Kerällä

Vasta painetut Kerällä-kirjani matkailivat kustannustoimittajani pöydälle perjantaina. Niistä löytyvät muun muassa nämä kuvat helppoine ohjeineen, joita on yhteensä 45 kipaletta. Vallan kelvollisesti tekemistä muutamaksi syksyiseksi ja talviseksi kuuksi, kun käsityöt maittavat aivan eri mallilla kuin keskikesän kuumilla.

Kirjoitan lisää, kunhan pääsen selailemaan omaa kappalettani. Myyntikipaleet saapunevat Kerään loppuviikosta, toivon. Huh, pää lyö paraikaa tyhjää, sydän sataatuhatta. Mutta seuraava on jo työn alla.

Pictures from my book, Kerällä, which will be released next week – at least in our little yarn store, Kerä.

Pictures: Jukka Salminen

Sinä torstai-iltana

- istuin hetken kotipihassa kera ihmisperheeni (kissaperheeni katseli tyytyväisenä keittiön ikkunasta) ja neuloin
- puin maailman pehmoisimman villatakin päälleni, kun pilvet peittivät auringon (ja on kuulkaapa ihana, ihana takki, jonka ohjeen löydätte elokuussa Kerällä-kirjastani)
- köpsin kauppaan uusissa Birkenstockeissani ja ostin kaksi kaljaa, jotka aion nyt kietaista huiviin.

Että näin. Huomenna kuuraan ja koristelen Kerää, sillä lauantaina on ensimmäisen syntymäpäivämme vuoro. Yksi vuosi, 365 päivää! Käsittämätön juttu, tuntuu kuin siitä olisi pelkkä kuukausi tai kaksi, kun porasimme Aleksanterinkadulla hyllyjä seinille – siitäkin huolimatta, että se tammikuu tuntui loputtomalta, ei kuitenkaan kaupan vaan sen kaiken synkän ja kylmän takia. Kerä on pakottanut luopumaan monesta, muun muassa säännöllisistä kuukausiansioista, mutta toisaalta se on antanut kaiken. En muista, milloin viimeksi olisin jaksanut ajatella jotakin uutta, joka vaatisi pitkällistä, sataprosenttista omistautumista. Nyt jaksan ja heti kerralla kahta asiaa, mutta niistä lisää tuonnempana, kun aika on oikea.

Ja hei, jos joku törmää mustaan Jopoon kera mustan, vähän vääntyneen etukorin täällä Tampereella, niin antakaa kuulua. Joku urpo pölli pyöräni takapihaltamme.

Gotta love my new Birkenstocks. And the cardigan I designed for my upcoming book – the loose, a little boxy fit is just perfect for everything. And you know the gray yarn... No color can be better.

Kansikuva-ainesta

Tämä tweedpaita päätyi käsityökirjani kanteen. Ei tämä kuva, mutta pusero on sama, sellainen koruttomuudessaan kaunis neule, jota tehdessä ei tarvitse osata kuin oikea silmukka. Kirjahomma on kohta pulkassa: ensi viikon neulon ja nikkaroin vuorokaudet läpeensä, sitten otamme vielä viimeiset kuvat. Paras työurakkani ikinä. Toivottavasti voin pykätä toisen heti perään – ideoita on jo toistasataa, sarjaksi saakka. Voi morjes.

Mutta kunhan saan kaiken tämänkertaisen valmiiksi, isken käteni kirjoneule- ja palmikkopaitoihin ja puuvilla-silkkilankoihin. Saatan myös poksauttaa samppanjapullon.

This is one of the knits in my upcoming book, actually the one on the cover. The project has nearly come to its end. I guess I'll be ready in two weeks. Kinda sad actually – this is something I just love doing. 

Käsinkehrätty

Vyyhdistä tuli viimeinkin kerä, kerä päätyi puikoille ja valmis tekele syksyllä ilmestyvään kirjaani.

Sain langan Villavyyhdistä viimesyksyisillä Kädentaidot-messuilla. Se oli eittämättä kaunein näkemäni lanka, siinä paikan päällä kehrätty, vasta valmistunut. Mietin kauan, mitä siitä tekisin, ja päädyin johonkin simppeliin asiaan, joka kestää aikaa ja passaa mustanpuhuviin pukineisiini. Syksyllä näette. Minä en malta odottaa, että pääsen pingottamaan ja käyttämään tätä (ja yhtä villapaitaa, jonka sain eilen valmiiksi ja josta tuli juuri oikeanlainen!). Tuntuu kuin olisin saanut juonen päästä kiinni. Se on varmasti tuo valo, kevään aurinko, kuten viisivuotiaani eilen kuvaili.

Got this yarn from Villavyyhti. It's probably the most beautiful yarn I've ever seen. Had to think a long while what to do with it. Decided to make something simple, yet stylish. A thing that looks good after twenty years. I'll show you the finished thing in the autumn, when my book is published. Just love this flow I'm having.

Yksi kymmenistä...

... kuvista, joita Jukka (valokuvaaja-Salminen tai muusikko-Ässä) on ottanut kirjaani. Nivaska etenee, tuntuu, että hitaasti, mutta toisaalta nopsasti: viimeisen rykäisyn paikka on seuraavan kuukauden aikana. Nimikin on jo olemassa, kansikuvan otamme sunnuntaina.

Kuvittelin aina, että minusta tulee romaani- eikä tietokirjailija, mutta toisaalta, kuka tietää – ehkäpä toteutan unelmani vielä joskus. Piisaisi ihan omaan pöytälaatikkoonkin. Vaikka jännittää se tämäkin, etenkin nyt, kun valmiina on "vain" kuvia ja tekstejä. Taitto alkaa ensi viikolla. Ja armoton näprääminen jatkuu, kunhan pääsen tästä tulehduskierteestä eroon. Tulisi edes yksi kerrallaan, mutta ei: korvat ja poskiontelot yhtä aikaa.

This is one of the pictures Jukka has taken for my upcoming book. There's still a lot to do, it's going to be a busy month.

Kirkkaasti baari-illan edelle

Lauantai-ilta Roomassa. Oivallinen illallinen, lasi valkoviiniä ja kilometri kaksi kohti kotia, kutimen luo. Valmistakin tuli ja täytettä kirjani sivuille. Ensi kuussa kuvataan.

Making things to my book. Little by little.

Kirjankansia kullekin

Rakastan kirjoja, niiden tuntua, tuoksua ja muotoa. Mutta silti suurin osa opuksistamme elää Clas Ohlsonin muuttolaatikoissa jo kolmatta vuotta. Odottavat ehkäpä kirjahyllyä, koetan selitellä, mutta totta puhuen kaikenlaiset kannet ovat kammottaneet värivammaista minua. Että ihan tolkku lähtisi, jos hyllystä kurkistaisi värikkäitä kirjanselkämyksiä. (Olen niin sen rennon puutalon tarpeessa.)

Kirjat takaisin kotiin -toiveitani kirvoittivat Low Commitment Projects -blogin Self Help -teokset omin käsin väkerrettyine kansineen. Keksin jo kolme miljardia nimeä kuvitteellisille kirjoilleni. Why anyone would like to dress like a troll? Ihan niin kuin esimerkin omaisesti.

Love these self made book covers by Low Commitment Projects. I so know what I'm gonna do with my books and a spare moment. :-)

Kurkkaus kirjaan

Kirjoitan ja piirrän ideani luonnoslehtiöön. Liimailen sivuille langanpätkiä ja vyötteitä, lasken silmukoita ja mietin, näyttääkö valmis tuotos samalta kuin ajatuksissani. Ensi viikolla luon sivukartan, pohdin kirjani rytmiä ja teen kuvasuunnitelmia. Ja neulon niin maan pirusti. Ja nautin. Ja otan yhteyttä yhteistyöasioissa tahoon jos toiseen. Ja jossakin siinä työn tuoksinassa valjastan myös äitini hommiin. Kirjassani muistellaan viime kesän korvalla kuollutta mummua, joka teki maailman mainioimpia lapasia. Sitten näette, joskus ensi vuonna.

I've been working with my book. Sketching, colouring and counting stitches. I haven't done a single stitch today, but that is about to get fixed.