Työpiste

String-työpiste pääsi joulun alla seinälle, ehti pötköttää pahvilaatikoissa eteisessä kuukausia. Koetin muistella, onko joku joskus istahtanut pöydän äärelle työskentelemään. En usko, eikä se olisi oikeastaan mahdollistakaan, koska paikka on oiva laskutaso kaikelle. Kasasta löytyvät lehdet, vaatteet, laskut, kamerat, laturit, puikot, lankakerät...

Oiva säilytinkin se on: kaapit kätkevät laskut, vakuutukset ja muut tärkeinä pidetyt, ja laatikot, ne säilövät kaiken aurinkolaseista tiikerisalvaan, jota hinkkasin äsken rintaani, jota rienaa jokin virus. Yskä kuin kaksi Nortti-askia päivässä polttavalla.

Naamalaatikot ovat Kanelimaan Hanna-Riikan käsialaa, päivieni piristäjiä. Ja siitä superpiristäjästä á la H-R lupaan paljastaa pian nurkan.

This String System stands in our living room. I've been trying to remember, have someone actually worked by that table... Probably not, since it's usually covered with clothes, cameras, magazines... But still, gotta love that thing. So light, so beautiful and yes, practical. If I had the biggest wallet in the world, our apartment would be filled with all kinds of String shelves.

Työpöydällä

Uusi työhuone on vanhassa tehtaassa, punatiilisessä. Katto on kirkkaasti kolmessa, kaiketi neljässä metrissä, seinällinen ikkunoitakin. Ja nuhjuiset seinät, lattiakin muovimattoa. Ensimmäiset peitän ajatuksia herättävin, inspiroivin kuvin, lattian räsymatoin.

Työpöydällä on jo tavaroita, hyllyssä hiven kirjoja, senkin sisällä enemmän. Jakkaralla ei voi neuloa eikä virkata. Jos ripset eivät jäätyisi kolmessa sekunnissa kiinni toisiinsa, hakisin tänään kirpputorilta nojatuolin, sohvankin. Päiväunia varten.

Bits and pieces on my desk. I have a new "office", nothing fancy, but in a while cosy. I promise.

Tuliaisia Tanskasta

Tammikuinen Kööpenhamina seitsentuntisine päivä- ja kymmentuntisine yöunineen ja ravintoloineen (siis ruoka-), joista näen vieläkin unia, kevensi kukkaroa muutaman tuliaisen muodossa. Stilleben-kaupasta kannoin kotosalle kaksi julistetta, joista lisää joskus toiste, ja Hayn kaksikerroksisesta, satojen neliöiden myymälästä muutaman laatikon ja sakset.

Mustat, tavattoman hienot sakset, jotka osoittautuivat tavattoman huonoiksi. Kyllä niillä juuri paperia leikkaa, langanpätkiäkin, mutta parhaimmillaan ne ovat... no jaa, silmänilona.

Fussin villahuivi, pehmyt kuin mikä, on sen sijaan pelastanut pakkaspäivän jos toisenkin. Se lämmittää nytkin kaulassani, sillä kotona ei peruspukimissa pärjää. Suihkun katonraja muistuttaa sulatusta kaipaavaa pakastinta. Kaappaankin lapsen kainaloon ja kuskaan sen jonnekin lämpimään syömään.

Some souvenirs from Copenhagen: scissors from Hay and Fuss' scarf. The latter saves these days when the temperature is below –20. Our home, at least the bathroom, is like a fridge with ice. Nice.