Lastenhuoneen seinälle

Jos seuraavassa kodissamme (joka muuten sijaitsee Mansessa, tästä lisää tuonnempana!) on lastenhuone, tapetoin ainakin osan seinistä Tapettitehtaan Kukoilla. Valkoista, mustaa ja vihreitä siivekkäitä, johan siellä kelpaa kääpiön leikkiä. Ja aikuisen.

Päivän paras istahdus

Koska työpaikallamme pykätään ainakin seitsemää sisustuslehteä, studiolla törmää silloin tällöin myös omiin suosikkeihinsa, kuten tänään, kun spottasin seinustalta David Designin Superstructuren. Se oli luonnossa sadasti kauniimpi kuin kuvassa. En ole eläessäni koskettanut niin samettista puuta – hionta hipoi täydellisyyttä. Ja vaikka testaamastani tuolista puuttui kuvan nahkainen tyyny, siinä olisi viihtynyt silti tuntikaupalla.

Enpä ole aiemmin onnellistunut yhtä lailla takalistoni laskemisesta. Pelkkä aatos tuolista pistää yhä hymyilyttämään. Se tarkoittanee sitä, että Superstructuren pitäisi muuttaa meille. 2 140 euron hinta tosin korreloi kohtalaisen pitkän säästöperiodin kanssa. Enkä mä edes osaa säästää.

Kuva: Finnish Design Shop

Voimauttavaa vihreää

Selasin oppia ottaakseni ruotsalaisten valokuvaajien portfolioita. Olen kaiketi aiemminkin kirjoittanut, että olen otettu täkäläisten taidoista. Tämän illan tunnelmallisimmista kuvista vastaa Daniel Månsson. Niiden valo ja vähän kylmä vihreys vetoavat. Jos vielä jonakin päivänä päädyn valokuvaajaksi (haave numero 1 jo muutaman vuoden takaa), tahdon tehdä jotakin tämänlaista.

Suositan miehen otosten tsekkaamista. Huh.

Kuvat: Daniel Månsson

Frye

Olen odotellut tietoja Gardenian bikerbootseista kohta kaksi viikkoa. En löytänyt Grandpasta kokoani, mutta myyjä lupasi soitella perään, josko jossakin kökkisivät kolmekutoset. Meikäläiselle ei ole soitellut kukaan, ei edes sähköpostitellut, vaikka tiedustelin asiaa sitäkin kautta. Hiton huonoa palvelua, sanonpahan vain.

Muailmalla suitsutetut Fryet saattaisivat olla kelpo korvike – ilman rumaa korkoa. Pitkävartinen versio (ja ruskea sellainen) on toista maata, kotiuttaisin kengät heti, mikäli en omistaisi Vagabondin samansorttisia saapikkaita...

Kuvat: Shopbop.com

Mineraalimeikin sijaan

Puolisen vuotta kutakuinkin päivittäin käyttämäni Everyday Minerals -puuteri meni ja loppui toissa viikolla. Olin siihen tyytyväinen: puuteri tasoitteli pikkuvirheet ja jätti kasvoille luonnollisen, ei täyteen ahdetun, tunnun. Enpä bongaillut näppylöitäkään.

Mineraalipuuterin miinus on levitys. Hieno, henkäyksen kepeä irtopuuteri lentelee kaikkialle, etenkin mustan paidan rintamukselle. Eikä irtopuuteriputelissa ole peiliä.

Päätin palata vaihteeksi kivipuuteriin. Sen ansiosta saan nukkua ainakin viisi minuuttia pidempään (nimimerkillä torkutuksen maailmanmestari). Korresin Wild Rose tuntuu parin viikon käytön jäljiltä enemmän kuin kelpo vaihtoehdolta: arkeen passeli pohja syntyy sekunnissa – ilman meikkivoidetta. Jos tältä nuhayskäkeuhkokuumetaudiltani vielä jonakin päivänä tokenen tanssailemaan, tasoitan ihoni aluksi meikkivoiteella. Puuteri on peittävyytensä ohella sametinpehmyt ja pirun hienosti pakattu. Parasta siinä on luonnollisuus: kasvisuutteilla täytetyt Korresin tuotteet eivät sisällä mineraaliöljyjä, silikoneja, propyleeniglykolia eivätkä ammoniakkia. Kyllä sellaisilla kelpaa nassuaan sivellä.

HAPPYsthlm

Yksi Tukholman-tuttavuuksistani on HAPPYsthlm, pari vuotta sitten perustettu yritys, joka tekee tekstiileitä, koruja ja astioita. Tuotteiden tunnelma on luonnonläheinen, mutta vaihtelevainen: jotkin ovat hauraan herkkiä, kuten Maito-nimeä kantava vaasi, jotkin kiehtovan koristeellisia, kansantaruista ammentavia, kuten Park-tyyny. Groblad-korussa yhdentyvät edelliset. Tykkään kaikista, tavattomasti.

Kerrankin näin

Kuten on tullut toistuvasti todetuksi, pukimet ovat tällä puolella Pohjanlahtea halvempia – mutta eivät aina! Esimerkiksi H&M:n Jimmy Choo -kengät, ainakin omat suosikkini, ovat kutakuinkin 30 euroa edukkaammat siellä. Meikäläisen mieskengät lähtivät äidin ja isän hoteisiin. Tullapa kesä, mustat farkut, valkoinen, sopivasti virttynyt t-paita ja herra Choot. Irrottelua!