Nouseva Myrsky

Käytin koko viime vuoden kahta nahkaista nyöriä vasemmassa ranteessani. Hankin ne Krabilta, uitin ne merivedessä, sotkin rantahiekkaan ja jatkoin samansuuntaisia toimia Suomessa, lukuun ottamatta merivettä ja rantahiekkaa. En kuitenkaan poistanut "koruja" kädestäni, ennen kuin ne katkesivat.

Onneksi on Nouseva Myrsky. Sain Liisalta kierrätyskumista valmistetun Railo-rannekorun, joka tuntuu poikkeuksellisen paljon omalta. Se on juuri oikeanlainen: yksinkertainen, musta, kevyt ja kilkkaamaton. Sellainen kuin se olisi ollut iäisyyden ranteessani.

Got a fantastic Railo bracelet from Liisa, the owner of Nouseva Myrsky. This (and the rest of Liisa's pieces) is made of recycled rubber. Love the simplicity.

Uskokaa tai älkää...

... mutta röyhelölangasta (jeppis, siitä "ei ihan" suosikkilankalistalleni mahtuvasta) syntyy sormivirkaten pöyristyttävän hieno koru. Mustille vaatteille se sopii kuin valettu, mutta kummallisen hyvältä se näyttää kaikenlaisine sävyineen myös kukertavan mekkoni kanssa. Kukertavan! Ja ostin toisenkin, mutta niistä lisää tuonnempana. Se kauppakäynti on aivan oman kertomuksensa arvoinen.

Idea statement-korusta löytyi Kollaboran kautta. Suosittelen kumpaakin, korua ja Kollaboraa.

Ja nyt virkkaan uuden korun, joskin eri langasta – ihan vain testimielessä. Se saattaa päätyä kirjani täytteeksi. Opus valmistuu hitaasti mutta varmasti. Keskittymistä herpaannuttavat vain joka viikko Kerään saapuvat uudet langat, joista on aina aloitettava uutta villapaitaa tai jotakin muuta jättimäistä hanketta. Prioriteettini ovat hakusessa, näemmä.

This finger-crocheted necklace turned out to be something great. Thank you, Kollabora, for giving a great tip. (Love all the other ones as well.)

Super of Saturday

Necklace No. Ultra by Iacoli & McAllister found via Anne Louise Likes.

Jos elää kolmatta viikkoa ilman pesukonetta (thank god se tuli eilen, seitsemän kilon Candy), mustat t-paidat loppuvat auttamatta. Tänään sonnustaudun yksinkertaiseen sellaiseen ja kiskaisen samanväriset housut koipiini. Ollapa vielä tällainen. Askartelisin härskisti itselleni samanlaisen, jos voisin. Olisikohan syntymäpäiväsiipasta assistentiksi tai oikeammin tekijäksi...?


No eipä niin.

Jonglöörit & harlekiinit

Onko teillä ihmisiä, joita ette ole koskaan tavanneet mutta joita kutsutte ystäviksenne?

Tutustuin Annuun ja Liinuun ensi kerran vuonna 2007, kun kirjoitin heistä artikkelin Aamulehteen. En edes muista, miten hoitelimme yhteydenpidon, puhelimitse taikka sähköpostitse... Kuopioon en kuitenkaan junaillut jutuntekoon.

Seuraavasti "tapasimme", kun työskentelin Tukholmassa Maalaisunelma- ja Toivekoti & Puutarha -lehdissä. Annu ja Liinu kokosivat kumpaiseenkin palstoja ja kirjoittivat kotijuttuja. Ja tuolloin meistä tuli ystäviä, vaikkakin vain virtuaalisesti. Sitten siirryin Talon & Kodin kautta Kotivinkkiin, jonne Liinu teki ja tekee vieläkin juttuja.

Yhteydenpitomme on säilynyt kaiken aikaa – paikanvaihdoksistani viis. Sähköposti silloin, toinen tällöin, tykkäyksiä ja tuumailuja Facebookissa.

Kun Liinu jokin aika sitten lähetti kuvia tekemistään koruista, olin pudota palliltani (olisin pudonnut, jos en olisi istunut takalisto tukevasti sohvalla): nahanpalasista tehdyt kaulakorut olivat kekseliäitä ja kauniita kaikessa yksinkertaisuudessaan, juuri sellaisia, joita pukisin – ja monia – mustien mekkojeni pareiksi. Siis niin kuin täydellisiä!

Käykääpä kurkkaamassa, Liinun blogissa, Modernissa mummolassa, on nyt koruaiheinen arvonta! Ja kohta kaikki jonglöörit ja harlekiinit päätyvät Liinun kauppaan (ja sitä kautta meikäläisen kaulaan, mekon ja ruskeiden vanhojen Swedish Hasbeens -korkkareiden pariksi). Keväinen jumitusasuni onkin sitten siinä. Tuskinpa luovun siitä kesälläkään... 

One of my friends started to make necklaces of leather. I am deeply in love with those round ones. Take a better look at Moderni Mummola, there's a giveway going on!