Fanni ja Kaneli

Rakastan ruokakuvausta. Kuvaisin kylläisissä väreissä kylpeviä ruokia vaikka joka päivä, nautiskelisin tuoksuista ja siitä, miten voi sulaa vasta paistetun, sormin murretun sämpylän päälle.

Yksi kuukausittaisista kohokohdistani onkin se, kun kurvaan autolla Näsijärven kupeeseen, nousen hissillä muutaman kerroksen, koputan Fanni ja Kaneli -blogin Tiinan ovelle ja käyn hommiin.

Ja joka kerta minulle, keittiötä kohtalaisen järjestelmällisesti karttavalle ihmiselle, tulee tarve – tai pikemminkin pakko – koettaa tehdä Tiinan valmistamaa ruokaa. Vaikkapa näitä pienissä kulhoissa paistettuja kananmunia, jotka kuvasimme eilen ilmestyneeseen Evitaan. Ja se kai se hyvän lehtijutun merkki onkin: inspiroituminen.

Hyvä työpari on kullan kallis. Onneksi olen saanut ja saan työskennellä sellaisten kanssa. Se on elähdyttävää.

I'm crazy about photographing food. Love those days I work with Tiina from Fanni ja Kaneli. The results are published monthly in Evita magazine. The latest issue came yesterday. And I'm gonna make these eggs tomorrow. What a way to start a little longer weekend.

Maailman paras suklaa...

... syntyy omin kätösin tai ainakin Tarte tatin -Priscan kätösin. Olen ajatellut sitä kaiken päivää ja tullut tuumailujeni jälkeen vakuuttuneeksi siitä, että se karkottaisi petiin kaataneen flunssan siinä, missä inkiväärikin. Inkivääri tosin jäi kokeilematta, oli näet homehtunut jääkaapissa. Pitäisikö sitä muuten säilyttää jääkaapissa?!?

Söin Priscan suklaita ensi kerran joskus syyskuussa, kun kuvasimme Kotoliving-lehteä. Vakuutan, että valkoista suklaata ei jäänyt jäljiltäni palaakaan. Se onkin yksi ruokakuvaamisen parhaita puolia: ihania ja ennen muuta muiden valmistamia sapuskoja saa myös syödä!

Ei hyvänen aika, mikä järki oli kirjoittaa suklaista keskellä yötä ja kipeänä? Mistä sitä nyt tähän hätään saa? Ja millä pirulla paranen torstaihin mennessä – silloin rakennetaan Kerän osastoa Suomen Kädentaidot -messuille? Hei, kässäilijät, oletteko tulossa Tampereelle?

One of my favorite things is to shoot food. These DIY chocolates by Prisca are to die for. I shoot them for the new Kotoliving magazine. Too bad I'm missing them terribly – in the middle of the night. Great timing.

Jälleenkohtaaminen

Kamera on materia-aarteeni numero 1. Se on pysynyt laukussani kolme viikkoa ja yhden päivän. Olen kyllä kuvannut, puhelimella ja yhdellä kädellä, mutta Instagram kuohuu jo korvistani pihalle. Vaikka se vallan käypä äppi onkin.

Käsi kuitenkin toipuu ja on päivä päivältä parempi. Ei se nouse, mutta saan sentään paidan päälleni. Ja ponnarin vasemmalle takaraivolle. Piilottelin eilen kampaajaltani kaupassa, tahdoin välttää hänet mielipahalta. Sen verran kammottava on yksikätisen kuontalo.

Mutta tänään sain kyllikseni ja kaivoin kameran esille. Tuin sitä polviini ja kuvasin pari otosta uudesta paidastani, jota en ole edes sovittanut. En viitsi, koska se kysyy vartin. Bric-a-Bracin vaatteet löytyivät uusimman Maalaisunelman muotijutusta. Ei tämä paita, mutta kymmenkunta ihanuutta kuitenkin. Sinipilkkusilkkipaita näyttää ainakin ajatuksen tasolla hyvältä mustien, vajaamittaisten herrainhousujen kanssa. Totuushan voi olla jotakin aivan muuta, mutta eläkäämme toivossa.

Bought a silk shirt from Bric-a-Brac. It took only two days to get to Finland. And the way they had packed it. I love the fact webshops give a little extra – in the form of packing. It's not a big sacrifice but it has a huge meaning.

Petra Bindel

Pictures: Petra Bindel for Elle Decoration UK.

Vanhan talon myötä tekee mieli kaikenmoista tällaista. Vähän kukkatapettia, koruttomia valaisimia, värikkäitä pinnatuoleja ja kasveja. Elina toi jo valkoisen pelargonin. Se pääsee kuistille kasvamaan.

Minun tyylini

Kerron Plaza Kodin uutukaisen viimeisellä sivulla tyylistäni ja paljastan, että lankakaupassa lähtee lapasesta.

Olisi lähtenyt tänäänkin, mutta tyydyin nukkumaan kotona koko päivän. Selitin saamattomuuttani sillä, että lensin aamuisella koirankusetuslenkille persuksilleni ja satutin selkäni. Huomenna sen sijaan aion

- lähettää kymmenkunta meiliä

- neuloa yhden takakappaleen loppuun

- virkata pipoa

- hakea uuden objektiivin

- käydä postissa

- siivota

- katsoa yhtä puutaloa sillä silmällä, olisiko siitä meille kodiksi, ja

- miettiä, viitsisinkö kerätä kuitit ja muut kirjanpitäjälleni. (En.)

A Finnish interior magazine Plaza Koti made a little interview of me and my style. There's some talk about Charles Eames, Bumling, empty spaces and homes to die for. Now I'm of to do some knitting sinnce I've been sleeping the whole day. Tomorrow is something else, for instance we are going to see a flat in a yellow wooden house. Who knows – maybe it's time to move (again). Wouldn't mind of a few extra square metres (like 15!).