Haluan...

... enää harvakseltaan uusia tavaroita taikka vaatteita. Karsin niistäkin vähistä, joita kaapeissani säilön, ja koetan keskittyä oleellisiin.

Siis koetan. Voisin varmasti tulla toimeen ilman Marimekon uutta Taapeli-kangasta (1.), joka vetoaa kahden sahatyöläisen tyttäreen sellaisella tenholla, että oksat pois. Vaikka kiinnitinkin ensin huomiota kuosiin ja ennen kaikkea väreihin, tarina Jenni Tuomisen kuosin takaa rakensi tarpeelleni raamit: "Tilkkutäkkimäisessä Taapelissa kuljetetaan tukkeja metsän halki sahalle. Siellä sahuri sahaa tukeista lautoja, jotka asetellaan pinoihin eli taapeleihin kuivumaan kesää varten." Että Taapelia tähän talouteen, kiitos. Tyynyiksi ainakin ja vaikka verhoksikin yläkertaan.

Ja Herra Vuoka, pallomahainen maatiaiskattimme, arvostaisi, jos saisi kaksi uutta Muuton Restore-säilytyskoria (2. ja 3.) raapimapuikseen. Vanha vihreä saa kynttä joka päivä ja paljon. Ja kestää sen kaiken – mitä nyt nukkailee.

Mutta jos tässä aletaan oikein toden teolla toivoa, niin hyvät karamellinvalmistajat, minä RAKASTAN HOPEA TOFFEETA!

On my wishlist. Can't remember the last time I did this, it's been ages. I seldom need anything nowadays, it seems. But these things, the new Marimekko fabric and Muuto baskets, are must-haves. 

Keskeltä ei mitään

Tanskalaiset kynttilänjalat löytyivät keskeltä ei mitään, kolmenkymmenen vuoden takaisista maisemista, peltojen, koivujen ja kelopuiden keskeltä, sieltä, missä minun sydämeni on. Olin alta kouluikäinen, mutta muistan lähikaupasta hankkimani pienen, vaaleansinisen päiväkirjan, jonka kanteen oli piirretty vaaleatukkainen tyttö. Muistan myös haarukalla survotun banaanin, jota mummu syötti vasta nielurisansa menettäneelle kuusivuotiaalle. Ja mattopyykin ja sen rannan liuskoittuneen kiven, johon löin aina varpaani.

Pitäisi käydä useammin, ihan jo myymäläaarreaitankin takia.

Aarreaitasta, joskin virtuaalisesta, se löytyi Klaus Haapaniemen tyynykin. Kaksin kappalein, harmaana ja vihreänä. Seuraavaksi on niiden sinisten vuoro sitten joskus. Ennen sitä joskusta ostan spraymaalia ja suihkutan yhden valaisimen. Saatan myös porata pari hyllyä seinille, jos sukanneulonnaltani (lue: The Killingiltä ja Kinnamanilta) kerkiän. Vaikka kyllä ne sukatkin tekevät tuloaan.

Perus

Kello on 4.41. Rakastan näitä aikaisia aamuja: hiljaista kotia, ikkunasta kantautuvaa linnunliverrystä ja olohuoneeseen lankeavaa auringonvaloa, viileänkeltaista, joka maalaa valkoisille seinillemme kuvioita. Ja satunnaisia autonääniä, jotka tekevät olon turvalliseksi tai ainakin tietoiseksi siitä, että ei ole yksin. Kaupungissa on aina kavereita, mikä tuntuu tärkeältä, vaikka vetäydynkin usein, hyvin usein, omiin oloihini ja viihdyn luvattoman hyvin. Ihan vain seiniä katsellen ja neuloen.

Tekeillä on muun muassa Veera Välimäen Color Affection. Harmaa ja rusehtava saavat vielä seurakseen mustan mutta eivät vielä, sillä sormet syyhyävät suunnittelemaan lyhyttä, vähän laatikkomaista paitaa, joka sopii maksihameen seuraan. Ja olisi tuossa pari pääteltävääkin, kun vain viitsisi.

Ja noin niin kuin loppukaneettina sanottakoon, että Ebba Masalinin maalaama opetustaulu on harvinaisen määrittävä asia sisustusmielessä. Tekisi näet mieli tilata Klaus Haapaniemen uusia, sinisiä tyynyjä, mutta minun ajatusmaailmassani ne eivät mahdu samaan huoneeseen viheriäisen kanssa. Voisin silti kokeilla, koska ovathan nuo nyt taas aivan järisyttävän hienoja. Niin kuin on Masalinkin, ja siinä se pulma justiinsa piileekin.

Klaus Haapaniemi has designed new cushions. Yes, please – with an enormous pleasure, I might add. :-)

Ei sentään suolle

Kesälomailen hetken heinäkuussa. Matkaan muutamaksi päiväksi Lontooseen – työmatkalle tosin, mutta mukavalle sellaiselle – ja loput remontoin kotia. Yksi kimmoke seikalle on se, että kuljen kaiken aikaa kaksissa Converseissani. Yhtenä päivänä valkkaan mustat, toisena valkoiset. Ei sillä, etteikö minulla olisi muitakin – onhan niitä, erivärisiä Conssejakin, mutta ne ovat pahvilaatikoissa pitkin kotia. Eikä meikäläisen pika-aamuissa piisaa aikaa etsiskellä kenkiä. Niinpä eteinen saa koko seinän korkeudelta hyllyjä, joille saan ainakin osan jalkineistani näkösälle.

Yhdet niistä voisivat olla Espritin valkoiset nahkabroguet, jotka passaisivat mustien mekkojeni ja kapoisten housujeni seuraksi. Löysin ne, kun selasin heidän verkkokauppaansa osoitteessa  http://www.esprit.fi. Olen haaveillut brogueista kai kohta kaksikymmentä vuotta (mukava muistutus siitä, että keski-ikä, here I come), siitä pitäen, kun näin niistä Martens-versiot. Nyt olisi kuitenkin kepeämmän kengän vuoro ja ennen kaikkea valkoisen. Tiesittekö muuten, että broguet ovat skotlantilaista alkuperää? Soilla kahlanneet klaanimiehet kaipasivat kenkiä, jotka kuivuisivat nopeasti. Siinäpä syy reikäkuvioinnille. Minä en vaeltelisi valkoisilla soille, mutta kaupungille kyllä ja ilomielin.

Myönnän, että Esprit ei ole se myymälä, jonne ensimmäisenä suuntaisin kenkäkaupoille, mutta sainpahan taas kelpo muistutuksen siitä, että ei ole koiraa karvoihin katsominen. Kenkien lisäksi suositan tsekkaamaan asustetarjonnan. Kaulahuiveja kaiken vuotta käyttävänä ihmisenä löysin sieltä tuubeja, jotka olisivat omiaan kesähelteilläkin. Pehmeä puuvillasellainen ei muistuttaisi pakkasista samalla tavalla kuin villainen, joita käytän paremman (sen puuvillaisen!) puutteessa vieläkin.

Ja on siellä mekkojakin. Minun mekkojani määrittelee yksi kriteeri, ja se on musta. Tämän pliseeratun, mutta simppelin kaunokaisen klikkasin ostoskoriin oitis. Luottovaate, se siitä tulee – juhlaan ja arkeen, koska en näe mitään syytä erottaa niitä toisistaan, en ainakaan mustien mekkojen kohdalla. Vaatteista tulee ottaa kaikki irti, eikö?

Blogiyhteistyö.

Mutaviivoja

Jos omistaa peiton alla ja päällä ja tyynyllä viihtyviä karvaisia elikoita, päiväpeite on paikallaan. Enemmän kuin paikallaan. Ajattelin, että sinnittelen ilman, ihan vain valkoisilla pussilakanoilla, mutta paskanmarjat, päiväpeittokaipuu on kova ja käytännön sanelema. Jos se vaikka vähän suojaisi suuhun, silmiin, korviin ja nenään tunkevilta villahahtuvilta, jotka valtaavat kotimme joka päivä. Imuri pyörii pitkin huushollia tämän tuosta, mutta kaikesta päätellen se saisi vaellella täällä useamminkin. Ja kyllä, se vaeltelee täällä yksiksensä, koska on robottisellainen. Suosittelen.

Sopiva päiväpeitto löytyi lontoolaisesta Folkloresta – tai olisi löytynyt, jos olisin ollut ajoissa liikkeellä. Loppuunmyytyhän se. Malilainen bogolan-peite on tehty käsin ja värjätty joenpohjan mudalla, vuosisatoja vanhalla tekniikalla. Haluaisin totta kai kokeilla, onnistuisiko homma kotikonstein. Ihan mitä vain, kunhan saan taas sormet saveen.

Dash bedspread from Folklore. How beautiful can a textile be?!?

Svenskt Tenn 4-ever

Jos ja kun vielä jonakin päivänä päästän monotonisesta sisustamisestani irti, matkaan ensitöikseni Tukholmaan ja tuhlaan rahani Svenskt Tennin pellavatyynyihin ja verhoihin ja muutan kotini kasvitieteelliseksi puutarhaksi, jossa kasvit elelevät tosin tekstiileissä. Parempi kai sekin kuin mullasta puskevien jatkuva kiduttaminen. Tapoin taas yhden viherkasvin, eikä se ehtinyt kököttämään kuin kuukauden ikkunalaudalla.

Mutta tätä hypoteettista tilannetta odotellessa tyydyn ihastelemaan Svenskt Tennin sisustajien tyylinäytteitä. Kesänäyttely on auki vielä ensi viikon, että wink, wink vain.

Svenskt Tenn is one of my all time favorites. I'm especially in love with Josef Frank's botanical patterns. Some day I'll grab a huge bag, take a boat to Stockholm's Svenskt Tenn and buy linen pillows. Lots of linen pillows.

Papatti

Tapettia vaiko litratolkulla valkoista maalia. En osaa päättää. Jos kuuntelisin 1920-luvun lopun puista kotiamme, tapetoisin (vaikkakin 70-lukulaisella Lumikiteellä), mutta toisaalta tunnen valkoisissa kuutioissa viihtyvän itseni. Hirsiseinän ajattelin kyllä kaapia esille.

Tapettipohdintoja pidättelee sekin seikka, että seinillämme on suuria tauluja: alakerrassa Hanna-Riikkaa, yläkerrassa Sanna Annukkaa. Jos tapetoisin olohuoneemme, veisivätkö voimakkaat, vaikkakin mustavalkeat, kuviot tehon tauluilta?

Tauluista en kuitenkaan luovu, enkä suosikkitaiteilijoistanikaan. Alakerta tarvitsee vielä yhden Heikkilän, yläkerta ainakin yhden Sanna Annukan. Vaikkapa punasävyisen Papatin, kesän kunniaksi ja vuodenvaihteen muistoksi.

I have a problem. I have an urge to cover our living room walls with wallpaper, even though I know myself better than anyone: I love white walls, plain and simple white walls. But still, these old walls would look perfect with a right kind of paper... One of the biggest questions concerning this wallpaper matter is the paintings we have. What happens to them, do they disappear, loose their power in some way? How have you coped with situations like this?

One thing is fo sure, though. I love art. Sanna Annukka's print, Papatti, might be my next purchase.

How Are You

On sanoja ja sanontoja, jotka tuovat aina jonkin muiston mieleen. How are you muistuttaa minua laulusta, jota hoilasin kolmannella luokalla, vasta englannin aloittaneena – "good morning, how are you? Good morning, how are you? Good morning, good morning, I'm fine and how are you". Voi hyvää päivää.

Päähän reippaasti yli 20 vuotta sitten painautuneista korvamadoista on mahdotonta päästä eroon, mutta onneksi ne tuppaavat olemaan sympaattisia. Niin sympaattisia, että kaikki niihin liittyvä on yhtä lailla sympaattista, kuten ruotsalainen How Are You. Colors-kokoelman liukuvärjätyt tyynyt ovat kuin karamelleja, ja Made for us -vanerikaapit muuten vain kauniita. Paljas puu näyttää hyvältä ihan minkä vain värin rinnalla, niin se vain on.

How Are You is a Swedish brand. I like the Colors-collection, especially the pink pillow plus plywood cabinets. They show, once again, that you can't go wrong with raw wood and an accent color. 

Killuvia kettuja ja muita nelikoipisia

Kunhan kesä koittaa, revin olohuoneemme seinän hirrelle ja maalaan sen valkoiseksi. Ripustan sille pari lautastakin, jotka tilasin HenkkaMaukalta. Varsin hienostuneita vintage-elikoita, sanoisin. Vähän kuin meidän kissamme, lukuun ottamatta sitä sulokasta hienostuneisuutta.

Plates from H & M.

Playtype

Tiedän tismalleen (kerrankin), mitä tahdon olohuoneeltamme, mutta toteuttamispuolessa taitaa kestää. Kokonaisuuteen kuuluisi myös Playtypen uusi juliste. Pronssi passaa mustan, valkoisen ja harmaan peesiin. Pastellit eivät pääse vieläkään meille, pysyttelen maanläheisissä. Tiesittekö muuten, että toteemivärini on okra. Sen sanoi Hanna-Riikka taannoin Tallinnassa ja oli oikeassa.

I would love to have a new Playtype poster in our living room. Love the colors. 

Nouseva Myrsky

Käytin koko viime vuoden kahta nahkaista nyöriä vasemmassa ranteessani. Hankin ne Krabilta, uitin ne merivedessä, sotkin rantahiekkaan ja jatkoin samansuuntaisia toimia Suomessa, lukuun ottamatta merivettä ja rantahiekkaa. En kuitenkaan poistanut "koruja" kädestäni, ennen kuin ne katkesivat.

Onneksi on Nouseva Myrsky. Sain Liisalta kierrätyskumista valmistetun Railo-rannekorun, joka tuntuu poikkeuksellisen paljon omalta. Se on juuri oikeanlainen: yksinkertainen, musta, kevyt ja kilkkaamaton. Sellainen kuin se olisi ollut iäisyyden ranteessani.

Got a fantastic Railo bracelet from Liisa, the owner of Nouseva Myrsky. This (and the rest of Liisa's pieces) is made of recycled rubber. Love the simplicity.

Vaja Finland

Vaja Finlandin keraamisia Sirkus-purkkeja on tullut tiirailtua ties kuinka kauan. Tai ties ja ties, jokusia kuukausia. En muista, milloin ja missä näin ne ensi kerran. (Sirkus-ihasteluni ei siis yllä lähellekään Uten.Silo-kuumettani, jota olen potenut neljä vuotta – parantumati. Tautini parantukoon ja pian.)

Mutta Sirkuksiin. Kotimaiset purkit ovat kiehtova yhdistelmä jotakin supisuomalaista, jotakin slaavilaista ja jotakin itämaista ehkä. Muistuttavat minua kyläkoulumme seinäkellosta ja isän 25 vuotta sitten veistämästä könninkellosta, sirkuksesta en osaa sanoa, koska en ole koskaan sellaisessa käynyt.

Vaja Finlandin tuotteita saa ainakin maanmainiosta Nämä Shopista, jonka valikoimiin kuuluvat myös Arabian vanhat kahvikupit. Halajan yhtä sellaistakin: utopiassani kasvattaisin siellä basilikaa, joka ei kuihtuisi koskaan.

Vaja Finland makes different kind of ceramics I desire. A lot. These Sirkus-jars belong to my favorites, check them our @ Nämä Shop. Love their collection of old Arabia cups as well.

Seuraavalla Helsingin-reissulla...

... käyn Tikaussa ja miljoonassa muussakin paikassa, mutta ensin Tikaussa, koska uusi koti ansaitsee uuden maton.

Meillä on yksi huovutettu Tikau-matto parin vuoden takaa. Se näyttää aina vain hyvältä, mutta parasta siinä on sen kepeys. Mattotelineelle (jos sellaiselle joskus eksyy) pääsee pystypäin, eikä kanniskeluun kysytä kahta kättä. Matosta on myös seinävaatteeksi, jos kaipaa silloin tällöin vaihtelua. Eikä ole vikaa villan likaahylkivissä ominaisuuksissakaan.

Muuttaminen on muuten lähellä: irtaimisto omistajineen matkaa maanantaina uuteen kotiin – asia, jonka eteen en ole tehnyt vielä mitään. Huomenna on pakkauspäivä, lauantaina öljyän lattiat ja maalaan, jos jaksan. Ja tapetoin, mutta siitä tapetoinnista lisää ensi viikolla. Siitä tulee hidas homma, mutta mikäli seinä onnistuu, se on kaiken vaivansa väärti. Mielikuvissani ainakin.

I'm dreaming of a trip to Helsinki. One of the places I intend to visit is Tikau, since I want to see their new woolen rug. I guess seeing isn't enough, though. We have had one of Tikau's felted rugs for two years and I still love it. The best thing, along with its looks, is its weight: the rug is light which helps all the cleaning. And if wanted, it could be placed on the wall as well. Which just gave me an idea...

Kerän verkkokauppa on valmis!

Yksi asia on painanut päätä jo kuukausia, mutta eritoten viime viikot. Se on painanut myös persuksemme penkkiin, vienyt vapaa-ajan rippeet ja muut. Mutta nyt se on valmis, Kerän verkkokauppa! Kiitos kärsivällisyydestä, kässäilijät, ja kiitos kaikesta, We Are Homen pojat.

Our yarn store, Kerä, is finally online and it surely feels good!

Note to self: Hanki reppu!

Jos kantaa olkalaukussa tietokonetta, paria kirjaa, meikkejä, satunnaisia satseja laskuja sun muita rutistuneita papereita, kutimia x 1 000 ja toisessa kourassa kamerakassia ja paria linssiä ja vielä jossakin kolmannessa kauppakassia, saattaa löytää itsensä taksitolpalta, koska selkään sattuu niin saakelisti, että ei yksinkertaisesti kykene kävelemään kotiin.

Näin meikäläisellä eilisiltana ja tänään onkin tehnyt kipiää kaikkialle. Että ollapa reppu, joka vetäisi tietokoneen tilpehööreineen, kameran, kovalevyn ja kaikki muut edellä mainitut. Omistan kyllä Kånkenin, mutta eivätpä sinne nuo mahdu. Ja jos mahtuvatkin, niin hihnat ovat niin ohukaiset, että ne porautuvat olkapäistä läpi. Että terve vain ergonomia.

Herschelin reppua sitä vastoin kelpaisi kanniskella, vaikka se painaisi 20 kiloa (tai siltä se ainakin näyttää). Ja eiköhän sitä voisi kiikuttaa kädessä vielä yhtä tote bagiakin.

Tai sanokaapa te, mistä löytäisin a) yksinkertaisen komean, b) tilavan, c) kevyen ja d) hyvän, hyvin hyvän repun.

Have to stop carrying computers, cameras, books, knits etc. in my shoulder bag. It's just too much (you should have seen me yesterday, trying to make my way home but then hopping in to a taxi since my back ached so much). Herschel's classic, Little America, is something I've been dreaming of for a couple of years. Any other recommendations?

Petraa kuin...

Normann Copenhagen parantaa vuosi vuodelta, kuuluu henkilökohtainen mielipiteeni. Syysuutuuksienkin joukosta keksii ponnistelematta tavaran jos toisenkin, jolle löytyisi kotoa sija.

Block Tablea olen odottanut jo kuukausia, siitä saakka, kun sen ensimmäisen kerran näin. Tilasin sellaisen Design Boulevardin ihanalta Karitalta aika päiviä sitten, ja mikäli muistan, se on tulossa kuluvan kuun alkupuolella. Kässäilykärry, se siitä tulee. Lankakeriä alimmalle hyllylle, keskeneräisiä töitä keskimmäiselle ja ylimmälle lasi punaista viiniä. Syksyn pelastajat.

Ja koska vatsakatarriselta kiellettiin kahvinjuonti, voisin haudutella teenlehtiä Tea Eggissä. Mustassa tietenkin, vaikka päheintä olisi omistaa koko värikirjo. Tarjota sitten vierahillekin.

Mutta parasta kokoelman antia ovat Sticks Hooksit. Noita eteiseen ja makuuhuoneeseen metrinen rivi. Ties vaikka takit, paidat ja muut löytäisivät lattialta naulakkoon. Ihan omilta jäljiltäni siis.

I've been following Normann Copenhagen for a few years with proud. They keep getting better every year. These three things are my favorites from the latest collection. Have already ordered the Block Table, but since I have to do something to our clothes lying on the floor, there is a definite need of Sticks Hooks. Well done, you, in Denmark!

Siksakit kohdillaan

Style Files -blogistahan minä nämä löysin, West Elmin siksakrahit. Kyllä kiitos, koivet ylös tai persus alas, kaikki käyvät. Ja kaksin kappalein, kuten alemmassa kuvassa.

Kangas on kudottu käsin ja näyttää äkkiseltään kestävältä. Juuri sellaiselta, jonka päällä voisin istuskella ja paistella soijanakkia kakluunissa.

Yes, please. Two of these zig zag puffs by West Elm I found via Style Files.

Ei nyt unohdeta sitä ydintä...

Vastasin viime viikolla Aamulehden toimittajalle, että entinen kenkähullu höllää kukkaronsa nyörejä nykyisin lankakaupassa. No jaa, toden nimissä minussa asuu yhä se hamsteri, joka tekee löytöjä omasta kenkäkaapistaan, kunhan kerkiää sinne joskus katsomaan.

Acne lähetti eilen postia. Syksyn kengät näyttävät hyviltä, etenkin kastanjaiset Pistolit (rakkaita terveisiä Saaralle Helsinkiin!). Niitä ei voi olla koskaan liikaa, siitä olen täydellisen vakuuttunut. Että welcome to mama, popot.

Eikä näissä muissakaan mitään vikaa ole.

Meillä on muuten illalla siivouspäivä. Se tietänee blogikirppua!

My favorite shoes in da world are Acne's short Pistol boots. I have two pairs, but this new chestnut is such a beautiful color I've become obsessed. Of shoes. Again.

Kerässä

Kysyin eilisiltana Kerän Facebook-sivulla, miten ihmiset ovat kauppamme löytäneet. Kovin moni kirjoittaa tiedonlähteekseen Musta tuntuun, mikä ilahduttaa ja onnellistuttaa meikäläistä. Kiitos.

En oikein tiedä, haluatteko te lukea Kerästä täällä Musta tuntuun puolella. En missään nimessä tahdo, että touhu menee tuputtamisen puolelle. Sanokaa te.

Olen yksin kaupalla. Ilma on harmaa, langoista saa silti inspiraatiota, iloakin. Jokin ääni minussa inttää, että tee jotakin punaista. Punaista, minä?!? Mutta eipä käy kieltäminen, tomaatti kutkuttaa ja vähän tummempikin. Neulonen pipon tai huivin, paitoja on aivan liiaksi kesken. Kämmekkäätkin kelpaisivat. Ja kirjaakin pitäisi edistää: takahuoneessa odottaa puolitoista kiloa haalean marjapuuron värisiä villalankoja, joista teen ylös-alasraglanpaidan, joka valmistuu päivässä. Uskokaa pois! Siinä se kirjani ydin muutenkin piilee, vikkelästi valmistuvissa töissä, vaikka on siellä muutama viikon parin urakkakin messissä.

Mitä te neulotte tai virkkaatte paraikaa?

Nämä kuvat ovat tämänpäiväisiä iPhone-otoksia. Oikea kamera huilaa kotona, se on kulkenut kesälauantaisin olallani häissä, viimeiset kuvattavat ovat ensi lauantaina. Sunnuntaina onkin sitten Designtorin vuoro. Keräkin on siellä DIY-paketteineen, lankoineen ja nappeineen.

Tuo kuvissa vilahtava tussi, muuten, on maailman paras liitutaulutussi. Hankimme sen Teippitarhasta, koska tuota liitutauluseinää piisaa täällä vaikka muille jaettavaksi. Jälki on siistiä, eikä se jauhota lattioita eikä pöytäpintoja, kun tekstit pyyhitään ja vaihdetaan uusiksi. Sillä pystyy piirtämään lasiinkin.

Just a few random pics of our shop, Kerä. I've been wondering how much I can write about the shop, since I don't want to make you feel exhausted of all this. But right now it's rather quite at the shop, and when ever that happens, it's iPhone's turn to take pictures.

Kulman takana

Ehdin ensi kerran kotimme nurkalla majaa pitävään Putiikk1-kauppaan. Se on pop up -sorttia ja avoinna ainakin syyskuun toiseen päivään – kenties pidempään, mikäli asiakkaita piisaa. Minä ainakin marssin sinne toisen ja kolmannenkin kerran. Tänäänkin kävin kahdesti: ensin puoli kuudelta, sitten varttia vaille.

Valikoima on juuri sopiva: on Saanaa ja Ollia, Mifukoa, Costoa, Poola Katarynaa ja vaikka mitä. Haalin haaviini ensimmäistä, toista ja neljättä, niistä tuonnempana. Siena sai titiMadamin pingviinirintakorun ja päähänsä Super Yellow'n seepran. Se päässä kelpasi pelata Pikku Kakkosen Herttaa. Kai sitä on muuten itsekin sovitettava päähänsä...

Anyone visiting in Tampere? I recommend to pop by at Putiikk1, a nice pop-up shop in Satakunnankatu 12. They sell some interior stuff and clothes by Finnish designers plus Mifuko products made by African women. Needless to say I visited the shop twice today, since I was able to stop working a bit earlier than usual. And I will surely pay a third visit as well. Think my daughter has same thoughts: so happy she was about the Super Yellow beanie.