Elämänsä ehtoossa

Bono syntyi toukokuun 20. vuonna 2001. Hain sen Helsingistä pienenä, maailman mainioimpana koiranpentuna, jonka kasvot ovat kirvoittaneet kanssaihmisissä muun muassa "tuo ei ollut ensimmäisenä paikalla, kun naamoja jaettiin" -kommentteja. Eivät ole haitanneet hetkeäkään, meikäläiselle Bono on maailman paras koira – kaikilla tavoilla.

Nuorena miehenä se kahmi näyttelykehistä kaiken voitettavissa olevan ja sai Kiva koirakansalainen -kunniakirjan. Isäksikin se pääsi: jossakin juoksentelee 12 poikaa ja tyttöä, veteraaneja jo nekin. Maksaisin mitä vain, jos löytäisin Bonon lapsenlapsen tai lapsenlapsenlapsen, jolla olisi sama pilke silmäkulmassa.

Nyt se elää elämänsä ehtoota. En tiedä, näkeekö se enää ensi vuotta. Tulevaisuuden ajatteleminen ei tavallisesti kuulu tapoihini, mutta pelkään kuollakseni sitä päivää, kun Bono nukkuu pois. Toivottavasti se kynsien rapina puulattialla ei katoa päästäni koskaan. Eikä se kevyt kuorsaus. Eikä se katse, jolla se tuijottaa palloa, ihan minkä kokoista vain.

Rakas, paras Bono.

One of our gang. My dearest dog, Bono. 

Kurkkaus kirjaan

Kirjoitan ja piirrän ideani luonnoslehtiöön. Liimailen sivuille langanpätkiä ja vyötteitä, lasken silmukoita ja mietin, näyttääkö valmis tuotos samalta kuin ajatuksissani. Ensi viikolla luon sivukartan, pohdin kirjani rytmiä ja teen kuvasuunnitelmia. Ja neulon niin maan pirusti. Ja nautin. Ja otan yhteyttä yhteistyöasioissa tahoon jos toiseen. Ja jossakin siinä työn tuoksinassa valjastan myös äitini hommiin. Kirjassani muistellaan viime kesän korvalla kuollutta mummua, joka teki maailman mainioimpia lapasia. Sitten näette, joskus ensi vuonna.

I've been working with my book. Sketching, colouring and counting stitches. I haven't done a single stitch today, but that is about to get fixed.

Toast Hatsuka, yes please

Kertakaikkisen härskisti, keskeltä Lightroom-luentoa, totean, että tässäpä takki. Meikäläisen kevättakki. Toastin Hatsuka, hienon hieno. Entä teistä?

I'm actually in the middle of a class concerning Photoshop and Lightroom, but I can't resist posting this pic. Hatsuka leather jacket by Toast. This one is a must (so that you know, honey).

Hyvää matkaa huuliharppukorulle!

Erica Weinerin huuliharppukoru etsii tiensä... SalSaDesignin kaulaan! Siten se True Random Number Generator kertoi. Onnea siis!

SalSaDesign, laitatko osoitteesi sähköpostiini, niin minä toimitan sen Pukineshopin mimmeille?

Sohvan ylle

Kulunut, konjakista kuiskiva sohva ja tilaa. Ja seinälle jotakin. Meidän valkoisen sohvamme päälle muuttavat kohta orava ja makkara. Oiva parivaljakko, joka koskettaa ja kutkuttaa meikäläisen sisusta.

Kuva hollantilaisen 101 woonideeën -lehden blogista. Yksi lempiaviiseistani.

Sofa. Pure perfection. Nothing wrong with the painting either. The pic is from here.

Virkatut sukat

Keskeneräisten tekeleideni kasa hupenee hitaasti, varmasta en ole varma. Aloitin sinapinkeltaiset (mikä yllätys) sukat syksyllä, mutta tuollapa ne ovat maanneet, kassin pohjalla. Tai se ensimmäinen. Toisen virkkasin eilen. Olin kuitenkin kuukausien varrella kadottanut kaikki muistikuvat virkkuukoukun koosta ja tarrasin lähimpään. Oli sitten isompi koukku se, siispä myös toinen sukka – ei kuitenkaan haitaksi saakka.

Ohje löytyi Novitan sukkalehdestä, ja langan virkaa teki Dropsin Karisma. Ja se virkkuukoukku, Clover, tietenkin.

Illalla neulon mallitilkun ja lasken silmukat simppeliin villapaitaan. Mutta se saa jäädä odottamaan, ensin on pipon vuoro. Pakko testata yhtä neulosta. Olen hullu.

Just finished these crocheted socks. Kinda nice to make yet the next pair is going to be knitted. The yarn I used was Drops Karisma.

Hiiriä & sinappia kaulurissa

Tänä vuonna on tullut neulottua jos jotakin. Ja tänä vuonna neulotaan vielä kymmeniä kaulureita, kämmekkäitä, kasseja, pipoja, peittoja, paitoja... Osan väkerrän välipaloina, osan kirjaani, joka ilmestyy ensi vuonna. Kyllä, se se K:lla alkava kymmenkuinen työni on. Ja kyllä, se on toiveideni täyttymys ja syy monelle seuraamukselle, joista jokainen onnellistuttaa.

Neuloin Sienalle kauluri-keeppisysteemin Cascade Baby Alpaca Chunkysta, jota löysin paikallisesta Lankaideasta. Paksu alpakka kulki puisella puikolla kuin ajatus, ja lämmin kauluri valmistui illassa. Ja minä aion marssia huomenna – taas kerran – lankakaupoille ja ostaa vyyhtejä pussin pohjalle. Raitapaita, se on saatava. Tai pipo. Tai tumput (nyt, kun olen päässyt tumppuvauhtiin: neuloin juuri Fritidsgarnista yhdet, jotka odottavat vielä huovutusta. Edelliset tumput olinkin tehnyt kolmannella luokalla. Ja siitähän on 25 vuotta. Tsiisus.)

I've been knitting a lot this year. Some of them are ready, some not. And my head – it's full of ideas. And it's better be, since I'm writing a book (there's gonna be knitting, crocheting etc. in a lifestyle way). I'm excited, one of my all time dreams is coming true! This knitted collar I made for my little one in one evening. Cascade Baby Alpaca Chunky worked perfectly!