keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Keskeltä ei mitään


Tanskalaiset kynttilänjalat löytyivät keskeltä ei mitään, kolmenkymmenen vuoden takaisista maisemista, peltojen, koivujen ja kelopuiden keskeltä, sieltä, missä minun sydämeni on. Olin alta kouluikäinen, mutta muistan lähikaupasta hankkimani pienen, vaaleansinisen päiväkirjan, jonka kanteen oli piirretty vaaleatukkainen tyttö. Muistan myös haarukalla survotun banaanin, jota mummu syötti vasta nielurisansa menettäneelle kuusivuotiaalle. Ja mattopyykin ja sen rannan liuskoittuneen kiven, johon löin aina varpaani.

Pitäisi käydä useammin, ihan jo myymäläaarreaitankin takia.

Aarreaitasta, joskin virtuaalisesta, se löytyi Klaus Haapaniemen tyynykin. Kaksin kappalein, harmaana ja vihreänä. Seuraavaksi on niiden sinisten vuoro sitten joskus. Ennen sitä joskusta ostan spraymaalia ja suihkutan yhden valaisimen. Saatan myös porata pari hyllyä seinille, jos sukanneulonnaltani (lue: The Killingiltä ja Kinnamanilta) kerkiän. Vaikka kyllä ne sukatkin tekevät tuloaan.

7 kommenttia:

Elli kirjoitti...

ihanat kynttilänjalat! :)

Nalle kirjoitti...

Tuo opetustaulu on kaunis. Vihreästä ei vaan saa tarpeekseen! Ja ihana Klaus!

Jonna kirjoitti...

Elli: Kiitos. Ja irtosivatkin halvalla. Nyt vielä kun muistaisi ostaa kynttilöitä. :-)

Jonna kirjoitti...

Nalle: Sanopa muuta. Olen koettanut etsiskellä sille kaveriksi voikukkaopetustaulua, mutta huonolla menestyksellä. Näin muuten yhden kukkakaupan ikkunassa hienoja vihreitä ruukkuja. Pakko kiepata huomenna katsomassa, josko se olisi auki.

toukotyttö kirjoitti...

ihania vihreän sävyjä

Unknown kirjoitti...

Beautiful combinations, love it!

xx

Jonna kirjoitti...

toukotyttö: vihreä on ihana. se on säilynyt sisustuksessani ties kuinka kauan, enkä tunnu kyllästyvän koskaan – päinvastoin. :-)

mariela: thanks a lot. :-) like 'em, too.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...