Haluan...

... enää harvakseltaan uusia tavaroita taikka vaatteita. Karsin niistäkin vähistä, joita kaapeissani säilön, ja koetan keskittyä oleellisiin.

Siis koetan. Voisin varmasti tulla toimeen ilman Marimekon uutta Taapeli-kangasta (1.), joka vetoaa kahden sahatyöläisen tyttäreen sellaisella tenholla, että oksat pois. Vaikka kiinnitinkin ensin huomiota kuosiin ja ennen kaikkea väreihin, tarina Jenni Tuomisen kuosin takaa rakensi tarpeelleni raamit: "Tilkkutäkkimäisessä Taapelissa kuljetetaan tukkeja metsän halki sahalle. Siellä sahuri sahaa tukeista lautoja, jotka asetellaan pinoihin eli taapeleihin kuivumaan kesää varten." Että Taapelia tähän talouteen, kiitos. Tyynyiksi ainakin ja vaikka verhoksikin yläkertaan.

Ja Herra Vuoka, pallomahainen maatiaiskattimme, arvostaisi, jos saisi kaksi uutta Muuton Restore-säilytyskoria (2. ja 3.) raapimapuikseen. Vanha vihreä saa kynttä joka päivä ja paljon. Ja kestää sen kaiken – mitä nyt nukkailee.

Mutta jos tässä aletaan oikein toden teolla toivoa, niin hyvät karamellinvalmistajat, minä RAKASTAN HOPEA TOFFEETA!

On my wishlist. Can't remember the last time I did this, it's been ages. I seldom need anything nowadays, it seems. But these things, the new Marimekko fabric and Muuto baskets, are must-haves. 

Keskeltä ei mitään

Tanskalaiset kynttilänjalat löytyivät keskeltä ei mitään, kolmenkymmenen vuoden takaisista maisemista, peltojen, koivujen ja kelopuiden keskeltä, sieltä, missä minun sydämeni on. Olin alta kouluikäinen, mutta muistan lähikaupasta hankkimani pienen, vaaleansinisen päiväkirjan, jonka kanteen oli piirretty vaaleatukkainen tyttö. Muistan myös haarukalla survotun banaanin, jota mummu syötti vasta nielurisansa menettäneelle kuusivuotiaalle. Ja mattopyykin ja sen rannan liuskoittuneen kiven, johon löin aina varpaani.

Pitäisi käydä useammin, ihan jo myymäläaarreaitankin takia.

Aarreaitasta, joskin virtuaalisesta, se löytyi Klaus Haapaniemen tyynykin. Kaksin kappalein, harmaana ja vihreänä. Seuraavaksi on niiden sinisten vuoro sitten joskus. Ennen sitä joskusta ostan spraymaalia ja suihkutan yhden valaisimen. Saatan myös porata pari hyllyä seinille, jos sukanneulonnaltani (lue: The Killingiltä ja Kinnamanilta) kerkiän. Vaikka kyllä ne sukatkin tekevät tuloaan.

Perus

Kello on 4.41. Rakastan näitä aikaisia aamuja: hiljaista kotia, ikkunasta kantautuvaa linnunliverrystä ja olohuoneeseen lankeavaa auringonvaloa, viileänkeltaista, joka maalaa valkoisille seinillemme kuvioita. Ja satunnaisia autonääniä, jotka tekevät olon turvalliseksi tai ainakin tietoiseksi siitä, että ei ole yksin. Kaupungissa on aina kavereita, mikä tuntuu tärkeältä, vaikka vetäydynkin usein, hyvin usein, omiin oloihini ja viihdyn luvattoman hyvin. Ihan vain seiniä katsellen ja neuloen.

Tekeillä on muun muassa Veera Välimäen Color Affection. Harmaa ja rusehtava saavat vielä seurakseen mustan mutta eivät vielä, sillä sormet syyhyävät suunnittelemaan lyhyttä, vähän laatikkomaista paitaa, joka sopii maksihameen seuraan. Ja olisi tuossa pari pääteltävääkin, kun vain viitsisi.

Ja noin niin kuin loppukaneettina sanottakoon, että Ebba Masalinin maalaama opetustaulu on harvinaisen määrittävä asia sisustusmielessä. Tekisi näet mieli tilata Klaus Haapaniemen uusia, sinisiä tyynyjä, mutta minun ajatusmaailmassani ne eivät mahdu samaan huoneeseen viheriäisen kanssa. Voisin silti kokeilla, koska ovathan nuo nyt taas aivan järisyttävän hienoja. Niin kuin on Masalinkin, ja siinä se pulma justiinsa piileekin.

Klaus Haapaniemi has designed new cushions. Yes, please – with an enormous pleasure, I might add. :-)

Mutaviivoja

Jos omistaa peiton alla ja päällä ja tyynyllä viihtyviä karvaisia elikoita, päiväpeite on paikallaan. Enemmän kuin paikallaan. Ajattelin, että sinnittelen ilman, ihan vain valkoisilla pussilakanoilla, mutta paskanmarjat, päiväpeittokaipuu on kova ja käytännön sanelema. Jos se vaikka vähän suojaisi suuhun, silmiin, korviin ja nenään tunkevilta villahahtuvilta, jotka valtaavat kotimme joka päivä. Imuri pyörii pitkin huushollia tämän tuosta, mutta kaikesta päätellen se saisi vaellella täällä useamminkin. Ja kyllä, se vaeltelee täällä yksiksensä, koska on robottisellainen. Suosittelen.

Sopiva päiväpeitto löytyi lontoolaisesta Folkloresta – tai olisi löytynyt, jos olisin ollut ajoissa liikkeellä. Loppuunmyytyhän se. Malilainen bogolan-peite on tehty käsin ja värjätty joenpohjan mudalla, vuosisatoja vanhalla tekniikalla. Haluaisin totta kai kokeilla, onnistuisiko homma kotikonstein. Ihan mitä vain, kunhan saan taas sormet saveen.

Dash bedspread from Folklore. How beautiful can a textile be?!?

1kertaa2

Parasta pitkään aikaan, totesin Piia Kalliomäelle ja Marika Lehdelle, kun he pakkasivat villatyynyjään ja -peittojaan pienen kodin kokoiseen kassiin ja suuntasivat kohti seuraavaa palaveria. Onneksi pistäytyivät välissä Kerässä ja yllättivät.

Suunnittelijakaksikon 1kertaa2-sisustustekstiilit tulevat myyntiin ensi kuussa eri puolille Suomea. 100-prosenttisesta villasta neulotut viltit ja tyynyt ovat jotakin, jota ainakin minä olen odottanut kauan: koruttoman yksinkertaisia, tyylipuhtaita käyttötekstiileitä, jotka kestävät kulutusta eivätkä nukkaa alta aikayksikön. Tai menetä muotoaan. Tiedättehän ne viltit, joiden reunat eivät ensimmäisten päiväunten jälkeen enää koskaan kohtaa toisiaan viikattaessa...

Onneksi tässä on se kuukausi, ennen kuin pääsen ostoksille. Ehdin säästää euron ja toisen, sillä tilauslistastani tuli pitkä. Ja se sisälsi yllätyksekseni sini-harmaata. Ja musta-harmaata. Ehkä musta-valkoistakin... Mutta minkäs teet, kun kerrankin kolahti ja kunnolla. 1kertaa2-tekstiileissä on jotakin sellaista orgaanista tyyneyttä, jota tarvitsen ympärilleni.

1kertaa2 is a brand new Finnish company producing woolen blankets and cushions. This is the best I've seen in a while.

Pari pupua

Parahin pukki joulun.

Jos tahdot – väkisin ja välttämättä – tuoda minulle jotakin, niin tuo, hyvä mies, Klaus Haapaniemen Rabbit-peitto. Niin, se sama, josta kirjoitin kaksi vuotta sitten.

Heittäisin sen futonimme päälle ja aina välillä kietoisin sen kaulaani ja suunnistaisin sakeaan pyryyn enkä antaisi minkään haitata.

Terveisin yksi kiltti Tampereelta

P.S. Tämä kiltti matkaa viikon kuluttua torstaina Torikortteleihin katsastamaan Klausin pop up -kaupan. Onkohan siellä Rabbiteja? Oletteko jo käyneet katsastamassa?

I have a crush on Klaus Haapaniemi's work, have had for a long time. This Rabbit throw or shawl is something I've longed for for two years. Realized a while ago that it is exactly the thing our new bedroom needs. And I need a visit to Helsinki and Torikorttelit, 'cause there is an exeptional pop up store by Klaus himself! The bestest!

Uhana Design

Helsinki on houkutellut hoteisiinsa ystävän poikineen, tuli siellä itsekin asuttua. Saapa nähdä, palaavatko pääkaupunkiin karanneet koskaan Pirkanmaalle, suosittelen joka tapauksessa. Tampere on pienine kivijalkakauppoineen, konstailemattomine kahviloineen ja kaiken alan kaupunkiaktiiveinen aivan toinen kuin vaikkapa viisi vuotta sitten. Vaaterintamallakin.

Yksi Tampereen tuoreimmista tuttavuuksista on Uhana Design, kahden vaatesuunnittelijan designyritys, jonka mustan- ja valkeanpuhuvat villavaatteet ja asusteet miellyttävät meikäläisen silmää. Kangaskassit samaten.

Uhanan toinen puolikas, Hanna, piipahti tänään Kerässä ja kertoi, että vaatteita saa ihan kohta ainakin Super Mukavasta, joka muuten avaa lauantaina ovensa Otavalankadulle, ihan siinä lankakauppamme naapurissa – ihan kuin Design Boulevardkin. Bermudan kolmio, sehän se.

My hometown, Tampere, is active in various, in my opinion interesting fields. Like in fashion. Uhana Design is one of the latest labels in Tampere. Needless to say I'm into those black and white woolen clothes. And those canvas bags, yes please.

Perjantain Pavut

Näin Papuja ensi kerran Ojakadun Designtorilla, silloin alkusyksystä. Olisin halunnut luomupuuvillaisia pipoja, pieneen ja isoon päähän sopivia, ja linnuilla, puilla ja nappipilvillä kuvitettuja kalsareita ja paitoja. Pieni pipoerä oli kuitenkin jo kaupattu, ja muut taisivat olla vain esillä, ennakoimassa ensi kuun alkua.

Hanna-Riikan kuvittamat ja Anna Kurkelan suunnittelemat Pavut päätyvät kaiken kansan saataville parin kolmen viikon kuluttua, ensin jouluiselle Designtorille Tampereelle, sitten Torikortteleihin Helsinkiin ja sitten vaikka minne. Pääsin koko kokoelmasta kärryille, kun kuvasin sitä pienten päällä perjantaina. Ihan paras parituntinen, kului kuin siivillä. Lisämakua siitä saatte saletisti myöhemmin, mutta kuten K:n ilmeestä huomaatte, hauskaahan siellä. Ja hiton hienoja lastenvaatteita!

Papu clothes are made of organic cotton. The pattern is by Hanna-Riikka Heikkilä, this totally talented artist and my dear, dear friend behind the Kanelimaa blog. I had the possibility to shoot the collection with a bunch of small models. This is only a teaser, there's more to come in December.

Note to self: Hanki reppu!

Jos kantaa olkalaukussa tietokonetta, paria kirjaa, meikkejä, satunnaisia satseja laskuja sun muita rutistuneita papereita, kutimia x 1 000 ja toisessa kourassa kamerakassia ja paria linssiä ja vielä jossakin kolmannessa kauppakassia, saattaa löytää itsensä taksitolpalta, koska selkään sattuu niin saakelisti, että ei yksinkertaisesti kykene kävelemään kotiin.

Näin meikäläisellä eilisiltana ja tänään onkin tehnyt kipiää kaikkialle. Että ollapa reppu, joka vetäisi tietokoneen tilpehööreineen, kameran, kovalevyn ja kaikki muut edellä mainitut. Omistan kyllä Kånkenin, mutta eivätpä sinne nuo mahdu. Ja jos mahtuvatkin, niin hihnat ovat niin ohukaiset, että ne porautuvat olkapäistä läpi. Että terve vain ergonomia.

Herschelin reppua sitä vastoin kelpaisi kanniskella, vaikka se painaisi 20 kiloa (tai siltä se ainakin näyttää). Ja eiköhän sitä voisi kiikuttaa kädessä vielä yhtä tote bagiakin.

Tai sanokaapa te, mistä löytäisin a) yksinkertaisen komean, b) tilavan, c) kevyen ja d) hyvän, hyvin hyvän repun.

Have to stop carrying computers, cameras, books, knits etc. in my shoulder bag. It's just too much (you should have seen me yesterday, trying to make my way home but then hopping in to a taxi since my back ached so much). Herschel's classic, Little America, is something I've been dreaming of for a couple of years. Any other recommendations?

Maailman synty by Saana ja Olli

Kello on kohta yksitoista, eivätkä silmäni jaksa sinnitellä auki. Pitkiä, pimeitä mutta mukavia työpäiviä. Myönnettäköön silti, että lauantainen matka Berliiniin tulee tarpeeseen, vaikka vain paripäiväinen onkin. Sovimme Elinan kanssa, että emme katso yhtäkään nähtävyyttä vaan keskitymme syömisiin ja juomisiin. Luin jostakin berliiniläisestä lankakaupasta, sinne tahdon ja kirpputoreille.

Mutta koska silmäni ovat jo puolitangossa – oikeasti –, tyydyn toteamaan, että Saanan ja Ollin uusi kokoelma, Maailman synty, on taas onnistunut. Uusi koti ansaitsee ainakin yhden tyynyn ja minä soon-to-be-35 vaikkapa kangaskassin. Että siinä se vinkintynkä, armas aviomieheni. (Ja sitten se käsveskakalenteri ja uusi kahvinkeitin, kysy lisää!)

Saana and Olli's new collection is called Maailman synty. Fell instantly in love. If there's something good in moving to a new home, it's definitely the endless possibilities invarious fabrics. 

Siksakit kohdillaan

Style Files -blogistahan minä nämä löysin, West Elmin siksakrahit. Kyllä kiitos, koivet ylös tai persus alas, kaikki käyvät. Ja kaksin kappalein, kuten alemmassa kuvassa.

Kangas on kudottu käsin ja näyttää äkkiseltään kestävältä. Juuri sellaiselta, jonka päällä voisin istuskella ja paistella soijanakkia kakluunissa.

Yes, please. Two of these zig zag puffs by West Elm I found via Style Files.

Jälleenkohtaaminen

Kamera on materia-aarteeni numero 1. Se on pysynyt laukussani kolme viikkoa ja yhden päivän. Olen kyllä kuvannut, puhelimella ja yhdellä kädellä, mutta Instagram kuohuu jo korvistani pihalle. Vaikka se vallan käypä äppi onkin.

Käsi kuitenkin toipuu ja on päivä päivältä parempi. Ei se nouse, mutta saan sentään paidan päälleni. Ja ponnarin vasemmalle takaraivolle. Piilottelin eilen kampaajaltani kaupassa, tahdoin välttää hänet mielipahalta. Sen verran kammottava on yksikätisen kuontalo.

Mutta tänään sain kyllikseni ja kaivoin kameran esille. Tuin sitä polviini ja kuvasin pari otosta uudesta paidastani, jota en ole edes sovittanut. En viitsi, koska se kysyy vartin. Bric-a-Bracin vaatteet löytyivät uusimman Maalaisunelman muotijutusta. Ei tämä paita, mutta kymmenkunta ihanuutta kuitenkin. Sinipilkkusilkkipaita näyttää ainakin ajatuksen tasolla hyvältä mustien, vajaamittaisten herrainhousujen kanssa. Totuushan voi olla jotakin aivan muuta, mutta eläkäämme toivossa.

Bought a silk shirt from Bric-a-Brac. It took only two days to get to Finland. And the way they had packed it. I love the fact webshops give a little extra – in the form of packing. It's not a big sacrifice but it has a huge meaning.

Littlephant

Ruotsalaisen Camilla Lundstenin Lillefant (a.k.a. "Pikkufantti", kuten olen Sienalle kolmisen vuotta suomentanut) on kuulunut silloisten Tukholman-kuukausien jälkeen lempilukemistoomme. Pikkufantin parissa on opeteltu pesemään hampaita, pottailtu ja ryystetty kasviskeittoa. Taisin kantaa  kulahtaneet pahvikirjat muutossa, siis tässä viimeisessä, keräyskoriin. Harmittaa oikeastaan: olisivat muistuttaneet monesta mukavasta, vaikka siitä, miten Siena luopui "tynnelista" (siis tunnelista på svenska) vasta vajaa vuosi sitten ja miten hän toisteli Tukholman vihreän linjan metroasemia.

No, eipä tarvise harmitella enää, sillä Littlephantia saa myös kodintekstiileinä. Tai no, ei Pikkufanttia itseään, mutta Lundstenin tuttua, lempeän leikkisää käsialaa. En osaa päättää, minkä tyynyn tilaisin. Kaikki kai.

I really can't decide between these pillows by Littlephant. So what's it gonna be? All, I think.  

Repsottava peikonlehti

Sille pitäisi saada uusi ruukku, tukeakin jollakin tavalla. Tämä on uuden olohuoneemme nurkka. Tai eihän tämä mikään uusi ole, 1920-luvulla rakennettu, viitisentoista vuotta sitten kunnostettu. Furninovan Revir -tuoli pääsi viimein pahvilaatikosta pihalle. Johan se ehtikin nököttää siellä vanhassa kodossa aikansa. Haaveilin siitä 1,5 vuotta, kyllä siinä on harkinta-aikaa kerrakseen. Ja on muuten jokaisen euronsa väärti. Luxon L-1 on tehnyt jalkavalaisimen virkaa jo kauan. Sen reunassa on jo valkoisia rantuja, ei erityisen kauniita. Ei sillä, että haittaisi. Ihmiskokeeni on toistaiseksi tuloksekas, joskin sitä on kestänyt vasta kolme päivää. Tänään mietin, tapetoisinko eteisen. Ehkä, mutta en vielä kuukausiin.

Ja tyyny, se on Tallinnan-tuliainen kässäkerholaisten kimppareissulta.

The first two pictures of our new home. Not that it's new: it's been built in 1920's. I like the fact I'm not in the mood for a renovation. Let it be. Thought about some wallpaper today but not now. Let's see in a couple of months. Let it be is good.

Enhabiten ja muisto 30 vuoden takaa

Painoin päiväkodissa maiseman valkoiseen t-paitaan. Sen keskellä virtasi joki, jonka sinisen sävyt vaihtelivat vaaleasta tummaan. Tädit tykkäsivät siitä, sain painaa yhden paitaan samanlaisen. Tuli vain mieleeni, kun näin all the mountains -blogissa Enhabitenin tyynyliinan. Kertakaikkisen kaunis. Haluaisin lahjoittaa sen uudelle kodillemme.

A beauty by Enhabiten. Found it via the magnificent all the mountains blog.

Sokerisia verhoja, pussilakanoita ja muita

Ajatus syksystä alkoi kummasti kutitella (vaikka kyllä se kesäkin johonkin rakoseen kelpaisi), kun näin Kaunisteen syyskokoelman kuvia Design*Sponge-blogissa. Suursuosikkini, Hanna Konolan kuvittama Sokeri, päätyy ainakin pussilakanoiksi. Enkä panisi pahakseni verhojakaan, vaikka en verhoihmisiä olekaan. Ja niitä keittiöpyyhkeitä, niitä on hankittava lisää: kahdesta ja olemassa olevassa ei ole kyllin katseltavaa. Köökki täyteen ja sillä siisti.

Nykyinen kivitalokotimme meni sunnuntaina kaupaksi. Ensimmäisestä näytöstä ja täydellä hinnalla. Kyllä nyt kelpaa muuttaa, vaikka emme kahden asuntolainan loukkuun jääkään. Ja sinne uuteen kotiin, sinne sopivat myös verhot! Tuleekohan siitä mummula?

I haven't seen anything inspirational for a while (except fot the painting number 2 I bought from H-R). I've been cracing for something simple, yet soft and cosy. Well, Kauniste did it with its fabrics for fall 2012. That peachy Sokeri fabric (means sugar in Finnish) may invade our new home, which is about to turn in to a grandmother's place.

Ruutupaperia ja kirpakan keltaisia sitruunoita

Jos nyt vielä sananen kuukauden takaisesta Kööpenhaminan-matkasta. Stillebenistä kahdessa kolossaalisessa pötkössä kantamani posterit ovat vieläkin pötköissään. C-kirjain ja yksi toinen. En malta teipata niitä seinille, ennen kuin olen saanut taulut paikoilleen. Toisen olettekin ohimennen nähneet, toinen matkaa meille Pyynikiltä. Ja se on jotakin niin kaunista, kepeää ja syvää, että jätän kuvailun tuonnemmalle.

Takaisin Tanskaan. Yksi matkani tarkoituksista oli hipelöidä Hayn pussilakanoita livenä. Halusin kokeilla kangasta, liu'uttaa sormiani puuvillasatiinilla ja sukeltaa kauppaan sijattuun sänkyyn ja kaapata seinillä killuvat peitot kainalooni. Ostoaikeista olin kuitenkin luopunut jo koti-Suomessa, kun olin päättänyt matkata paikan päälle pelkän pienen repun kanssa. Virhe, jota en toista.

Mutta elämällä on tapana järjestyä. Niinpä en epäröinyt hetkeäkään, kun sain valita Länna Möblerin valikoimista muutamia tuotteita. Haluan kuluttaa kevätauringon kultaamat aamut sängyssä kahvisaavillisen ja Hayn S&B Minimal Collection -pussilakanoiden kanssa ja kuunnella, kuinka jääpuikot putoavat vesipisaroina maahan ja paljastavat takapihan asvaltin. Sitten kaivan ruutupaperivihkon kassistani ja opetan Sienan pelaamaan ristinollaa. Ja sitten leivon sitruuna-marenkikakun. Ihan vain pussilakanoiden inspiroimana.

Had my first touch with Hay's bedlinen a month ago in Copenhagen. They felt exactly how I had imagined. Soft, silky, smooth... Too bad I didn't have any space left in my small backpack. An epic fail to travel to CPH with a bag like that. But things turned out just perfectly. I got a chance to pick some items from Länna Möbler's sortiment. Hays S&B Minimal Collection bedlinen were one of them. I recommend to take a good look at the webshop: Länna Möbler has all of their products on sale!

Työpöydällä

Uusi työhuone on vanhassa tehtaassa, punatiilisessä. Katto on kirkkaasti kolmessa, kaiketi neljässä metrissä, seinällinen ikkunoitakin. Ja nuhjuiset seinät, lattiakin muovimattoa. Ensimmäiset peitän ajatuksia herättävin, inspiroivin kuvin, lattian räsymatoin.

Työpöydällä on jo tavaroita, hyllyssä hiven kirjoja, senkin sisällä enemmän. Jakkaralla ei voi neuloa eikä virkata. Jos ripset eivät jäätyisi kolmessa sekunnissa kiinni toisiinsa, hakisin tänään kirpputorilta nojatuolin, sohvankin. Päiväunia varten.

Bits and pieces on my desk. I have a new "office", nothing fancy, but in a while cosy. I promise.

Tuliaisia Tanskasta

Tammikuinen Kööpenhamina seitsentuntisine päivä- ja kymmentuntisine yöunineen ja ravintoloineen (siis ruoka-), joista näen vieläkin unia, kevensi kukkaroa muutaman tuliaisen muodossa. Stilleben-kaupasta kannoin kotosalle kaksi julistetta, joista lisää joskus toiste, ja Hayn kaksikerroksisesta, satojen neliöiden myymälästä muutaman laatikon ja sakset.

Mustat, tavattoman hienot sakset, jotka osoittautuivat tavattoman huonoiksi. Kyllä niillä juuri paperia leikkaa, langanpätkiäkin, mutta parhaimmillaan ne ovat... no jaa, silmänilona.

Fussin villahuivi, pehmyt kuin mikä, on sen sijaan pelastanut pakkaspäivän jos toisenkin. Se lämmittää nytkin kaulassani, sillä kotona ei peruspukimissa pärjää. Suihkun katonraja muistuttaa sulatusta kaipaavaa pakastinta. Kaappaankin lapsen kainaloon ja kuskaan sen jonnekin lämpimään syömään.

Some souvenirs from Copenhagen: scissors from Hay and Fuss' scarf. The latter saves these days when the temperature is below –20. Our home, at least the bathroom, is like a fridge with ice. Nice.

Fermin kevät ja kesä...

... inspiroi minut puuterisilla, pölyisillä sävyillään. Kävin tänään matonkudekaupoilla (ja nyt oikeaa peukaloani komistaa rakko, iso) ja ostin pähkäilyjen päätteeksi mustaa ja valkoista. Olisi ehkäpä pitänyt valkata vaaleampia, samansorttisia kuin Ferm Livingin uutuuksissa. Taitavat tietää tällaiset ajatukset uutta kauppareissua ja rakkoa.

Ferm Living's collection for spring and summer 2012 is inspiring with its powdery pastel colours. I have to do something with this palette. Maybe a rug. Or a simple cardigan. Or socks. Who knows.