Musta tuntuu

Tammikuinen Kööpenhamina

2012-01-25T02:09:00.000+02:00

Kun kone kiihdytti perjantaiaamuna kohti kymmentä kilometriä, yksikin ystävyskaksikko kuvitteli kuluttavansa aikaa kaupoilla ja kuppiloissa. "Kun kerrankin on aikaa." Päädyimme nukkumaan, samasta syystä. Nukkumaan, nauramaan, vähän vakavoitumaankin. Eikä sillä, kyllä ne kaupat kävivät tutuiksi: kotiin matkasi mustia säkkejä, siis päällepantavia, postereita ja puolet Hayn pientuotevalikoimasta.

Kaupunki vohki sydämeni olemalla juuri sopivan kokoinen, kiireetön ja kekseliäs. Kekseliäisyyttä parhaimmillaan edustaa Kööpenhaminan meatpacking district, jonka ravintolat olivat jotakin ainutkertaista, etenkin Mother ja Paté Paté. Suosittelen suurimmalla lämmöllä ikinä. Ja aamuteet, ne kannattaa kiskaista Tante T:ssä. Tai no, ei kiskaista vaan siemailla tunnin toista. Kyytipojaksi kannattaa valita mansikkaskonssi. Aijai.

Spent the last weekend in Copenhagen with my friend. The plan was to shop and have a drink or two. Guess which one those came true. Yes, we did shop and sleep. A lot. We also visited the meatpacking district with its great restaurants. The area is anything else than fancy but the atmosphere – wow! Loved especially Mother and Paté Paté, had brunch in both places. And all you tee lovers, have a cup in Tante T.

Fermin kevät ja kesä...

2012-01-24T02:08:00.000+02:00

... inspiroi minut puuterisilla, pölyisillä sävyillään. Kävin tänään matonkudekaupoilla (ja nyt oikeaa peukaloani komistaa rakko, iso) ja ostin pähkäilyjen päätteeksi mustaa ja valkoista. Olisi ehkäpä pitänyt valkata vaaleampia, samansorttisia kuin Ferm Livingin uutuuksissa. Taitavat tietää tällaiset ajatukset uutta kauppareissua ja rakkoa.

Ferm Living's collection for spring and summer 2012 is inspiring with its powdery pastel colours. I have to do something with this palette. Maybe a rug. Or a simple cardigan. Or socks. Who knows.

Gubi, aina vain

2012-01-20T01:41:00.003+02:00

Niin, onhan siitä Gubin Grasshopperista haaveiltu sitten viime syksyn – tuloksetta toki. Olisikohan tuon valossa kiva neuloa...? Sitä hommaa on luvassa koko vuoden ja kohtalaisella haipakalla, mutta en valita. Päinvastoin, ihan tyystin.

Gubi's classic, Grasshopper, is one of my favoirites. I wonder if it's extra nice to knit beside it... Probably.

Neljä. Four. Fyra.

2012-01-19T20:55:00.001+02:00

Siena, neljä vuotta, yksi viikko.

Valokuvausopintojeni piti alkaa toden teolla viime viikolla, mutta meikäläinen könötti kotona, kun muut kuvasivat. Onneksi luokka on jaettu kahtia, ja sain luvan osallistua toisen puoliskon tunneille. Että ensi viikolla sitten.

Saimme joulukuussa kasan etätehtäviä, joihin en ole ennen tätä päivää paneutunut yhtään. Saanen seuraavalla lähijaksolla piiskaa. Sätin itseäni kuin vierasta sikaa (kuten kotikonnuillani tavataan sanoa) ja sinkosin stressilukemani astronomisiksi. Olo oli kuitenkin korjattu kahdessa tunnissa kameran ja kahden studiovalon kanssa. Toinen kerta, kun moisia kokeilin ja kasailin. Osasin melkein.

Mutta siellä studion lattialla maatessani matkasin taivaaseen. Mun polkuni, ehkä.

P.S. Malli sai palkaksi kumisia Angry Birdsejä. Alkoi tunnin jälkeen puhallella siihen malliin, että oli otettava lahjonta kehiin.

Today was the second time ever I used studio flashes. I can't even describe how much I enjoy taking pictures, it's a perfect getaway from a stressful everyday. My path, someday. (And the model, she's my Siena, who just turned four last week.)

Sekaisin, mutta sulassa sovussa

2012-01-19T12:25:00.000+02:00

Mistä on kutsuva koti tehty? Kerrostumista: modernista muotoilusta, vuosikymmenten takaisista klassikoista, kirppitorilöydöistä ja käsitöistä. Ihan kuten lontoolaisen Abigail Ahernin kotona (jonne voisin lähettää hermoni huilaamaan). Ensiapua haen huomenna Kööpenhaminasta, jonne matkaan armaisan sirkuttajani kanssa viikonlopuksi. Kamera kerää jo pykäliä akkuunsa.

Abigail Ahern's home is just the way a home should be: a harmonic yet surprising mix of modern design, old classics, flee market finds and crafting. A peacefull oasis in the middle of the hectic London. BTW, I'm off to Copenhagen tomorrow? Any tips we should see?

Katsokaa, mikä kattokruunu!

2012-01-18T01:13:00.000+02:00

En edes muista, mitä etsin, mutta etsinnät päättyivät, kun kohtasin Etelä-Afrikan Elle Decorationin sivuilla tähän kuvaan. Voi hyvää päivää, mikä kattokruunu – makuni mukainen ja täysin!

Vihreistä viinipulloista tehty koriste (saattaa siellä jossakin välissä jokin valonlähdekin olla) killuu viinitila Maison Estaten katossa. Paikka päätyi juuri toivematkakohteideni jatkoksi. Etiketitkin ovat niin hienoja että!

I have no idea what I've been looking for but the minute I saw the chandelier above, the searches reached their end. Maison Estate is a wineyard in South Africa, a place I want to travel to. Makes me speechless.

Apropoo, Anglepoise

2012-01-16T18:17:00.002+02:00

Valoa ja väriä kotiin toisi ainakin vihreä Anglepoise Type75 mini. Ja vielä LED-sellainen. Johan täällä piisaa valaisin poikineen, mutta tottahan sitä aina tilaa löytyy – pienikin vielä.

Pöytävalaisimet ovat sitä paitsi sotkuisen kodin pelastus. Kattovalo veks ja pieniä valonlähteitä sinne tänne. Eivät näy sotkut, ei.

I think table lamp is the answer to nearly everything – especially in a home that needs a little bit of tidying. One of my favourites is Anglepoise Type75 mini. A green one.

Wanted: Värinkäyttäjä

2012-01-15T18:40:00.000+02:00

Tanskalaiskoti on värikäs juuri sillä tavalla, jota kadehdin. Jotakin leppoisan leikkisää meillekin, kiitos. Tulisiko joku jeesaamaan?

This Danish home makes me jealous – I would love to know how to use colours in a similar way. Would someone come and give me a hand? The door is open for real!

Blonde Redhead

2012-01-14T21:27:00.000+02:00

Yksi inspiroivimmista blogeista on Fellow Fellow. Rakastan sen leikittelevän juurevaa otetta, kepeyttä ja pinnan alla poreilevaa aitoutta, rehellisyyttä.

En muista, milloin poimin sieltä yllä olevan kuvan punatukkaisesta tytöstä, mutta asia on nyt niin, että tahdon samanlaiset hiukset. Tukkani on ollut punainen viimeksi vuonna 1998, kun veljeni pääsi ylioppilaaksi. Lienee korkea aika antaa värille uusi mahdollisuus. Ja otsatukka pääsee peittämään ryppyjä.

One of the most inspiring blogs I know is Fellow Fellow. I adore its playfull yet pure and genuine, sort of real way of presenting things. Can't remember when I picked this picture from Fellow Fellow, but the hair – a must have!

Käyntiin

2012-01-14T00:10:00.000+02:00

Sisustusinnottomuus on saanut viime viikkoina seuraa myös muusta saamattomuudesta. Keskeneräiset käsityöt ovat yhä keskeneräisiä, enkä jaksa viimeistellä mitään. Enpä ole keksinyt uusia tekeleitäkään, en ennen viime keskiviikon kässäkerhoamme. (Tekee muuten ihmiselle hyvää. Kiitos, kultaakin kalliimmat.)

Erika oli neulonut itselleen raitaisan kaulurin taikka oikeammin kaulurin ja ponchon välimuodon. Otin vinkistä vaarin ja aloitin samanlaisen. Lankaa on yllin kyllin, mutta odotan jo aamukymmentä ja sitä, kun paikallisista paras lankakauppa avaa ovensa ja saan hakea langat jo johonkin seuraavaan työhön. Ei aavistustakaan, mikä se on, mutta lankaa on saatava.

Ai mikä riippuvuus?

Haven't knitted for a few weeks. Maybe three. Was a bit worried I had lost the it – the inspiration – but there it was. Needed just a little bit of kicking. Will show you the result once it's ready.

Paras Pesä

2012-01-13T18:55:00.001+02:00

Silmäni seisahtuivat siihen Habitaressa, enkä saanut siitä katsettani irti. A!ku Designin villaiset viltit viehättivät kaikki, mutta musta-valkoisessa Pesässä oli jotakin kotoisaa, kaupunkimaista. Muistutti Helsingistä, jonka olin juuri vaihtanut Tampereeseen.

Kun seisoskelin siellä osastolla ja kierrätin katsettani vilteissä, kohtasin Pesän suunnittelijan, Reetta Aholan. Kesti minuutin, kenties kaksi, kun olin jo tilannut häneltä merinovillaisen peitteen. Se matkasi meikäläiselle postin muassa jo syksyllä ja on siitä pitäen lämmittänyt aina kalsasta kärsiviä ketaroitani. Viltistä saa tosin käydä kamppailua harva se päivä – kera koiran ja kissan, jotka hakeutuvat hanakasti Pesään. Mutta siinäpähän hakeutuvat, käytönjälkiä peitteeseen ei jää: ei nukkaa, eikä venymistä eikä vanumista. Päälle piskotelleet kahvipisarat ovat ihan omaa aikaansaannostani.

I became familiar with the Finnish A!ku Design at the Habitare fair last fall. Their merino woollen blankets were one of the best things at the whole fair – probably the best. It took me about a minute or two to order one for myself. Pesä (which is 'nest' in English) by Reetta Ahola was my favourite, so there was it: an easy decision. I'm a blanket junkie, I am (considering the fact that I have way over ten woollen blankets), and I dare to say this is the best I've had so far. No signs of use, even though I have two serious competitors – a cat and a dog. I guess I have to order an other one, just for me.

Up & Down

2012-01-13T08:08:00.000+02:00

Piti kirjoittamani peitosta, mutta giffiä pukkasi. Starring Martta the Dog.

A corner of our living room with our dog, griffon bruxellois Martta.

Pyrytti

2012-01-13T01:05:00.000+02:00

... ja minä nostin kaihtimet ylös, avasin ikkunan ja annoin valon valua sisälle. Kirjoitin, koetin taltuttaa kaaosta (joskin vain olohuoneesta) ja kuvasin tovin. Vastenmielistä valovoimattomalla kittiputkella ja tärisevällä käsivaralla. Enkä edes ala muistella, milloin olen ensi kerran asiasta valittanut. Jätän sen nytkin enkä palaa. Säästän kahteen ehjään, kunnon objektiiviin ja jalustaan, kunhan saan täydennettyä viimevuotisia verojani kaiketi miljaaaaardilla. Odotan kirjanpitäjäni viestiä kammolla ja vanhaan tapaan unetonna. Mutta kunhan saan sutattua sen homman to do -listaltani, käännän kaiken tarmoni koulunkäyntiin ja kaurapuuronkeittoon. Pakkokin, mutta siitä pakosta kirjoitan toiste. Hyvä pakko onkin.

Seinille ja ilmoitustauluille päätyy pikkuhiljaa kortteja ja paperinpalasia. Kanelikauppaa, RK:ta ja Vee Speersiä.

Fotografiskasta löytyneet magneetit hakevat vielä paikkaansa. Kaapissa olisi julistekin, samaa sarjaa. Muistin juuri.

Can't remember the last time I've taken pictures of our place. Tried it today with poor results. Hate my broken 50 mm lens and don't even start to complain of the one that followed with the camera. It's time to do some saving and buy at least one lens that works. And the tripod. My hands are shaky as hell.

Our walls are too empty, but some of my favourites have found their places. Love the cards by Kanelikauppa. And RK. Vee Speers' card and magnets are from Fotografiska.

Hempeilyksihän...

2012-01-10T19:36:00.001+02:00

... tämä tiistai meni. Ensin pastelli-KoKot, sitten Ikean maalatut jakkarat. Jos vaikka vähän sitä keltaista, kenties hailakkaa pinkkiä, persikkaakin. Ja minttua.

A simple tip from Ikea's Livet hemma blog. A few stools and a hint of paint. I'm in a pastel mood, have to get some pale pink. And mint. And yellow. And... We'll see!

Karamellimaa

2012-01-10T15:15:00.000+02:00

Oijoi. KoKo-sarjan kepeästi vaaleanpunaiset ja -vihreät väritulokkaat ovat kuin karamelleja. Ja sehän sopii ihmiselle, joka on syönyt tänään puolikkaan mutakakun. Pastellisia mukeja saa muuten puolilitraisina. Se jos jokin on viimeinen sinetti ostopäätökselleni. Kahvia, paljon kahvia!

Arabia's KoKo series has two brand new colours: pale pink and mint. And I'm in heaven. Just a perfect combination which gives some hope in the middle of this freezing month. Way to go, Arabia!

Valkoisella ei vikaan

2012-01-10T10:18:00.000+02:00

On tullut kirjoitettua varmasti sadasti aiemminkin, että valkoisilla seinillä ei voi mennä vikaan. Tuiki tavallinen väri tarjoaa kutakuinkin täydellisen pohjan vaikka millaiselle sisustukselle. Siitä vain sotkemaan värejä sekaan.

Viime syksy vei kaiken kärjen sisustamiseltani. Koti on yhä yksi keskeneräisyyksien kokoelma, johon en saa otetta. Jouluna oli jo yritystä, kun sain siivotuksi. Sohvakin tuli ja muutama muu juttu. Hiljaa hyvä tulee – etenkin sisustaessa –, mutta olo on malttamaton. Perusparannus saa alkaa ensi keväänä kattojen ja seinien sutimisella. Edellisen omistajan vaniljainen valkoinen ei iske meikäläiseen, ei pätkääkään.

Mutta tällainen valkoinen ja siihen ympätty värikirjo iskisi. Melanie Irelandin koti löytyi Milkistä. Aloin ikävöidä Helsingin korkeita huoneita ja Tukholman komeita lattioita.

Käykääpä muuten kurkkaamassa Melanie Irelandin vaatemerkki, Simple Kids. Sairaan hienoja!

Found an inspiring home from Milk. The owner, Melanie Ireland, seems to know the secret to a perfect home. No wonder her clothing line for kids, Simple Kids, is full of great clothes. Love the way she uses the colours!

Muutossa kadonnut talvitakki ja sen kevätkorvike

2012-01-09T15:33:00.001+02:00

Vuoriton parka alkaa olla kalsaa kamaa kymmenasteisissa pakkasissa. Kokeilin eilen enkä ottanut opikseni, sillä suuntasin samalla varustuksella aamulla työhuoneelle. Kävin kyllä eilisiltana katsomassa, että kaupunkimme nelikerroksisen (kauhunpaikka eräälle kohta nelivuotiaalle, joka voisi vaikka asua Helsingin kahdeksankerroksisessa) Stockmannin talvitakkivalikoima oli olematon.

Koetin mietiskellä, millaista talvitakkia käytin viime vuonna, mutta en muista. Ehkäpä vanhaa, mustaa parkaa, jota en löydä enää mistään. Sääli, sillä parkan tahtoisin taaskin.

Mutta lupaan pukeutua keväällä johonkin muuhun kuin hupulliseen reuhkaan. Vaikkapa Acnen Mapeen, jonka ruskea on yhtä kuin oikea ja jonka takakappale yltää tänä vuonna 35 vuotta täyttävän äiti-ihmisen mielestä säälliseen mittaan.

It's –10 degrees outside and I don't have any idea where my winter coat is. Went through the biggest department store in our small city but could't find a decent example. And so I ended up to look for spring jackets. Where's the point? Well, I found a perfect leather jacket. This is the thing I'm gonna try next time in Stockholm. Acne's Mape jacket, oh yes.

Studio MME

2012-01-08T07:40:00.000+02:00

Yleisesti ottaen olen aikaansaavaa sorttia, mutta kirjontakehikon suhteen olen toivoton. Jep, kirjontakehikon. Olen halunnut hankkia sellaisia sitten vuoden 2010, mutta sielläpä pönöttävät, kaupassa vielä. Mutta jos meikäläisellä olisi niitä, olisin pingottanut niihin erilaisia kankaita, kaiketi kukikkaita, ja kiinnittänyt ne seinälle. Varsinaista kirjontaa en ole edes ajatellut.

Kunnes...

eksyin loputtomilla linkistä toiseen -matkoillani Studio MME:n sivuille. Amerikkalaisen Meganin kirjontakehikot sukeltavat satujen maahan, sarvipäisiin tyttöihin ja kuun ruokintaan. Kyllin vinksahtanutta meininkiä makuuni.

Koruissa kanssa. Tykkään, entäs te?

Studio MME and its embroidery kits might just be The Kick I've been searching for to start some embroidering. Wouldn't mind doing it with that necklace on.

And It Was All Yellow

2012-01-06T19:48:00.000+02:00

Joulukuun toisen päivän jälkeen on tapahtunut kolmemiljardiakuusisataakaksikymmentäseitsemäntuhattaneljäsataakolme asiaa. Suurimmalle osalle niistä on yksi ja yhteinen nimittäjä, työ. Joulunalusviikolla nukuin korkeintaan kolme tuntia yössä, samoin sitä edeltävällä. Tuntui, kuin olisin vanhentunut viikossa viisi vuotta. Kertokaa se muutamalla viikolla... Että Estée Lauderin Idealistia kehiin vain. Onko joku teistä muuten testannut sitä? Onko se kaiken kiitoksensa väärti?

Lomailinkin viikon. Tulin tänään kotiin ja pudistelin kassin pohjalta kourallisen valkeaa santaa ja hautasin kasvoni hetkeksi aurinkovoiteelta haisevaan suureen huiviin, jonka päällä kuuntelin pelkkiä aaltoja ja silloin tällöin kääntyviä kirjansivuja. Ja ystävää.

Vaikka olenkin vankkumaton syksyihminen, kaipaan takaisin päiväntasaajan auringon alle. Tai jos vaikka kotiin vähän keltaista: String Pocket, Muuton Bulky ja Ordinary Purposes -kello.

P.S. Mulla oli ikävä teitä.

My last blog entry is from the 2nd of December. Since then I've been working, working and working and sleeping too little. Last week was something else: a perfect holiday thousands of miles away. I came home today and miss the sun already. I wonder if these yellow things (String Pocket, Muuto's Bulky cookie jar and a clock by Ordinary Purposes) cheer me up. Worth trying maybe. But how are you guys? I missed you.

Samujin kevät, kakkoskauppa ja kolmonen verkkoon

2011-12-02T00:08:00.001+02:00

Samujin kauppa Kiseleffin talossa on ihana. Pieni ja ihana, paikkaansa passeli. Kauppa numero 2 avaa ovensa lauantaina Pohjois-Esplanadilla, mutta parasta on se, että kauppa numero 3 avautuu samanaikaisesti verkkoon! Kyllä nyt kelpaa, tamperelaisenkin! Jokohan sieltä saisi ensi kevättä, vaikka ensimmäisen kuvan kauniin neuleen (ja toisen)...?

Samuji opens a new store on Saturday in Pohjois-Esplanadi – good for you in Helsinki. :-) BUT the best news is the webstore which opens simultaneously. I wonder if they sell the spring collection already... The cardigans in the first the second pics are gorgeous.

Fine Little Day goes UO

2011-12-01T23:30:00.001+02:00

Fine Little Day on tehnyt muutaman tuotteen varta vasten Urban Outfittersille. Patakinnas tulisi tarpeeseen – eivätpähän palaisi sormet, kun nostelee lanttulaatikoita kuumasta uunista. (Ja kaipa niitä on pakko pykätä, kun sen tähän kirjasin.)

Fine Little Day has made a special collection for Urban Outfitters. The "glove" (don't know the proper word in English and am too tired to check it out) is my favourite. And once again it hits me that blue is a good colour! Should use it more often at home.

Hay Dot Carpet

2011-11-30T01:13:00.001+02:00

Long time, no see.

Blogi on paitsi muistikirja myös kalenteri, joka paljastaa, miten nopeasti päivät vaihtuvat viikoiksi ja kuukausiksi, vuosiksikin. Työt ovat taas vohkineet aikani, ja kirjoittamiselta ja kääntämiseltä liikenevät tuntini kulutan pyöröpuikon varressa.

Työpäivän päätteeksi on pimeää, eikä kotia voi kuvata. Tai voisi tietysti, jos ehtisi käydä jalusta- ja salamakaupoilla. Onneksi se seikka on korjattava äkisti, sillä koulunpenkki kutsuu ensi kerran torstaina. Voi hyvänen aika, miten toivon, että voin kahden vuoden kuluttua painattaa uudet käyntikortit ammattinimikkeellä 'valokuvaaja'. Vauhdikas pääni kehittelee kaiken aikaa kaikenmoisia muitakin ideoita. Tässä kuumetta ja poskiontelotulehdusta potiessani päädyin jo kaupantädiksikin. Sekin on asia, josta olen haaveillut vuosikausia. Nyt löytyi jo liiketilakin. Ja jos tunnen jollakin tavalla itseäni, löytänen itseni huomenna laatimasta liiketoimintasuunnitelmaa.

Mutta tämän maton, sen levittäisin uuden sohvamme eteen, kunhan se suvaitsee saapua. Hayn Dot Carpet yhdistää aina ja kaikkialle sopivan harmaan johonkin voimakkaaseen väriin. Meikäläiselle kelpaisivat oranssit raidat. Että terveisiä vain sinne Design Boulevardiin: täältä tullaan ja tilataan matto. Veronpalautuksilla. :-)

I love the way Hay's Dot Carpet combines grey with bright, strong colours. My favourite is this with orange stripes. I hope it doesn't interest our cat too much.

Kaulahuivi-ihminen

2011-11-23T00:10:00.001+02:00

Käytän kaulahuivia kesät talvet, nytkin kahta päällekkäin: alle musta trikoinen, vähän kuin sisähuivi, ja päälle jotakin pitkää ja villaista. Tosin se tämänhetkinen villainen on viime tammikuulta. Baktus ei ole järin pitkä, mutta minkäs teet, kun koira päätti kusaista parimetrisen Tallinnan-tuliaiseni päälle. :-)

Kaapissa piisaa lankaa, mutta päässä ei pyöri ajatuksen ajatusta kelpo kaulaliinasta taikka kaulurista. Tällä hetkellä parhaalta vaihtoehdolta vaikuttaa Toastin mohairhuivi, ruuduissaan klassinen ja karvoissaan rönttöinen. Adjektiivikaksikko, jonka yhdistämisestä tuppaa tulemaan pelkkää hyvää.

A mohair scarf by Toast. I haven't ever ordered anything from Toast. This might be the one to start from.

Jenni ja Oona

2011-11-20T00:44:00.001+02:00

Etsiskelin oikeastaan matkalaukkua mutta jämähdin jo ensi sivulle. Lumin Soft Line -malliston viininpunainen (herranpieksut, viininpunainen!) Jenni karkasi sydämeni kanssa kaukaisuuteen eikä kaksikosta ole sen koomin kuulunut pihahdustakaan...

Jennissä kulkisivat kaikki päivän aikana tarvittavat asiat – vaikka jokin jumppavaatteen tapainenkin, jos sattuisin jumppaamaan. Sen pikkusisar, Oona, säilöisi sekin 13-tuumaisen tietokoneen. Ihan vain joulupukille tiedoksi.

Jenni Tote by Lumi would save a working day. Two compartments, one for laptop, one for other stuff. I would manage a week-long journey with this one... This post, by the way, is just for one Santa.

Minimarket & Klaus Haapaniemi

2011-11-19T09:30:00.000+02:00

Viime viikonvaihteen Tukholman-matkani oli kiireistä sorttia. Kerkisin käydä vain Åhlénsilla, sielläkin vain vajaan vartin verran, ennen kuin kauppa meni kiinni. Åhléns tosin on kaikessa tavallisuudessaan tavaratalojen aatelia, etenkin naistenosastoltaan: ruotsalaismerkkien puolisko kerroksesta on maanpäällinen taivas Acneineen, Hopeineen, Whyredeineen, Local Firmeineen, Fift Avenue Shoe Repaireineen ja niin edelleen.

Pikasilmäyksellä silmät tarrasivat alta aikayksikön Minimarketin mekkoon, jota koristivat Klaus Haapaniemen riikinkukot. Siis Klausin, suosikkini! Olisipa ollut aikaa sovittaa, sillä kuosissa kolahtivat kaikki kohdilleen: värit ja kuviot ja tunnelma.

Kukkomekko ja mustat sukkahousut, siinäpä se olisi ollut, ratkaisun avain vähän menoon kuin menoon.

Too bad I didn't have any time for shopping in Stockholm last week. Only did a small tour in Åhléns before it closed its doors on Sunday. It took about three seconds for my eyes to catch Minimarket's new dresses. Look at the fabric – it's decorated with Klaus Haapaniemi's peacocks! There's everything in its place: the colours and the birds and the feeling. Just a dress like this and black stockings and the everyday and -night outfit is ready.

Majakka makuuni

2011-11-19T01:30:00.001+02:00

Jatkakaamme paljastuksia, osa 2: Paperikalentereista kynttilälyhtyihin. Jälkimmäisille on paikkansa, mutta ei tamperelaisen kivitalon kakkoskerroksessa. Tai niin luulin.

Kiinnitin ensi kerran huomiota Normann Copenhagenin Lighthouseen, kun näin sen keltaisena Mikon blogissa. Seuraavaksi näin majakan jonkin turkulaiskaupan näyteikkunassa – pinkkinä. Ja jostakin se sinertäväkin silmilleni iski. Harmittelin väritrioa, jonka yksikään jäsen ei passannut meille, ja jätin asian sikseen.

Kunnes seikkailin Houmin sivuilla ja törmäsin mustaan... Asia on nyt niin, että olen kehittänyt kapineeseen pakkomielteen. Selittelen itselleni, että se toisi tujauksen joulua ja säilöisi uteliaan kissan viiksikarvat. Ja hyvänen aika, siitähän on vaikka jättipäisten petshoppien kodiksi. Kaipaako joku vielä muita perusteita? ;-)

I saw a yellow Lighthouse by Normann Copenhagen in Mikko's blog for some while ago and kinda liked it a lot. Then I saw the pink one and then the turquoise. Nope, none of them fits here – and trust me, I have tried to resolve the problem. But then – just yesterday – I noticed there's a black one, too! I don't see any reason why not to order it. One of the major ones is our curious cat who sticks his head everywhere. Even to the candles.

Trystrams

2011-11-18T18:13:00.001+02:00

Luulin olevani paperikalenteri-ihmisiä, kunnes hankin iPhonen ja synkkasin sen Google-kalenteriin, josta näen myös herra Hoon menot. Puhelin piippaa päivittäin menemisistäni, ja pysyn kutakuinkin kartalla arjestani. Paperisessa kalenterissanikin on muutamia muistiinpanoja, mutta mitäs hyötyä niistä on, kun en muista avata koko kalenteria. En edes tiedä, minne olen sen viimeksi tunkenut.

Mutta työpöytäni kulmalle tahtoisin kalenterin, johon kirjoittaisin saakelin suurin, punaisin kirjaimin deadlineni. Tähän tehtävään kelpuuttaisin Trystramsin, mutta koska se on japanilainen allakka, jota kaupataan japanilaisissa kaupoissa, hankinnastani tullee "pitkä ja raskas prosessi" (Tiuraa siteeratakseni). Jos en nyt sitten äkisti keksi jotakin eurooppalaista puljua, joka kauppaisi Trystramsia.

This Trystrams calendar could be handy on the corner of my working desk, but too bad, I can't japanese. So the process of buying that is a long one... Unless I find a European store that sells these. In English. :-)

Lilla Bruket

2011-11-18T13:32:00.001+02:00

Ekologisia, ekosertifioituja (Soil-Association, NOP-USDA ja EcoCert) ja konstailemattoman kauniita. Ruotsalaisen Lilla Bruketin käsin tehdyt saippuat, kylpysuolat sun muut saavat luvan antaa potkua pienelle vessaremontille: kaakelimaalia lattiaan, hylly taikka pari ja uusi valaisin. Sitten joskus.

Olisipa muuten mukavaa keitellä itsekin saippuaa. Oletteko kokeilleet?

Lännä möbler has some new products, especially these from Lilla Bruket. Ecological soaps & scrubs look great. They make me wanna renovate our toilet...

Halutaan ostaa säilytystilaa

2011-11-17T10:34:00.001+02:00

Jos olisin rahoissani, ostaisin Muuton Reflectin. Tamminen lipasto on saanut innoituksensa Pohjolan valosta. Voin vain kuvitella (todennäköisesti pitkään...), miten kuulas auringonvalo taittuu taiten tehdyistä vetolaatikoista. Että kyllä kelpaisi. Kelpaisiko teille?

If I had a spare euro (or two thousand of those), I would love to have Muuto Reflect. We simply don't have enough storage space, which I noticed yesterday – again – while cleaning up the closet. I think I have to take a turn to Ikea during the weekend...

Tulevaisuudessa...

2011-11-16T01:24:00.001+02:00

... minäkin tahtoisin tehdä työtäni laulellen. Slussenin metroaseman sivustalla sunnuntaina soitellut nainen oli aurinko. Halasin kiitokseksi.

Nyt ei laulata. Olen tässä syksyn aikana odotellut kirjettä verottajalta, jotta saisin maksella veroja. Ei ole kuulunut, ei. Tämänpäiväisten setvintöjen päätteeksi selvisi, että ennakkoveroni oli poistettu – ei elämäni helpottamiseksi, ei, vaan vaikeuttamiseksi. Seuraavien kolmen kuun palkat menevätkin sitten kokonaisuudessaan verottajalle, jotta en olisi ensi vuonna kusessa. Loppuvuoden olen.

Ja niistä muista päätä koettelevista asioista en jaksa edes kirjoittaa. Onneksi pääsen huomisiltana neulomaan. Ja viikonloppuna kädentaitomessuille.

Kuis teillä?

P.S. Lisäkuvia Tukholmasta sitten joskus. Fotografiskan kurssi oli kelpo! Ja ne näyttelyt, ne vasta kelpoja olivatkin. Piti taas vähän tihrustaa itkua liikutuksesta.

Viikko sitten...

2011-11-12T00:47:00.001+02:00

... makasin vatsallani mökin terassilla ja kuvasin oransseja, punaisia pilkkuja pintaansa saaneita mansikanlehtiä, kuivuneita kukkasia, sammalta puskevaa puuvenettä ja puolimätiä ruusunmarjoja, jotka hetkeä myöhemmin katosivat talvivaatteisiin sonnustautuneen oravan suuhun.

Sitten kaivoin koukun ja sinapinkeltaisen lankakerän kassistani ja virkkasin sukan.

Tunnelmasta toiseen ja terveisiä Tukholmasta. Talvi ei ole kerinnyt tännekään, vaikka viima pistää posket rusolle. Katuvalokuvauskurssi alkaa yhdeksän tunnin kuluttua. Kaduttaa jo nyt, etten pakannut pipoa mukaani.

Vitriini goes to...

2011-11-07T20:08:00.000+02:00

... Hedelmäsalaatti!

Kaunis kiitos kaikille osallistuneille onnitteluistanne. Täytin samaan syssyyn itsekin vuosia, ja kun lueskelin sekä näitä että Facebookiin saamiani toivotuksia, tirahutin vesipiskon jos toisenkin.

Viime viikko oli työntäyteinen, tällä viikolla tähtään muutamaan postaukseen – yhteen kilpaankin!

Hedelmäsalaatti, lähetätkö minulle yhteistietosi, niin pistän paketin postiin?

I had a comptetition last week since my blog had a birthday – three years! The price, Iittala's Vitriini, goes to Hedelmäsalaatti. Thanks to all for your comments. Can't say how happy they've made me.

Varpunen, armas ja paras

2011-11-06T20:42:00.000+02:00

Ystävä yllätti. Äsken avattu verkkokauppa vastaa noin miljardiin säilytys- ja silmänilo-ongelmaan. Mää pakahdun ylpeydestä ja valinnanvaikeudesta.

P.S. Vielä kolmisen tuntia aikaa osallistua Vitriini-arvontaan!

I have the most talented friend in the world. She just surprised with a webshop. It gives an answer to all my storage problems. The only problem it leaves is the picking one: every one of the sacs is a must have.

Kolme vuotta = arvonnan paikka

2011-10-31T17:21:00.000+02:00

En ole päiväkirjaihmisiä. Koetin kerran muutaman kuukauden verran ja poltin tuotokseni. Ei harmita, toisin kuin ne kymmenet lapsena kirjoittamani runot, jotka tungin pannunpesään teininä.

Taidan kuitenkin olla blogi-ihmisiä, sillä Musta tuntuu täytti eilen kolme vuotta. Se on ennen muuta teidän ansioitanne. Blogi on tuonut elämääni tukun ihmisiä: rakkaita ystäviä, tärkeitä tuttavia ja kanssakirjoittajia, joiden tekstit ja täyteläiset, elämältä maistuvat kuvat antavat arkeeni jotakin ekstraa, hetken hengähdystauon ja paikan pysähtyä. Inspiraatiosta puhumattakaan. Että kiitos.

Kävin äsken kaupassa ja hankin jotakin, jollaisesta haaveksin itsekin. Iittalan Vitriinit ovat viime vuosien kauneimpia säilyttimiä, joita kelpaisi keräillä samaan tapaan kuin Kivi-tuikkuja. Jos olette haaveilleet samansorttisesta keräilyharratuksesta tai aloittaneet sen jo, on aika osallistua arvontaan. Palkintona on kirkas Vitriini, se suurempi kokoa 108 x 108 milliä.

Ja mitään sen kummempia ei tarvitse tehdä, kunhan jätätte jonkinmoisen kommentin. Sillä saatte yhden arvan, linkittämällä toisen. Kertokaa siis, monellako arpalipukkeella olette mukana. Vastausaika päättyy sunnuntaina 6.11. Anonyymit, muistakaa kehitellä itsellenne nimimerkki.

Kiitos vielä ja kumarrus päälle. Olette ihania.

Norrmalmstorgin Toivo

2011-10-31T01:54:00.000+02:00

Lotta Agaton läiskäisi blogiinsa kasan kuvia Hopen uudesta kaupasta. Tukholman Norrmalmstorg muuttui kertalaakista vaarallisemmaksi paikaksi – johan siellä se Acnekin sijaitsee. Pitäisi kai vältellä viikon päästä, mutta en malta. Jos ei muuta, menen huokailemaan simppeliä sisustusta. Ja kenkiä. Ja tuon sohvan voisin vaikka vohkia.

Villapaitaakaan en panisi pahakseni, sillä sotkin harmaan, armaan Hopeni oviaukkoa telatessani. Siitä, siis oviaukosta, tuli muuten aivan kammottava. Kokeilin kahta sävyä, menivät molemmat harakoille. Palasin valkoiseen, joka tosin on totaalisesti eri sävyä kuin seinässä oleva. Hauska oikeastaan, koetan kuvata, jos vaikka saisin valkoisen sävyjä irti.

Ja niin. Musta tuntuu täytti eilen kolme. Tänään kisataan.

P.S. Hope-kuvat ovat Brendan Austinin käsialaa.

Hope has a new shop in Norrmalmstorg, Stockholm. The place is getting too dangerous – for wallet. First Acne, then Hope (and all the other great ones nearby). But the shop, what an interior! Would love to have a home like that. The colours are familiar already, but that industrial feeling, that's missing and is not going to be found. Found the pics by Brendan Austin via Lotta Agaton.

Tomaatinpunaista ja pikaisesti

2011-10-27T22:55:00.001+03:00

Olen istuskellut kohta kaksi tuntia kone sylissäni ja ollut aloittavinani töitä. Parasta "vapaudessani" ovat vapaat työajat. Otin ja lusmusin muutaman päivän, siivosin ja neuloin. Tykkään tehdä öisin töitä, kun kotona on rauhallista. Särpiä siinä samalla kahvia, vaikka yllätinkin juuri äsken itseni teekupilla. (Tiedä tosin siitä rauhasta: nelikoipiset sekoilevat pitkin kämppää...)

No, en ole kuitenkaan kerinnyt työn makuun, blogit veivät mennessään. Ja hyvä, kun veivät: sain idean, jonka ajattelin toteuttaa heti huomenna. Desire to Inspire postasi pari kuvaa Sköna Hemistä, ja meikäläinenhän matkii. Katselen paraikaa olohuoneeseemme johtavaa oviaukkoa, jonka ajattelin sutaista tomaatinpunaiseksi, sitä ympäröivä seinä saa pienen osansa sekin.

Saapa nähdä, mitä tuleman pitää. Jos jotakin karmeaa, homma on korjattu alta viiden minuutin valkoisella maalilla. Väriä on silti saatava.

Desire to Inspire posted two inspiring pictures from the Swedish Sköna Hem. Guess, what I'm about to do tomorrow... Yep, some painting with tomato red or dark orange. Haven't made up my mind yet.

Kahvia, kiitos. Kaikenlaista.

2011-10-27T08:50:00.002+03:00

Ystäväni tietävät, että kulutan kahvia ja suureellisesti. Juon aamuisin kevyesti kolme mukia, isoa, päivällä muutaman ja illallakin pari. Keskiviikkoisin särvin kaksi kupillista (vetänevät neljä viisi desiä) café au lait'ta – koska se on Runon suurin kahvi.

Siksipä olen kiinnostunut myös kaikenlaisista kahvintekovälineistä. Meillä on espressokeitin, jonka saimme muinoin häälahjaksi, presso- ja mutteripannuja ja tavallinen kahvinkeitin, josta tykkään eniten. Mutta tekisipä mieleni testata myös Eva Solon mekaanista masiinaa: kuuma vesi, kahvi, kymmenen sekunnin sekoitus ja muutaman minuutin haudutus. Pakko olla hyvää. Ja litrassa piisaisi muutama mukillinen, lämminkin vielä.

Just discovered this Eva Solo coffee pot at Houm. I have no idea where my eyes have been, since I'm a coffee drinker – in a big scale.

2012

2011-10-26T13:59:00.000+03:00

En haluaisi lotkauttaa korvaani ensi vuodelle, en vielä, mutta minkäs teet – sehän on täällä tuota pikaa. Sanokaa, miksi aika kuluu aikuisena niin nopeasti...

Meillä on tarvista kalenterille, koska kaikki ovat kaiken aikaa jossakin. Meikäläiseltä olisi turha kysyä, missä se siippa menee, jos en voisi vilkaista sitä kalenterista. Google on kelpo kapistus, mutta menoja on mukavaa katsella myös seinältä käsin, etenkin, jos kalenteri on komeaa sorttia.

Kaksipuolinen kalenteri, johon voisi liimailla valkoisia post it -lappuja, olisi juuri passeli! Papershopista saisi. Kävin muuten pitkästä aikaa putiikin sivuilla: ne olivat uudistuneet hienosti! Pääsisipä joskus käväisemään ihan siellä kivijalkakaupassakin.

This calendar has two sides, one in black and the other one in gold. And then some white post its to mark your special dates. I like it. A lot. This one comes from Papershop.

Lankakeriä kahvilassa

2011-10-26T11:22:00.000+03:00

Tänään on taas Runo-päivä (kello 18). En tiedä, mitä kiikutan tänään muassani: keskeneräisen villatakin vaiko pipon vai jotakin ihan muuta. Varmaa on silti se, että neulon taikka virkkaan kuin vimmattu. Ja syön sitä pullaa. Ja juon sen saavillisen kaksi café au lait'ta.

"Kässäkerhollamme" on myös oma Facebook-ryhmä, josta käyvät ilmi tapaamiset ja muut. Tykkää, jos tahdot messiin. Saa tykätä muutenkin. ;-)

Wednesday is time for knitting. Anyone living in Tampere or nearby, you are welcome to join as in Kahvila Runo at 18 o'clock. We have a Facebook-group too.

David & Martin, part 2

2011-10-23T14:05:00.001+03:00

Kirjoitin David & Martin - koruista yli pari vuotta sitten, kun asuimme Tukholmassa. Ankkurikoru ei ole vieläkään kotiutunut korurasiaani, vaikka toivo olisi yhä tervetullut asia. Lähden kolmen viikon kuluttua Tukholmaan valokuvauskurssille (siellä olisi muuten vielä pari paikkaa, jos jotakuta kiinnostaa) ja käyn taas kerran tiiraamassa myös koruja. Hopeiset ankkurit tosin saivat kisailijan kultaisista kennoista. Tällä hetkellä juuri jälkimmäiset vetäisivät pidemmän korren.

Kummastako korusta te tykkäätte – jos siis tykkäätte?

It's been over two years since I wrote about David & Martin jewellery. I still haven't got an anchor necklace though it still is an important symbol for me (there's a new tattoo coming up) but I have kind of fallen into cells, also... Which one is your favourite?

Järjestys kotiin, järjestys päähän

2011-10-22T22:19:00.001+03:00

Kolme kuukautta sattumanvaraisten tavarakasojen keskellä. Papereita, lehtiä, johtoja, legoja ja petshopeja. Etsin joka päivä puhelintani, avaimiani, lompakkoani, latureitani... Esimerkiksi tällä hetkellä meikäläisellä ei ole aavistustakaan, missä puhelimeni laturi on. Hukassa kai. Hukassa on myös yksi villapaita, joka pitäisi pingottaa. Löysin hihat.

En haluaisi tänne enää huonekalun huonekalua, mutta tilanteeseen taitaa olla pakko taipua: jos joudun katselemaan vielä yhtäkin kasaa toiset kolme kuukautta (kolmessa viikossakin olisi kylliksi), menettänen loputkin aivokapasiteetistani. Koska koti on jo täysi Ikean lastulevyä, kaapit saisivat olla jotakin muuta materiaalia. Maksaisikohan tilaan teettäminen paljon...? Eteisen täyttävä vanerikaapisto kelpaisi kummasti.

Sekasorto on suurimmillaan keittiössä, joka odottelee yhä hyllyjä, sähkömiestä, mattoa, kattiloita, jotka eivät polta sapuskaa pohjaan, ja säilytyspurkkeja, joihin saisin kahvit, teet, jauhot, makaronit ja muut. Kurkkasin pitkästä aikaa Granitin sivuille, ja siellähän ne purnukat odottelisivat, Tukholmassa. Vähän teippiä tai muuta tuunaustarviketta ja kas – keittiöstäkin saattaisi tulla siisti, ainakin toimiva.

Koetin kuvata tänään kotia, mutta siitä ei tullut mitään. Ensi viikolla on jolkoteltava jalustakaupoille. Eikä muuten tekisi uusi linssikään pahaa. Sellainen, joka toimisi tavallisesti, ei niin kuin muutossa paskomani 50-milliseni, joka ei parantunut edes korjaajan pakeilla. Se tarkentaa vain, jos painan sitä sormella jostakin tietystä kohdasta. No, onpahan ainakin mielenkiintoista kuvata.

I need all kinds of boxes etc. to my kitchen. Otherwise it will probably stay as unorganized as it has been for three months already. These are from Granit. It's gonna be my number one shop to pop by when I travel to Stockholm next month.

Substanssilla ja ilman

2011-10-20T13:03:00.001+03:00

Kiitos, RuusuLiisa.

Tunnustus velvoittaa kertomaan kahdeksan satunnaista asiaa itsestään. Keskityn kepeisiin.

1. Haluaisin perustaa lankakahvilan. Kunhan se yksi tila vain vapautuisi...
2. Matkustan ensi kuussa Tukholmaan street photography -kurssille. Jännittää jostakin syystä.
3. En osaa asettua. Pitäisi osata.
4. Sisiliassa on maailman kaunein valo, siis minusta. Haluan taltioida sitä muutaman kuukauden ajan, ennen kuin Siena menee kouluun.
5. Etsin sinapinkeltaisia chinoksia. Onko jollakulla näköhavaintoja?
6. Minulla on kaksi itsetuntoa: työ- ja se tavallinen. Toinen on kutakuinkin OK, toinen kaukana siitä.
7. Poskionteloni pallolaajennetaan tänä syksynä. Katselin aiheesta videon. Virhe.
8. Lempilankani on Malabrigo Worsted.

Kahvila Runo kello 18

2011-10-19T05:29:00.000+03:00

Tänään keskiviikkona on taas käsitöiden vuoro. Tulkaapa Runoon kello 18, kaikki kynnellekykenijät. Lankakeriä kahvilassa -ryhmän sivulta löytyy lisätietoja kolmannesta kokoontumisesta.

Ei hyvä

2011-10-18T17:44:00.002+03:00

Helsinki 10 avasi verkkokauppansa. Sehän on oikeasti elähdyttävää sorttia oleva uutinen, etenkin ei-helsinkiläiselle, mutta tili saattaa ajatella ihan toisin. Ja siippa.

Olen laatinut itselleni kipurajoja siitä, paljonko mitkäkin asiat saavat maksaa. Kengissä se on kulkenut Acnen pitkävartisten Pistol-saapikkaiden kohdalla. Rick Ovensin nilkkurit näyttävät persustaan kipurajalleni, mutta voihan jestas, miten hienot ne ovat. Tirahutan muutaman pisaran silmistäni ja tyydyn kaukoihailemaan.

Kaupan muuta tarjontaa en uskaltanut vielä edes katsella. Entäs te?

Helsinki 10 has a webshop now. I didn't dare to look the products yet, sticked just to shoes, like these from Rick Ovens. Yes. Too bad my wallet says no.

Samuji-klassikot F/W 2011

2011-10-17T23:35:00.000+03:00

Tiedän, tiedän: Samujin syys-/talvikokoelma on koreillut jo siellä ja vaikkapa täällä, Issuesin tontilla. Mutta minkäs teet, kun pukimet kolahtavat ja kovasti. Olen villakangastakin tarpeessa, ja jos Samuji sopii meikäläiselle edes puoliksi (no, neljänneksen verran...) samansuuntaisesti kuin kuvan mallille, se menee seriöösiin harkintaan. Samaan pohtimispipaan mahtuvat myös vasemmanpuoleiset vermeet.

Oletteko jo päässeet sovittelemaan näitä? Kertokaa, oi kertokaa, kinuaa yksi utelias.

Samuji Classic Collection F/W 2011 by Samu-Jussi Koski. I haven't bought a neat coat in ages, and if this one fits – even remotely – I'm off to do some serious thinking. Love the outfit on the left also. Just love. Maybe I'll just skip buying a new sofa, since it's difficult as hell... Any tips of a good-looking leather sofa?

Kun liesituulettimen valo ei enää riitä...

2011-10-17T01:09:00.001+03:00

Keittiömme on pieni kulmikas koppi, ehkäpä neljäneliöinen. Jos sitäkään. Ja "ikkuna" on kokoa A4. Jos sitäkään. Valoahan sinne ei siis tule, ei nimeksikään. Että jos emme kahden vuoden kuluttua asuta omakotitaloa (en ole tehnyt asian eteen mitään, kunhan satunnaishaaveilen), tämä saa lekasta.

Keittiö on muutoinkin kesken. Katosta törröttää sähköjohto, seinältä puuttuvat kaikki hyllyt, ja työtason sahattu reuna on maalaamatta. Ja uunihan ei siis sopinut paikoilleen: sen ja seinän välissä on viisi senttiä. Kehittelen siihen jotakin. Oikeastaan tiedänkin, mitä – kiitos Norjan-matkan, joka puski pään täydeltä ideoita.

Yksi Norjasta käteen jäänyt asia on Nordluxin Cyclone Clamp -klipsivalaisin. Kätevä, pätevä ja huokea! Tilasin Valokaupasta kaksi, keittiötä valaisemaan. Eipähän tarvitse tihrustaa liesituulettimen valossa. Tai avata jääkaappia...

Nordlux Cyclone Clamp is just the lamp we need in out small, dark kitchen. Soon there's no need to open the fridge while making the morning coffee. ;-) I found mine from Valokauppa.

Tilattu: Tiny Train

2011-10-16T14:24:00.001+03:00

Sisustamista omien sanojensa mukaan "rakastava" Siena valitsi seinälleen tapetin. Ferm Livingin junia on tullut tiirailtua aiemminkin, mutta vain virtuaalisesti. Design Boulevardilla oli pieni pala sitä itseään, ja homma oli sillä selvä. Kolmen vanha tykkäsi, meikäläinen samaten. Tilasin pari rullaa, jotka teippaan (kyllä, teippaan) yhdelle seinänpätkälle, ehkä myös ikkunan ylle. Kaksipuolinen teippi kunniaan (joskin sen valinnassa saa olla tarkkana).

My three-year-old loves to decorate – so she says (while going through Elle Interiör, like now). She's also quite fond of Ikea. Yesterday we visited Design Boulevard, the best shop in Tampere. Siena picked a wallpaper for herself: Ferm Living's Tiny Train it is. And I couldn't agree more. :-)

Kahvikupille ja koiville

2011-10-15T21:29:00.000+03:00

Jos pitäisi valkata hankalin huonekalu – niin kuin hankintamielessä –, vaakakuppini kellahtaisi sohvapöydän suuntaan. Olen ajatellut, että pärjäämme ilmankin, mutta rehellisyyden nimissä nostaisin koipeni mieluusti pöydälle. Jos siis omaisin aikaa istuskella sohvalla. (Kirjattu tavoitteeksi.)

Ajatus sai uutta pontta, kun näin Muuton Aroundin. Että kyllä kiitos. Entäpä teistä: kyllä vai ei kiitos?

Sofa table is a hard one to buy. I've tried to forget the whole thing, since I haven't seen any nice ones, but now it's back on my mind – thanks to Muuto's Around. And in black. Yes, please.

Varpaat virtahevolle

2011-10-15T17:11:00.000+03:00

Viimekuinen matkani Amsterdamiin oli työsemmoinen. En viitsi kirjoitella siitä vielä mitään, koska juttu julkaistaan kohtapuoliin lehdessä. Kerron sitten enempi. Mutta sanottakoon nyt sen verran, että Amsterdamin parasta antia tarjosi Droog.

Meillekin muutti Ed Anninkin virtahepo.

My favourite interior shop in Amsterdam is Droog. Our family has grown up with an Ed Annink hippo.

Kullankeltaiset Norjan keskellä

2011-10-15T12:22:00.001+03:00

Kotona. Kertonee jotakin kuluneesta syksystä, että en ollut tunnistaa olohuonettamme, kun avasin eilisiltana kotimme oven. Ei sillä, että se olisi muuttunut – tavarat olivat tismalleen samoilla paikoilla, joille olin ne jättänytkin –, mutta en ole kerinnyt muodostamaan minkäänlaista tunnesidettä tänne. Miten olisinkaan, kun työpäivät ovat poikkeuksetta 12–20-tuntisia. Pölähtäneestä päästä kertoo myös edellinen postaus katosta.

Työnarkomania on karmaiseva koettelemus. Eikä siihen auta se, että joku käskee lepäämään tai ottamaan "vähän vähemmän töitä". Uskokaa pois, sanon itselleni niin joka ikinen päivä. Tällaiset asiat juontavat juurensa jonnekin ihan toisaalle, eikä tavan kitkeminen onnistu hetkessä, ei edes vuodessa. Mutta sitä kohti!

Työmatka Norjaan avasi taas silmiäni, antoi aimo annoksen rohkeutta. Nyt taitaa olla aika sille yhdelle asialle, jota olen ajatellut aktiivisesti viitisentoista vuotta. Se = riski, rahapula ja miljoona muuta asiaa, mutta se saattaa tuoda tullessaan jotakin onnensorttista.

Ja nämä kuvat. Norjasta, tietenkin. Sienet kuvasimme viimeiseksi, Selma-kissan hetkeä ennen kotomatkaa. Onneksi täällä kotosalla odotteli samanlainen Ossi.

Two more pics from Norway. Had a busy but terrific week there. It gave me a lot to think about. Lots of courage to follow my instincts. I think it's about time to follow my heart and do something big (for me) I've dreamt about for 15 years.

Ystävien – eiku...

2011-10-13T20:01:00.001+03:00

Ystävien rakkaiden kotona on kaunis katto. Asuvat samassa talossa, jossa me asustimme Helsingissä ja jonka korkeuksiin yltäviä kattoja kaipaan.

EDIT: Kuten kummasteleva anonyymi kertoi, tämä onkin tamperelaisen Runon katto, ei ystäviemme. Anteeksi. Lopetan 14-tuntiset työpäivät tähän. Tekisi varmasti terää bloggaamisenkin lopettaminen.

A ceiling from our friends' place.

A Clockwork Orange

2011-10-12T00:42:00.000+03:00

Terveiset Norjasta. Työmatka on puolenvälin paikkeilla, kuvauspäivät ovat vierähtäneet kevyesti kymmentuntisiksi, ylikin. Ja päälle muut työt. Blogi on heitteillä, elämäkin. Ensi viikolla helpottaa, ensimmäisen kerran sitten elokuun alun. Jos ei helpottaisi, marssisin hoivaamaan armasta pollaani.

Norjan maisemat helpottavat. Ja oranssi. Viimeistään tämän matkan myötä meille saa muuttaa Grasshopper. Enkä muuten pistäisi pahakseni ruosteenpunaistakaan. Pukine Shopin paita piristäisi villatakkikaapupukeutumistani.

Regards from Norway. Have been doing some interior shoots for the past days and fallen in love with the country. And orange. Have to come back in the summer, there's plenty more things to do. These guys know how to decorate!

Runo. Tänään. Kuudelta.

2011-10-05T10:29:00.000+03:00

Nähdäänkö tänään Runossa, neulojaystäväiseni? Kuudelta kahvikuppien ja korvapuustien äärellä, paikassa, jossa voi hetkeksi unohtaa kaiken muun – paitsi hauskuuden.

Neuloin viime viikolla paitaa. Se on kokoamista vaille valmis. En vielä tiedä, mitä otan tänään mukaani. Ehkä toisen keskeneräisen paidan. Tai sitten alan neuloa peittoa. Sinapinkeltaista. Toast on tehnyt sen virkaten. Mahdollisuus sekin.

We are going to knit today as well. Or crochet. All the same since it's going to be fun. Have no idea what to do. Maybe a blanket, something like in Toast's catalogue.

Lokakuun ensimmäinen lauantai

2011-10-01T20:20:00.000+03:00

I did it. Hilasin pari päivää petissä homehtuneen minäni kaupungille – lääketeollisuudelle kiitos Burana-Capsista, Panadol Hotista ja Bafucinista. Kun niitä pistelee hyvän satsin sekaisin, niin johan tokenee joksikin ajaksi. Että terveisiä vain taas sängystä.

Lokakuun ensimmäinen pani parastaan. Tekstiilikaksoset Jonna ja Siena tarkenivat mustissa sukkahousuissaan, mekoissaan ja vihreissä parkatakeissaan. Erosimme sentään kengiltämme. Kolmen vanha rakastaa Emujaan, minä en luovu valkoisista Consseistani.

Some pics I took today. Didn't do anything special, just hung around with my daughter and my darling friends.

Erinomaista Espanjasta: GAN

2011-10-01T18:18:00.000+03:00

Espanjassa piisaa erinomaisuuksia. Erinomaisuus numero yksi on FC Barcelona, mutta lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon pitäväni jalkapallon poissa Musta tuntuusta. Sillä tavalla suureellisesti poissa – mitä nyt silloin tällöin sana kaksi Messistä.

Mutta GANin matot. Ne ovat kokoelmasta riippumatta mahtavia, mikä ei millään tavalla yllätä, kun tarkastelee talon suunnittelijakuntaa tai mattojen pokkaamia palkintoja.

Patricia Urquiolan suunnittelemia Mangas-mattoja näkyi muutamilla Habitare-osastoilla, muistaakseni, mutta erityisen esillä ne olivat amsterdamilaisissa sisustuskaupoissa, joita kiersin pari viikkoa sitten. Työkeikka, kerron sitten tuonnempana.

Mitä enemmän mulkkaan mattoja, sitä pikemmin haluan maalata parketin valkoiseksi. Sitten onkin kova paikka pohtia, onko olohuoneen matto jokin Mangaseista vaiko Foreign Objectsin berbereistä. Sienan huoneeseen sopisi kyllä pieni Mangas, vaaleanpunaisella väritetty. Eikä muuten ole rahissakaan vikaa. Pystyisiköhän tuollaisia pykäämään itse...?

Kotomaassa ainakin Catalina näyttäisi kauppaavan GANin mattoja.

There's absolutely nothing wrong with Mangas-rugs by the Spanish GAN. Can't think of anything better at the moment. Saw these two weeks ago "live" in Amsterdam, and they certainly caught my eye for good.

Lauantain listalla: Hennika

2011-09-30T21:32:00.000+03:00

En tiedä teistä, mutta meikäläiselle iskee silloin tällöin pakottava tarve kiitellä itseään. Silloin tällöin tarkoittaa tavanomaisesti jonkin työn valmistumista tai pahaa oloa. Siis sellaista, kun tekee vain mieli maata sängyssä, katsella seinää ja olla ihan hiljaa. Siitä suosta saattaa nostaa vaikkapa verkkokauppa, koska tavallisiin ei siinä koomassa kykene.

Olen ollut kohta kuukauden enemmän tai vähemmän kipeänä. Nyt enemmän. Kurkussa kasvaa kaktus, ja hipiä puskee kuumehikeä. Mutta eipä auta, kun deadlinet puskevat päälle – sairausloma ei kuulu yrittäjän sanavarastoon. Vali, vali.

Sainpa kuitenkin juuri juttuni valmiiksi. Ja sillä samaisella sekunnilla aloin miettiä, mitä tekisin huomenna. Hilaan takalistoni Tampereen kaduille vaikka väkisin ja käyn katsomassa ainakin Marimekon uutuuksia. Hennika-vati näyttää hyvältä! Ja lankakaupassakin voisin käydä, sain inspiraation, josta kohta lisää.

Tampereessa on muuten yksi vakava vika: täältä puuttuu hyvä lankakauppa! Kaipaan Priimaa niin maan pirusti.

Sometimes, when I'm tired as hell, I get the urge to buy something. The time is now. I just finished one article – despite the sore throat. Need something to cheer me up, Marimekko's Hennika-plate, for instance. And a cinnamon roll. Or two. :-)

Piiri pieni

2011-09-29T20:28:00.001+03:00

Pyöreän pöydän äärelle istahti eilen pieni, seitsenhenkinen piiri. Tiina yksi keri vyyhdistä kerää, Tiina kaksi neuloi suojapussia sammutuspeitteelle, kolmas kennoja, joista tulee peitto. Neljäs silmukoi isälle sukkia, viides kaunista, petroolinsinistä kauluria. Minä hihoja, jos vaikka saisin kesäkuussa aloittamani villapaidan viimein valmiiksi. Tuli tosin juotua siinä määrin kahvia, että työ ei edistynyt muutamaa senttiä enempää. Tiikerikakkuakin söin.

Ensi keskiviikkona jatketaan. Kahvila Runo kello 18–20. Paahan meilaten, jos haluat mukaan. Porukassa neulominen on parasta! Vai mitä, mimmit?

Gathered a small group of knitters to a local café. Had some splendid two hours. Next week again!

My Magno

2011-09-29T01:25:00.000+03:00

Minä en kuuntele radiota. En ole asiasta erityisen ylpeä mutta enpähän vain kuuntele. Helsingissä kuuntelin Radio Helsinkiä, jos satuin ajamaan autolla töihin. Ja tykkäsin. Muistan yhä senkin aamun, kun kuulin ensi kertaa Florence And The Machinea. Kauppatorin liikennevalot paloivat punaisina, ja keväinen aurinko paistoi suoraan silmiin. Eikä minulla ollut aurinkolaseja. Teki mieli tanssia, mutta tyydyin rummuttamaan rattia ja laulamaan mukana. Nolosti, sillä tavalla sanoja tuntematta – tiedättehän?

Oikeastaan minun olisi pitänyt aloittaa postaukseni imperfektissä, sillä tätä nykyä kuuntelen radiota. Joskus uutisia, joskus kuunnelmia, joskus musiikkia. Kiitos kuuluu Houmista lähetetylle Cubelle, puiselle radiolle.

Magnon puiset radiot kuuluvat kategoriaan ekodesignklassikot. Ne ovat nappailleet palkintoja sieltä täältä, Lontoosta Tokioon. Menestys ei ihmetytä – meikäläinen antaisi propsit pelkästä ulkomuodosta, mutta radioiden tarina tekee niistä entistä hienompia: Magnot valmistetaan käsin Indonesiassa, 30 nuoren puusepän voimin. Jokainen käyttää kutakuinkin kaksi kolme kokonaista puuta per vuosi. Pajan omistaja, Singih Susilo Kartono, kuuluu kuitenkin puidenistutusohjelmaan, jonka ansiosta alueella kasvaa yli 8 000 uutta puuta.

Magno-radiomalleja on kolme, minä valkkasin Cuben, männystä valmistetun kuution. Kuka tietää, ehkä se olen vain minä, mutta musta tuntuu, että uniikki kapistukseni kuulostaakin paremmalta kuin perusradio. Sellaiselta pehmeän selkeältä, leppoisan letkeältä.

I haven't been much of a radio person. I have only listened to it while driving a car. Thanks to Houm, things are different: there's a radio on IN my home. The award-winning ecological Magno is made of wood by 30 Indonesian carpenters. Quite homy, makes the sound softer – in my opinion. And the way it looks: well, it cheers up the living room.

Kattojen ylle löi

2011-09-28T17:04:00.001+03:00

Sunnuntaisen torin jälkeen suuntasin kulkuni Kahvila Runoon, tilasin vadillisen kahvia ja korvapuustin. Ja ihastelin kattoa.

Aion tehdä tänään tismalleen samoin, kun suuntaan paikalle neulomaan. Nähdään siellä!

The ceiling in Runo, a local cafe I love. I'm about to go and knit over there today. And hopefully see some of my readers. :-)

Koruharakka

2011-09-27T18:55:00.000+03:00

Designtorilla oli kaupan koruja, kovasti koruja. Ovat kuvauksellisia kapineita. Ostin itsekin pari, mutta en mitään näistä. Tiikerin ostin, koska nimesin sen juuri voimaeläimekseni, sellaiseksi, joka kulkee rinnallani, kun kammottaa.

Terveisiä junasta. Tiistainen työpäivä Helsingissä on takana, verkkokin toimii. Kotona odottelee pussillinen juustonaksuja. Aion syödä ne yhdeltä istumalta, sitten neulon rivin pari. Ja kirjoitan kauniista katosta, sellaisesta halkeilevasta mutta korkeasta.

Ja lopuksi ex tempore -ilmoitus: Varasin huomisillaksi Kahvila Runon yläkerran neulekerholle. Mukaan mahtuu kymmenkunta nopsinta. Pankaahan postaten (mmmustatuntuu@gmail.com), jos tahdotte mukaan kello 18–20. Minä en malta odottaa: porukassa on parasta! Kannan paikalle ainakin keskeneräisen paidan. Ties vaikka saisin ne hihat hyvään vauhtiin.

Last weekend's Designtori in Tampere was packed with jewellery: vintage pieces and new ones. Beautiful all in all, even though I didn't buy any of these. Bought a tiger instead – I have decided it gives me courage at terrifying times. Will take a pic of it later.

Veturihalli, joka varasti sydämeni

2011-09-26T20:54:00.000+03:00

Kaupunkimme seitsemäs Designtori, josta kirjoitin ensi kerran jo eilen – tai no tänä aamuna, aamuyönä, kokosi kauppiaat ja kävijät Veturihalliin, Vapriikin toiselle puolelle. Vanha punatiilinen tehdas oli lattiaton, kylmäkin, mutta en olisi vaihtanut kokemusta mistään hinnasta. Kivimurikkalattia rapisi tennareiden alla, eikä väkijoukossa kerinnyt kylmettymään. Ei edes valkoisesta pressusta kasatussa sovituskopissa, joka sisälsi kaiken oleellisen: peilin, valon ja mustaksi maalatun wieniläistuolin.

Ja ne ikkunat. Niistä välkehtivä valo oli kauneinta aikoihin. Se värjäsi ruosteen oranssimmaksi, valkean, jo rapistuneen seinän valkoiseksi, joskus harmaaksi. Ja teki ihmisistä iloisia, onnellisia.

Enkä kyllä kiellä sitäkään, etteivätkö ostokseni olisi ilahduttaneet muutoin maassa olevaa mieltäni. Kiitokset ennen kaikkea Design Boulevardin Karitalle. Ja turkulaiselle Televisiolle, johon palasin ja palasin ja lähdin ja lähdin – aina kassin kera.

Seuraavaksi kirjoitan löydöistä. Tai myyntipöydistä. Saapa nähdä: kuvia kuitenkin piisaa.

More pictures from Designtori which was held in Tampere last Sunday. The place, Veturihalli, was somerthing else! One of the most beautiful places I've ever been to.

Täällä minä haluaisin asua

2011-09-26T02:02:00.000+03:00

Kappas, elämmekin jo maanantaina.

Eilen sunnuntaina Tampereen karunkauniin Veturihallin valtasi Designtori. Olin siellä tunteja, vaikka paikan olisi oikeasti kiertänyt nopeasti. Minä pysähtelin katselemaan kuluneita maalipintoja, ruosteen raidoittamia metallipalkkeja, maalattiaa ja valoa. Kaunista, kylmän koleaa syysvaloa.

Ja Kanelimaan Hanna-Riikan installaatiota Täällä minä haluaisin asua. Niin minäkin, musta-valkoisessa, persikan lämmittämässä metsässä, lämpimässä ja turvallisessa. Kaivautua johonkin koloon ja odottaa, kunnes persikka myös piristäisi. Pehmeänä, samettisena punaposkena, suupielistä valuvana mehuna, jota pyyhkisin kämmenselkääni.

Kiitos, Hanna-Riikka. Teit rakkaasta Designtorista entistä tärkeämmän. Ja Kanelikaupan anti, sitä päätyi pussin pohjalle pöllönä ja sinisin puina. Lisää tuonnempana, kunhan kerkiän sisustaa.

P.S. Designtori-postauksia satelee pitkin viikkoa. Huomenna jatketaan. Tai siis tänään!

We had an event called Designtori in Tampere today. Was there, of course. It is not that often these kinds of great things happen in Tampere. I'll be doing some more posts about the event, but this may begin. Hanna-Riikka from Kanelimaa had made a beautiful installation of paper. It was like a fairytale: a soft world I would love to live in. Like its name, "Täällä minä haluaisin asua". It means "Here I would want to live in". Couldn't agree more.

Olkoon menneeksi

2011-09-24T01:07:00.000+03:00

Oranssi, nimittäin. En halua sitä ylleni, en millään lailla, mutta kotiin. Ehkä. Ainakin teoriassa.

Täällä on pimeää. Ensimmäiset kuukaudet uudessa kodissa ovat kertoneet, että parin seinän purkaminen ei tekisi pahaa: eteinen ja keittiö eivät kylve valossa, hyvä jos saavat pisaran jostakin, niin kuin keittiön ikkunasta, joka on kokoa 30 x 30 cm. Maksimissaan.

Siispä valoa, mutta tässäpä piilee pulma: en oikein pidä keinovalon väristä. Enkä tiedä, onko luonnonvalolamppuja olemassa – siis ihan kotikäyttöön. Jos on, kirmaan kauppaan heti. Kiertäisin sellaisen lampun Gubin Grasshopperiin, joka on vaivannut päätäni viikon verran, siitä saakka, kun spottasin sen Finnish Design Shopin uutuuksien seasta. Hienohan se, vaikka onkin saanut nimensä pelottavan näköiseltä hyönteiseltä. (Älkää kysykö, kammoan perhosiakin...)

Ja toinen mietintämyssyyni mönkinyt oranssinpunainen asia on Iittalan uusi Kulku-lautanen. Lokakuussa kauppoihin saapuvaa sarjaa saisi harmaanakin, mutta se ei nyt sattunut sytyttämään, ei ainakaan kuvista käsin.

Ja mitäs muuta oranssia... No jotakin ruosteenpunaista lankaa olisi mukava löytää ja mieluiten Debbie Blissiltä. Osaatteko vinkata?

I like colours, really. Even though I only wear black, grey and sometimes white. Plus I have a pink dress – and a blue one! Colours aren't that much around at our home either. Well green is, in a form of plants. But there's something with the orange! These two things have been circling in my mind during the past week. I'm in a desperate need of some light, but let's see. Would be nice to see Gubin's Grasshopper IRL first.

Toimittajien tusina

2011-09-19T21:04:00.000+03:00

Yksi Habitaren hienoimpia osastoja oli Sisustustoimittajat ry:n Toimittajien tusina, joka esitteli yhdistyksen nimeämät ykköstuotteet.

Meikäläinen tahtoo KAKSITVÅN Friends-tyynyn, jota passaa koristella neppareilla kiinnittyvin lisäosin. Ja Aiku Designin vilttiin kerkisin jo sortuakin. Tilasin Reetta Aholan musta-valkoisen, mökeillä kuvitetun merinovillaviltin mutta enpä panisi pahakseni Päivi Tikkasenkaan peitettä, tuota pinon päällimmäistä.

Kävittekö kurkkaamassa tusinan? Mistä tuotteesta te tykkäsitte?

A bit more from Habitare. A bunch of Finnish interior journalists presented their favourite products of the year. The section was one of the nicest in the whole fair and the picks were good as well, especially the Friends-pillow by KAKSITVÅ and the blankets by Aiku Design. I already ordered one... And I think I have to make another order as well. :-)

My Habitare

2011-09-17T22:35:00.000+03:00

Suurin osa suosikeistani löytyi Eco Design -osastolta. Tai niitä tuli pikaisella vilkuilukierroksella kuvattua. Ja nuorten suomalaissuunnittelijoiden nerokkaita töitä. Yksi tuli tilattua kotiin saakka, siitä lisää tuonnempana.

Some pics from Habitare. Wood, wood and wood. Getting boring? ;-)

Punatulkkuja petin täydeltä

2011-09-17T15:22:00.000+03:00

Lapsi sanoo, että nämä ovat punatulkkuja. Luomupuuvillaiset Fermin Pipper-pussilakanat ovat Houmista ja kovassa käytössä. Musta tuntuu, että nämä vain petraavat pesukoneessa.

Tai oikeastaan tiedän, sillä Sienan ensimmäinen Ferm-pussilakanasetti on palvellut yli vuoden – vähän kuin koko ajan. Siis pesupäiviä lukuun ottamatta.

Pitäisi oikeastaan kokeilla ihan aikuistenkin versioita, esimerkiksi musta-valkoisilla Vertigoilla.

Only positive things to say about Ferm Living's bedlinen. Organic cotton gets better by every wash – trust me, I've been using the previous (and still excisting, of course) set for a year now. These Pipper ones are from Houm.

Talokuumetta ja tavallista

2011-09-17T12:42:00.000+03:00

Habitare-käyntini typistyi keskiviikkoon, ja siitä pitäen olenkin pönöttänyt peiton alla kuumeessa ja oksennustaudissa. Verraton yhdistelmä.

Habitare oli Habitare. Pinnalla oli puu, vähän samaan tapaan kuin Milanossa viime vuonna. En valita: puu on parasta. Selasin äsken kamerani sisältöä, ja liki jokaisessa messukuvassa oli joko puuta tai villaa.

Lapponian Minitalo oli puuta läpeensä. Liikuteltava pieni lukaali sisälsi tupakeittiön, makuuhuoneen ja parven. Ja taloa puolittain kiertävän pation, sellaisen, jolla kelpaa kasvatella omaa keittiöpuutarhaa tai pelargoniruukkupeltoa. (Lapponian kotisivuilla on video kohteesta!)

Meikäläiselle iski talokuume, oikeastaan ensi kerran elämässäni. Kaipa tässä on tutkailtava, paljonko paikalliset tontit maksavat, ihan vain mielenkiinnosta...

Kävittekö te Habitaressa? Tykkäsittekö?

The biggest furniture fair in Finland, Habitare, opened its doors on Wednesday. I went to see some wooden and ecological things, this mini-house by Lapponia, for instance. The house consisted of two rooms and a loft. I fell in love, couldn't help it. This is probably the first time in my life I'm fancying a house! Maybe in a couple of years.

Valkoiselle lattialle

2011-09-13T03:38:00.001+03:00

Parkettilattia. Ei edes pahimmasta päästä, pikemminkin päinvastoin: vaalea, vähän harmahtava puu on kaunis. Mutta jokin siinä mättää.

Mietin jo tänne muuttaessamme maalaamista, mutta päätin antaa ajatuksilleni aikaa, kuulostella kotia. Kahden kuukauden kuulostelun jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että parketti peittyy valkoisella.

Hihat saavat heilua lokakuussa, varaan hommaaan viikon. Heivaan huonekalut ja muut kaksi- ja nelikoipiset jonnekin ja annan hiomapaperille kyytiä. Ja maalipesupönikälle. (Täten ajattelee optimistinen minäni kello 3.21 maanantain ja tiistain välisenä yönä.)

Sen jälkeen voinkin vain miettiä, mistä kietaisen pari kolme tonnia paksuun berberimattoon. Musta-valkoiseen tai vähän kellertävällä koristettuun.

Foreign Objectsin ensimmäinen marokkolaismattokokoelma on kaunis ja jotakin erilaista. Johan tässä on yhtä raidallista Ikea-mattoa katseltukin. Vaikka onnistunut ostos on sekin ollut!

Finally some Moroccan stuff in Finland as well. Foreign Objects' first collection of Berber carpets is breathtaking. One of these on a white wooden floor – pure perfection. Plus practical (can't help noticing it's getting colder – of course there's always an option to close the window...). :-)

Syksystä kiinni

2011-09-12T00:10:00.000+03:00

Ottaisin syksystä kiinni, jos kerkiäisin. Tai jos jokin tarraisi ja tempaisi mukaansa, muistuttaisi, miltä maahan pudonneissa vaahteranlehdissä kahlaaminen kuulostaa. Lanka voisi temmata, mutta tarvitsen sekunnin.

Toastin syyskatalogi jätti vajavaiseksi. Sinapinkeltaisista kengistä huolimatta.

Like Twin Shadow sings, "I'm looking for a life to start". Well, I'm looking for a fall to start. Something's missing, time I guess. Toast's catalogue couldn't help – despite the mustard yellow shoes.

DIY like Donna

2011-09-08T07:11:00.000+03:00

Donna Wilsonin villalangalla koristeltu pinnatuoli on kaunis. Jos asuisin läpeensä valkoisessa, valtavassa loftissa, asettaisin samankaltaisen ikkunan alle, vähän poikittain, ja katselisin, kuinka valo siivilöityisi langansäikeiden välistä. Ja nauttisin.

Villalangat vievät meikäläistä taas kuin pässiä narussa.

If I had a white loft, I would love to decorate a chair like Donna Wilson. An open white and white space, one chair and a large window... Yarns have an impact on me. No question about that.

Vasu ja vähän muutakin vanhaa

2011-09-07T19:21:00.000+03:00

Mummu sanoi koria vasuksi. Mummulassa oli myös vihreitä juomalaseja, kirkkaitakin. On varmasti vieläkin, pitäisi käydä pian katsomassa. Ei laseja vaan pappaa. Ikävöin 'moroa', muutamien sanojen vaihtoa ja hiljaisia hetkiä, sellaisia luontevia.

Pieni tuohivasu ja vihreä juomalasi, juuri sellainen kuin mummulassa, löytyivät Kyttälän kirppikseltä. Löytyi sieltä Riihimäen lasin keittiöpurkkikin.

Se on hyvä paikka, se kirpputori. Kunpa ehtisin sinne tälläkin viikolla. Turha toivo.

Some cheap buys from the flee market in Tampere (Kyttälän kirppis, if you're interested – I highly recommend!). Had to have them, they reminded me of my grandma. Should go and see grandpa, miss him.

Kirpeän kuulasta syksyä odotellessa

2011-09-03T08:41:00.000+03:00

En ole ballerinaihmisiä. Ovat tuntuneet turhan sieviltä makuuni tai tyttömäisiltä. Poikatyttö ei taida päästä tavoistaan ikinä, eikä ole väliksikään. Housut jalassa on hyvä puolijuosta pitkin Tampereen katuja, tennareissa tuntuu kotoisalta. Mustaa väritystä ei tarvinne edes mainita.

Taidan silti pyörtää puheeni – pakosta. Kun Toast tuuttasi sähköpostiini kuvan sinapinkeltaisista mokkaballerinoista, olin myytyä toimittajanplanttua. Nuo tuolla, oikeassa yläkulmassa!

Olisipa syksy kirpakka, sellainen kuulas ja kuiva. Eihän tuollaisissa vesisateessa sipsutella, vähän ranskalaisittain. Edellä mainittu kiehtoo muutoinkin, kiitos uuden huolettoman ranskalaispolkkani. Joskus kannattaa luottaa kampaajansa sanaan ja antaa vain vapaat kädet. Etenkin, jos kyseessä on Dynastian Henkka, rakas ja paras.

That shade of yellow makes me crazy, in a positive way. Fell instantly in love with those upper right corner ballerinas by Toast. There's absolutely something french in those. Have France in my mind nowadays: thanks to my new hair. The best I've ever had. Thanks to my beloved Henkka in Dynastia.

Omenapuun alla

2011-09-02T21:58:00.000+03:00

Lapsi piirtää. Kaiken aikaa. Tällä hetkellä lintuja, toissa viikolla puita. Teippasi omenapuun sänkynsä päätyyn, ruoaksi Fermin robotille. Mummu osti, kun kävimme Design Boulevardissa.

Seinät pitäisi hyödyntää muissakin kuin piirustusmerkeissä: säilytystila on kortilla. Siksipä onkin surku x miljoona, koska seinämme eivät tykkää porakoneista. Mutta kyllä tässä jotakin keksitään, sitä vaaleanvihreää tököttiä vaikka. Hyllyillä voisi säilyttää osan leluista.

Osa löysi siistin sijansa Tunnon vanerilaatikoista. Tilasin Finnish Design Shopista, vuosien harkinnan päätteeksi. Tuli vastavetoisesti säästettyä keittiöremontissa. Laatikot ovat sileät, tuntuvat käteen sametilta. Ja vetävät mojovan määrän leluja ja Barbapapa-palapelejä. Jos joskus raaskin tilata laatikot kolme ja neljä, vinyylimmekin saavat kätevän kodin.

Ylösalaisin

2011-09-02T17:29:00.000+03:00

Kuumehouruinen keskiviikko parani pahvilaatikon myötä: houmilaiset lähettivät terveisiä muutaman tavaran ja tekstiilin muodossa.

Yksi niistä killuu ylösalaisin ikkunassamme. Boskken Sky Planter -ruukku on oiva keksintö kaltaiselleni "kasvitieteilijälle", jolla ei ole aavistustakaan, mikä pöheikkö Planterista roikkuu. Kävelin kukkakauppaan peikonlehti mielessäni, mutta koska ne ovat yhä vain vaikeasti tavoiteltavia, päädyin muutamiin muihin. Tämä on yksi niistä, enkä todellakaan tiedä, mikä se on. Se näyttää vähän varvulta vaaleanvihreine lehtineen. Mutta lehdet ovat paksuhkoja, vähän vahamaisia. Kasvissa on jotakin sellaista huolettomuutta, josta pidän.

Ja juuri sen huolettomuuden vuoksi myös Sky Planter on kelpo keksintö. Sen alaosaan – eli yläosaan – asetetaan pieni savinen kasteluastia, joka luovuttaa vettä vähitellen. Kasvi saakin ravintoa säännöllisen sopivasti, ei niin kuin tavallisissa ruukuissa viihtyvät viherkasvini, joita kastelen ehkäpä kerran kuussa, jos satun muistamaan. Jotkin virkoavat, jotkin eivät. Biojäteastiasta löytyy tämän tuosta multapaakku ja siihen menehtynyt karahka.

Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, parasta Sky Planterissa on se, että se on kaikessa yksinkertaisessa valkoisuudessaan kaunis kuin mikä. Seuraavaksi kasvatan keittiöpuutarhan ylösalaisin – ainakin Mikon yrtit näyttävät voivan varsin vetävästi.

Got a nice package from Houm. It included a Sky Planter by Boskke. I think my plants will survive better from now on. Ain't much of a gardener. ;-)

Robotti poikineen

2011-08-31T10:42:00.000+03:00

Muistatteko, kun kirjoittelin kutakuinkin vuosi sitten lituskaisista linnunpöntöistä? Tapettimatkailin äsken Telluksen ympäri ja törmäsin taas samaan studioon – ja sen uusiin tapetteihin.

Yksi kolmen vanha, paraikaa vieressäni kuorsaava kikkarapää, saattaisi tykätä Studio Ditten sadoista seinältä tuijottavista roboteista. Mutta jatkan vielä virtuaalivaellustani, jos vaikka löytyisi jotakin kellertävää. Taidan ikävöidä kukkoja.

Ystäväni totesi, että ajattelin alitajuisesti kaiken aikaa tapetteja, ja oli niin oikeassa. Jokin niissä kiehtoo, vaikka valkoisten seinien ystävä olenkin.

Studio Ditte has a wallpaper collection I tryly, madly and deeply like. Shall I order or not. A question that pops in my mind often. Can't help it, there's something with the wallpapers I can't resist – even though every wall in our apartment is simply white. But maybe a tiny bit of paper on one wall...? Maybe.

Ajatukset Australiassa

2011-08-29T09:51:00.000+03:00

Tampereen Akateemisesta ei saa australialaista Inside Out -lehteä. Eipä sitä aina Helsingistäkään löydy. Sääli.

En tiedä, jakavatko pohjoismaalaiset ja australialaiset jonkin geenin, mutta sisustusmakumme menevät yksiin. Empiirinen tutkimukseni tosin rajoittuu vain yhteen lähteeseen, joten päätelmäni ovat jotakin muuta kuin vakavanpuoleisia.

Eilisissä Inside Out -ikävissäni selasin lehtitalon homelife-sivustoa ja löysin jutun Sydneyssä asustavasta japanilaiskeraamikosta, Keiko Matsuista. Voisin muuttaa hänen pajaansa, ihan jo tämän kuvan innoittamana.

Kuva synnytti meikäläisessä myös idean: DIY-keittiössämme on pieniä pulmia, jotka odottelevat ratkaisua. Muun muassa sellainen, että uusi uuni ei sujahda seinään kiinni – kiitos viemäriputken. Uunin ja seinän välissä on siis vaatimaton kymmenen sentin rako. Voisin peittää sen tällaisella hyllyllä, jota lähtisin nikkaroimaan alta aikayksikön, jos kalenterini ei olisi punaisella tussilla kirjattuja deadlineja täynnä.

Hyvä pieni päivä ja sen peite

2011-08-28T14:18:00.000+03:00

Ohjelmassa tänään: kymmenkunta sisustuslehteä. En ole lukenut viikkoon kahteen ja kaipaan jotakin uutta, uusia kiehtovia kauppoja, tuoreita tuttavuuksia. Nyt kiertelen vain vanhoja, tutuiksi tulleita putiikkeja, kun en keksi muutakaan. Laiska, mikä laiska.

Onneksi ne vanhatkin kartuttavat valikoimaan tavan takaa. Olen etsiskellyt Sienan sänkyyn pienehköä päiväpeitettä ja kappas – mikäs se sieltä löytyi, Fine Little Daysta. Varsin varteenotettava villahuopa. Nyt vain pitäisi miettiä, millainen tapetti sen seuraksi sopisi. Vai tarvitaankä täällä tapetteja ollenkaan? Jos vaikka kokeilisi vaihtelun vuoksi kollaaseja.

Oletteko te törmänneet pieniin päiväpeittoihin tai huopiin? Ilmiantakaa parhaat paikat. Ja kertokaa meikäläiselle vielä kerran, suositatteko sisustusmatkakohteeksi Kööpenhaminaa vaiko Amsterdamia. Kahden viikon päästä olisi pari päivää aikaa.

I've been looking for a small blanket to throw on my daughter's bed. Difficult! All the nice ones are big! This one comes from Fine Little Day. It's definitely an option – those colours fit perfecty to her room. Or to our room – we share it. Do you, guys, happen to know any nice blankets?

Uutta Fermiltä

2011-08-27T21:57:00.000+03:00

Rakastan kotimaista kädentaitamista kaikissa muodoissa: kalusteissa, käsitöissä, vaatteissa... Harmi vain, että pankkitilini ei ole Artek-fani numero 1. Suomalaisostokseni ovatkin tavallisesti tekstiileitä. Meiltä puuttuu keskihintainen, kekseliäitä kalusteita, kodintekstiileitä ja tapetteja tuuttaava yritys, sellainen kuin tanskalainen Ferm. Tai Hay.

Ensin mainitun syksy on taas herkkuja täysi. Näistä jutusteltiin tänään Design Boulevardissa Esan ja Karitan kanssa. Jutusteltiin myös halpalentoyhtiöstä, joka alkaa liikennöidä kotikaupungistamme Kööpenhaminaan. Kukaan ei muistanut sen nimeä.

Mutta nämä me muistimme: harmaat nahkalaukut, iPad-suojat, muistitaulut ja tyynyt. Sanomattakin selvää, että säästöporsas sai tänään apetta.

Design Boulevard, 3 vuotta!

2011-08-27T19:14:00.000+03:00

Tampereelle paluuta on helpottanut yksi putiikki ylitse muiden: Design Boulevard, joka täytti tänään kolme vuotta. En tosin ole juuri missään muualla käynytkään, mitä nyt optikolla (sain lasit, niistä lisää myöhemmin!) ja sympaattisen Ojakadun valaisinkaupassa.

Design Boulevardilla olen kerennyt käymään kolmesti, tänään viimeksi – syömässä Karitan suklaaleivonnaisia. Näen vieläkin unia vaahtokarkeilla vuoratuista suklaanpalasista...

Bongasin pari viikkoa sitten kaupan hyllyltä, tiskin takaa korkealta, Ekobon bamburahin. Sellaisen, jota olen jahkannut ja jahkannut vuoden toista. Päätin hankkia ja hyvä niin: se on paitsi passeli sohvapöytä myös jalkarahi ja jakkara.

Samalla kerralla kassiin eksyi myös Fermin tyyny, ekopuuvillaa, tietenkin. Niitä uskaltaa suositella kaikille sisustustyynyjen tovereille: tyynyt eivät litisty eivätkä muuta muotoaan. Ovat aina yhtä pullevan pehmoisia. Vähän kuin minä, hehhe.

P.S. Enää yksi pahvilaatikko purkamatta, mutta se saa odottaa siihen saakka, kun työpiste suvaitsee saapua maahan. Juhuu!

One of my all time favourite boutiques, Design Boulevard, had a birthday party today. Three years! I hope many more to come. I have probably written before, but it is one thing that makes this move to a new town a bit easier. No wonder I've been there every week. Some of the last purchases are a black stool by Ekobo and a cushion. A Ferm Living cushion. Not so surprising. :-)

Tanssilattiantasosta

2011-08-27T16:01:00.000+03:00

Jos joskus ehdin ulos, oikein tanssimaan, suuntaan tänne. Tamperelaiset, tunnistatteko?

Lauantain aamukahvi maistuu siellä paljon paremmalta kuin kotona, ihan vain tunnelman ja tutun seuran takia. Levylautaselta saattavat soljua Ariel Pinkin sävelet, kuten tänään.

Kesä panee parastaan, vaikka vihreä alkaa kadota puista. Keltainen on kaunis, Baggun kauppakassissakin.

Ja se Ariel Pink. Vapauttavaa viikonloppua!

If I have the time to go dancing, this is the place with its wooden floors, dark colours and the kicker (in which I absolutely suck). On Saturday mornings they have a dj and some breakfast and Ariel Pink on the amps. At least today. Despite the yellow leaves we still have a warm summer. Love the yellow, though. Especially the shade of my Baggu.

Viikonvaihteen varustus

2011-08-26T20:58:00.000+03:00

Nahkapallonaulakko ei ollut ainoa Smallable-kaupan kaunotar. En edes ehtinyt selata kattavalta vaikuttavaa valikoimaa, mutta laukuista meikäläistä ei pitänyt erossa mikään.

Pidän syyskuussa viikon verran lomaa. Vietän muutaman päivän muilla mailla – ei aavistustakaan, missä – mutta matkavarustukseni pakkaisin mieluusti Lalé Ted Waves -laukkuun. Kuosi muistuttaa viimekesäisestä Marimekon mekosta ja tekisi terää muuten mustalle olemukselleni.

Mitäpä tuonne, muutamat alushousut, pari t-paitaa ja toilettitarvikkeet. Kudin kanssa.

I think I have a crush on Smallable. Would love to travel with this weekender. I have a holiday to come, you know.

Pannullinen

2011-08-26T11:01:00.000+03:00

Kääpiö on ottanut kiinni päiväkotirytmistä ja herää kahdeksalta. Se on merkillistä, se – tavallisesti tuo vetelee sikeitä kymmeneen yhteentoista. Koska herääminen on meikäläiselle monin verroin vaikeampaa, juon kahvia. Yleensä pannullisen (joskin siihen sopii vain kuusi mukillista).

Vanhat Biltonsin mukit löytyivät Fidasta alta eurolla. Jokin niissä viehätti, väri kai. Voisivat tosin vetää enemmän kardemummakahvia, tässähän joutuu kipittelemään keittiöön viiden minuutin välein.

Alan olla vakuuttunut siitä, että kahvinjuontini on kolossaalista, mutta en aio muuttaa tapojani, en ainakaan vielä. Muutan aluksi muutaman muun seikan itsestäni, nimim. uudet poskiontelot ja pian.

I'm a addict. A coffee addict. Found these cups by Biltons a couple of weeks ago in a flee market. Quite like the colour.

Nahkapalloja naulakon paikalle

2011-08-26T00:33:00.000+03:00

Jatkakaamme samalla teemalla. Maailman mahtavin Smallable-kauppa singahti silmilleni Milkistä, mistäpä muualtakaan. En ala listata, mitä kaikkea aloin tulenpalavasti tarvita, mutta paljastettakoon nyt yksi: tahdon Eno-nahkapallonaulakon! En Hang It Allia enkä mitään muutakaan vaan kasan ruskeita palleroita, jotka ripustaisin niin alas, että metrinen ulottuisi nostamaan maiharinsa maasta.

Fell in love with Smallable! What a shop! I can't even start to list the things I want – except this one: Eno clothes rack.

Pallot. Pilvet. Pimeä.

2011-08-25T21:12:00.001+03:00

Eteisessä ei ole valoa, ei luonnon- eikä keinovaloa. Tavallisesti olohuoneesta soljuu päivänpaistetta, makuusopesta samaten, mutta ei enää kello 20. Sehän on oiva aika ja paikka ottaa valokuvia. Or not.

Dotsit ovat aivan liian likellä toisiaan. Korjaan, kun jaksan. Voin vakuuttaa, että siihen kuluu kuukausia, eikä se lukeudu to do -listani TOP kymppiin. Ei edes sataan. Mutta olenpahan onnellinen, että sain satsin. Osallistuin taannoin blogibarometriin ja voitin lahjakortin Finnish Design Shopiin. Muuton Dotsit ovat osa palkintoa.

Armaksesta ostamani Hayn henkarit ovat kuin pieniä pilviä, ja Marimekon musta olkalaukku on oiva kapine. Muistin kaupassa, että omistan kolme konjakinruskeaa nahkaveskaa. Taisi olla mustan vuoro.

Some things in the hall. Too dark to shoot, but you'll get the point. It's simple, too simple. Need to do something but not yet. Have to have some time to think first.

Oikein ja aina

2011-08-24T21:28:00.001+03:00

Kyllä on, kuulkaas, hidasta tämä meikäläisten muuttaminen. Pimeäkin tuli, ennen kuin kerkisin kaivaa kameran esille.

Charley Harperin muistipeli on kuukauden takaa, muistaakseni siltä viikolta, kun vaihdoimme kotikaupunkia. Mutta se siitä. Kuvassa (joka on otettu hotellissa) on jotakin, joka on möllöttänyt mielessäni siitä pitäen – vilttipä hyvinkin. Se muistuttaa taas siitä, että yksinkertainen on parasta: ainaoikeinneulos mustalla ja muutamalla harmaan sävyllä.

Saa nähdä, saanko samanlaisen aikaiseksi. En suoranaisesti nauti suurien ainaoikeinpintojen neulomisesta, vaikka ne hyviltä näyttävätkin. Kas, siinä pulma.

Just wondering do I have the patience to knit a similar kind of blanket... Looks good and more but is boring to do. There's a dilemma.

"Hei, hieno tyyny!"

2011-08-21T23:16:00.001+03:00

Mies huomaa harvanpuoleisesti, jos hankin jotakin kotiimme. Voi olla, että hän on itse eri mieltä.

Fermin tyynyn hän kuitenkin huomasi heti, kun asteli keikkareissuiltansa kotiin. En ihmettele: Harlequin on kokoa 50 x 80 senttiä ja harvinaisen kaunista sorttia. Tilasin sen Houmista. Jep, sinapinkeltaisten kulmioiden takia.

A new cushion by Ferm. Not so challenging to guess the reason I bought it. Yep, the mustard yellow. This one came from Houm.

Romahdusvaara / Barely Hanging

2011-08-20T23:16:00.000+03:00

Seinät ovat yhä varisevaa sorttia, mutta ei auta: Stringit ylös vaikka väkisin. (Väkisin tämä laitettiinkin: oikean yläkulman ruuvi on tungettu tennispallon kokoiseen kraateriin, joka on täytetty vihertävällä tökötillä, jonka nimeä en muista mutta jonka lemua en unohda.)

Hyllyn alla olisi paikka jollekin, kuvalle kai. Ja hyllyn ylle – oikeammin ylähyllylle – tulee jokin mehikasvi, kunhan löydän sopivan. Viherkasvit ovat kiven alla, sesonki alkaa kuulemma kuukauden kahden kuluttua. Paras onkin, sillä olohuoneen nurkan vallannut johtohelvetti pääsee piileksimään peikonlehden taakse. Ei sitä setvi erkkikään. Tai jos setvii, niin neuvokaa, hyvät ihmiset, miten.

Despite the fact that it's (in my opinion) impossible to make a nice hole in these walls (they turn into graves or something...), I can't live without my Strings. This one needs a green plant, something with thick leaves and a dark green color.

Kullankiiltoa katonrajassa

2011-08-20T19:09:00.000+03:00

Se menetti jalkansa, ainakin hetkeksi. Lattiavalaisin pääsee killumaan kattoon kullanhohtoisessa kangasjohdossaan, jonka hankin tänään Design Boulevardista. Bumlinghan se mielessä pyöri, Lokki kanssa, mutta eipä tämäkään mallailtuna masenna. Ei ollenkaan. Nyt nirhaan johdon, kiinnitän sokerinpalan ja nostan pallukan kattoon. Isä kyllä kielsi.

Koirankestävä matto

2011-08-20T01:27:00.000+03:00

Siinä samalla, kun siirtelin romujamme nurkasta toiseen, tuli siivottua myös olohuone. Tai olohuoneen puolisko olohuone-ruokailutilasta.

Tikaun villamatto on osoittautunut oivaksi ostokseksi. Martta, armas koiramme, kusaisi sille heti, kun sain sen lattialle. Mutta onpa sitten ensimmäinen matto, johon ei jäänyt tahraa eikä hajua. Enkä edes hinkannut sitä sormenpäät syövyttävillä myrkyillä. Ja jalan allahan matto on mukava kuin mikä. Suositan suurella lämmöllä. Pics, dots & stripesin Tiinakaisa kirjoitti samasta aiheesta reipas viikko sitten.

Vanha sohva on aina vain rakas. Mutta kangasta se kaipaa. Kunpa vain keksisi, millaista. Tänään ajattelin jotakin sinapinkeltaista, kuvaa katsellessani mustaa nahkaa. Sanokaa te.

Tikau's rug is probably the best rug we've had. It's among other things peeproof (tested by our beloved dog, Martta). :-) Still wondering what to do with the sofa... Shall I upholster it with a mustard yellow fabric or with a piece of black leather. You say!

Let's eat!

2011-08-19T19:51:00.000+03:00

Huomenna tulee kuluneeksi kolme viikkoa siitä, kun meistä tuli taas tamperelaisia. Valmiita nurkkia ei oikeastaan ole (sen edellisen lisäksi), mutta sain sentään siivotuksi ruokapöydän, joka ei ole suorittanut ruokapöydän vaan varaston virkaa. Keittiöstä en ala edes kirjoittaa. Enkä listoista. Enkä seinistä, jotka murenevat porakoneen alla.

Viikko on ollut kiireinen. Työt häiritsevät kodinlaittoa, mutta hyvä niin. En valita. Tänään pidin päivän verran vapaata, yö on omistettu työnteolle, kun lapsi vetelee sikeitä. Flow'kin tuntuu painavan vielä päälle: kupoliani koettelevat jatkuvat festivaalit, joskin yksipuoliset sellaiset, koska olen kuunnellut viikon vain Twin Shadow'ta. Ripiitillä.

Mutta se ruokailutila. Se on nyt tällainen. Tuolien sakkiin sopisi keltainen Tolix. Ja voikukkakasvitaulu! Jos jonkun nurkissa pyörii yksi ylimääräinen, ilmoittaudun innokkaaksi ostajaksi. Maksoi, mitä maksoi. Hajuherne kaipaa kaveria.

Our dining area. New apartment is still a big mess, but I managed to clean the table. I think this corner needs some color. A yellow Tolix, maybe. And a similar poster but with a dandelion.

Lopultakin!

2011-08-11T14:17:00.000+03:00

Kiitos, Marimekko! Kiitos! Torstaini on ollut täynnä käynnistymisvaikeuksia, mutta tieto tästä käytännöllisestä kaunokaisesta pani kummasti freelanceriin kyytiä. Laukunkiilto silmissä maittavat työtkin paremmin.

Legendaarisen olkalaukun saa lopultakin myös nahkaisena (huomasin, kun vieroksuin töitä Finnish Design Shopissa). Kelpuuttaisin sekä konjakin että mustan mutta ensi hätään ensimmäisen.

Olkalaukku on kulkenut arjessani ja juhlassani vuosikausia, oikeastaan -kymmeniä. Punainen kantoi koulukirjani yläasteelta pitäen, hajosi pohjasta vasta pari vuotta sitten. Mustan kanssa on matkattu kotikonnuilla ja muilla mailla, ihan vain sillä. Mitä sitä suuremmalla? Mutta kulunut se on, pesty kymmeniä kertoja. Tuoreelle versiolle olisi tarvis.

Mitäs sanotte, ilahduttavatko nahkaiset klassikot teitä?

Marimekko has finally made its legendary bag in leather! Yippee! It goes to order via Finnish Design Shop, at least. What do you think?

Yksi nurkka

2011-08-08T23:28:00.000+03:00

... on kutakuinkin valmis. Ja keittiö sai tänään kattovalaisimen. Keskiviikkona laitetaan lattioita ja mietitään, tarvitseeko tämä asunto mattoja. Vaikka Tikaun villainen onkin kaunis. Lisää tuonnempana. Kameran objektiivi hajosi muutossa, armas 50-milliseni. Kittiputkellä kuvaaminen on vaikeaa, ei löydy sopivaa kulmaa, ei valoa, ei säätöä. Mutta syksy tulee ja sen myötä koulu – siellä oppii!

Donna Wilsonin katalogista katsottua

2011-08-06T10:39:00.000+03:00

Musta tuntuu on hiljainen kuin hauta. Muutosta on viikko, tavarat ovat yhä hujan ja hajan. Säilytystilaa on lipastollisen verran liian vähän, mutta jos hankin vielä yhdenkin Ikean Malmin, koti on kuin ruotsalaisjätin kuvastosta. Liioiteltua? Ehkä, mutta sisustamisen suhteen on nyt vaikeuksia – myönnän.

Onnistumisen esteinä ovat vanhat arkistokaappimme ja vanha sohva. Kaapit pitäisi hiekkapuhaltaa ja jauhemaalata, sohva verhoilla. Koetan saada asian hoidetuksi heti maanantaina. Sitten pitäisi keritä kirpuille. Ja rautakauppaan. Eilen näet kävi selväksi, että seinämme eivät ole porakoneystävälliset. Ne murtuvat alta. Kiinnitäpä siinä sitten String-hyllyä. Ei onnistu, ei. Piti paklata ja maalata taas. Onneksi ystävät viisaat vinkkasivat alligaattoripropuista ja pikakiteistä. Rautakauppaan käy tieni, lattiakin siellä jo odottelee.

Yritän kaivella sinapinkeltaisia sisusteita sieltä täältä. Huomasin matkoillani, että Donna Wilsonilta oli tullut uusi katalogi.

Kaulahuivi kuuluu kategoriaan täydellinen. Harmillista, että samaisella värityksellä ei saa – ainakaan vielä – tyynyjä.

Yksi sinapinkeltainen talo siellä olisi. Ja viheriäinen puu. Kaulahuivi vie silti voiton.

Miten te muut hallitsette muuttokaaosta? Tai pidätte hermonne kurissa? (Kysyy joka ilta hyperventiloiva...)

It's quiet in here. We moved a week ago, and things haven't found their places yet. Chaotic. We need some more storage space. And the walls: it's impossible to make small holes – they keep on expanding! And I have four String shelves to lift on the wall. Great. Been looking for mustard yellow objects. Donna Wilson has some great things. Love the scarf, it would be fantastic if there would be a same kind of cushion as well. *wink, wink*

Hyvä Houm

2011-07-26T22:41:00.000+03:00

Jos meikäläiseltä kysytään, verkkokauppoja ei voi olla kylliksi. Ei ainakaan sisustus-, kenkä- eikä musiikkikauppoja – tai no, iTunesia (nimim. Bon Iveria ripiitillä kolmatta neljättä päivää).

Sähköpostiini leijasi tänään tiedote Houm-sisustuskaupasta, verkkosellaisesta. Kotimainen, nasevasti nimetty putiikki kauppaa muun muassa Fermiä, Design House Stockholmia ja Steltonia. Kotiuttaisin valikoimasta yhtä sun toista, mutta kaikista mieluiten tukholmalaisen sateenvarjotelineen. Se sopisi sinapinkeltaisine sienineen tulevaan eteiseemme, jota lähden remontoimaan huomenna. En tosin tiedä, miten. Sen näkee sitten.

Ja koska nyt tuli se Bon Iverkin mainituksi, käykääpä kuuntelemassa.

Oslo

2011-07-23T10:59:00.000+03:00

Paina puuta

2011-07-23T09:54:00.000+03:00

Seitsemän päivää siihen, kun kannamme omaisuutemme kolmannesta kerroksesta (ei tietystikään hissiä) sisäpihalle ja sieltä kadulle, koska muuttoauto ei mahdu porttikongiin. Säälin eritoten sitä, joka saa kannettavakseen yli satavuotisen, täyspuisen lipastoni, joka on odotellut ullakolla parempia aikoja. Saattaa saada odotella niitä Tampereellakin: en ole keksinyt, mitä sille tekisin. Valkoiselle maalipinnalle sanon morjes ja hion koko höskän puulle. Katsotaan sitten sitä pintaa.

Jos lompakko olisi loputon säkki, tietäisin toki, miltä tuleva koti näyttäisi. Mutta koska se ei ole, pääkoppa pohtii kaiken aikaa kompromisseja. Meinasin maalata parketin valkoiseksi mutta enpä taida. Eteisen laattalattian päälle pitäisi keksiä jotakin kestävää – joko marokkolaisia laattoja (kallista kuin mikä) tai linoleumia tai betonia. Alan kallistua keskimmäisen puolelle. Kolikkomattoakin olen miettinyt, mutta sen siivoaminen on kai kaikkea muuta kuin simppeliä. Ja eteistähän saa olla kaiken aikaa kuuraamassa. Voi kääk.

Ja entäpä huonekalut? Vanhat matkaavat suurimmaksi osaksi mukana, mutta tarvitsemme esimerkiksi isomman ruokailuryhmän: pitkä pöytä ja penkki, tuolit ovat jo omasta takaa. Yksi pöytävaihtoehto on kyhätty kahdesta Ikean Malm-apupöydästä. Edukasta ainakin.

Toinen ehdokas löytyi Ikean uudesta katalogista, jonka jenkkiversiota saa jo selailla. Tranetorp on kevyt ja konstailematon, sellainen, jonka kanssa kuluisi vuosi kavereineen. Toivottavasti tämä tulee myyntiin elokuussa, en panisi pahakseni ensi viikkoakaan.

Seuraksi se saisi valkoisen Sigurd-penkin, vaikka enpä panisi valkoista Pirkkaakaan pahakseni. Lompsani sen sijaan panisi ja pahasti.

Mutta hei, kertokaapa kokemuksianne esimerkiksi Forbon linoleumlattioista. Ja parhaat penkkivinkkinne: siistit sellaiset ovat kiven alla!

Seven days till we move to Tampere. Too many questions (and ideas circling in my mind: What kind of a floor to the hall? Linoleum? What about the kitchen? And the dining area? Above some thoughts of the latter. Ikea's new catalogue presents a great table: Tranetorp it is. Maybe. If it stays on the budget I haven't even figured out yet.

Pikakirppu

2011-07-20T18:08:00.004+03:00

Muuton tieltä on myytävä muutama asia. Kirjaan tähän osan tavaroista, jotka kaipaavat uutta kotia. Päivitän settiä, kunhan kerkiän. Samat säännöt kuten aiemminkin: Jos jokin juttu kiinnostaa, laita sähköpostia osoitteeseen mmmustatuntuu@gmail.com. Ja tavarat pitäisi hakea Helsingistä – ainakin isot – ja vikkelästikin vielä. Kengistä, vaatteista sun muista voidaan sopia myös toisin.

~~Ikean valkoinen PS-kaappi, kelpo kunnossa.~~ ~~25 euroa.~~ MYYTY!

Ikean tamminen Malm-lipasto x 2. Mainiossa kunnossa nämäkin. 25 euroa kipaleelta.

Vagabondin vaaleanruskeat mokkasiinit, käyttämättömät, koko 36. 30 euroa.

~~Acnen mustat Joli-nilkkurit, nahkaa. Ovat olleet jalassa kolme kertaa, nahkapohjassa on pientä kulumaa, muuten pränikät, koko 36.~~ ~~150 euroa tai tarjous.~~ MYYTY!

~~Kuvassa näkyvä vanha jakkara, ostettu keväällä Fasaanista 50 eurolla, nyt~~ ~~40 euroa~~. MYYTY!

~~AnnaO:n päiväpeite, 270 x 270 cm, käytännössä vain sängyllä käytetty – priimakuntoinen, siis.~~

~~120 euroa.~~ MYYTY!

Takaisin Tampereelle

2011-07-19T23:25:00.000+03:00

Johan tässä pari vuotta vierähtikin poissa, aluksi Tukholmassa, sitten Helsingissä. Tulevasta en tiedä – tai tiedän sopivasti. Töitä, syyskursseja ja joulun korvalla kouluun, vähän kuin uudelle alalle, tutulle kuitenkin. Ties vaikka kehtaisin kutsua itseäni kahden vuoden kuluttua valokuvaajaksi.

Musta tuntuu on kohta kolmevuotias. Taitaa olla aika kirjoittaa ja kuvata omalla nimelläni, vaikka Spotsista pidänkin. Ja pisamistani, pseudonyymini syistä.

Ja uudesta kodistamme, vaikka sen keittiö näyttääkin toistaiseksi tältä. Jos vain kerkiän, karkaan viikonvaihteeksi Tampereelle moukaroimaan kaapit alas. Ja maalaamaan yhden kaksi seinää. Oma koti kullan kallis. Ja pää pitkästä aikaa ideoita täysi. Tulette toivottavasti näkemään.

Big changes. I decided to leave my job as a managing editor and follow my dream. Goodbye Helsinki and welcome Tampere and some studies in photography. Bought a flat, too. Haven't been there yet since the purchase, but I'm planning a trip there during the weekend. There's a few things to do with a hammer. The kitchen above is the biggest one.

Maatiaiset

2011-07-18T00:54:00.000+03:00

Viikonvaihde maalla, meren rannalla, vanhan talon suloisessa suojassa. Ikkunalaudoilla kasvoi vaaleanpunaisia pelargoneja, kasvihuoneessa tomaatteja. Pihassa kypsyivät vielä vihreät omenat, päärynäpuu pani parastaan. Ja aprikoosi. Kaislat ylsivät kolmeen metriin, näyttivät bambuilta.

Vanha on kaunista, luonnollista, voimakasta. Ja voimauttavaa. Räsymaton raitoja voisi katsella tunteja, mahallaan, lautalattian rajasta.

Mutta kissanpentujen silittelemistä ei voittanut mikään. Paitsi ehkä se, kun ne painivat porukalla takapihalla, kellahtelivat kumoon ja katosivat taas ruusupuskan piiloon.

Spent a couple of days taking care of an old cottage and some kittens. Fell in love with everything old. Except me, myself and I. :-)

Kurjista pääskysiin

2011-07-12T21:55:00.000+03:00

Edellinen kirjoitukseni kurkityynystä oli sattumanvarainen aasinsilta tähän. Sain tänään käteeni kaksi pääskystä. Old school -sleeve x 2 -projektini jatkuu verkkaisan varmasti. Toisin kuin edellisellä tatuoinnillani, tähän ei liity sen kummempia sanomia. Perinteitä kunniottaen – ainakin näissä asioissa.

Kunnia siivekkäistäni kuuluu Legacyn Jussi S:lle, samalle taiturille, joka teki tammikuussa ruusuni. Suuren suuri kiitos, kumarrus ja niiaus!

My old school -project keeps on going slowly but steadily. (Or maybe not even that slowly...) Once again: huge thanks to Legacy Tattoo's Jussi S.