Haluan...

... enää harvakseltaan uusia tavaroita taikka vaatteita. Karsin niistäkin vähistä, joita kaapeissani säilön, ja koetan keskittyä oleellisiin.

Siis koetan. Voisin varmasti tulla toimeen ilman Marimekon uutta Taapeli-kangasta (1.), joka vetoaa kahden sahatyöläisen tyttäreen sellaisella tenholla, että oksat pois. Vaikka kiinnitinkin ensin huomiota kuosiin ja ennen kaikkea väreihin, tarina Jenni Tuomisen kuosin takaa rakensi tarpeelleni raamit: "Tilkkutäkkimäisessä Taapelissa kuljetetaan tukkeja metsän halki sahalle. Siellä sahuri sahaa tukeista lautoja, jotka asetellaan pinoihin eli taapeleihin kuivumaan kesää varten." Että Taapelia tähän talouteen, kiitos. Tyynyiksi ainakin ja vaikka verhoksikin yläkertaan.

Ja Herra Vuoka, pallomahainen maatiaiskattimme, arvostaisi, jos saisi kaksi uutta Muuton Restore-säilytyskoria (2. ja 3.) raapimapuikseen. Vanha vihreä saa kynttä joka päivä ja paljon. Ja kestää sen kaiken – mitä nyt nukkailee.

Mutta jos tässä aletaan oikein toden teolla toivoa, niin hyvät karamellinvalmistajat, minä RAKASTAN HOPEA TOFFEETA!

On my wishlist. Can't remember the last time I did this, it's been ages. I seldom need anything nowadays, it seems. But these things, the new Marimekko fabric and Muuto baskets, are must-haves. 

How Are You

On sanoja ja sanontoja, jotka tuovat aina jonkin muiston mieleen. How are you muistuttaa minua laulusta, jota hoilasin kolmannella luokalla, vasta englannin aloittaneena – "good morning, how are you? Good morning, how are you? Good morning, good morning, I'm fine and how are you". Voi hyvää päivää.

Päähän reippaasti yli 20 vuotta sitten painautuneista korvamadoista on mahdotonta päästä eroon, mutta onneksi ne tuppaavat olemaan sympaattisia. Niin sympaattisia, että kaikki niihin liittyvä on yhtä lailla sympaattista, kuten ruotsalainen How Are You. Colors-kokoelman liukuvärjätyt tyynyt ovat kuin karamelleja, ja Made for us -vanerikaapit muuten vain kauniita. Paljas puu näyttää hyvältä ihan minkä vain värin rinnalla, niin se vain on.

How Are You is a Swedish brand. I like the Colors-collection, especially the pink pillow plus plywood cabinets. They show, once again, that you can't go wrong with raw wood and an accent color. 

Niin se mieli muuttuu

Ikean Expedit-hylly ei ole lukeutunut haluan ehdottomasti -listalleni sitten vuoden 2006, mutta niin se mieli vain muuttuu, kun jakaa kotinsa satojen vinyylilevyjen kera eikä kertakaikkiaan keksi (lue: ole kyllin varakas, jotta voisi hankkia kasan Montanoita), minne ne laittaisi.

Että ehkäpä meille muuttaa pari valkoista Expeditiä, jotka voivat näyttää myös hyviltä, kuten Suvin (ylinnä) ja Remodelista-blogin kuvat kertovat.

Ikea's Expedit is a piece of furniture I haven't really liked in a long time. I guess one of the reasons is that it's everywhere. And the quality isn't something to last forever. But still, in this home and in this situation Expedit has started to look as a good option to store our vinyls. These two pictures by Suvi and Remodelista certainly prove that Expedit can be stylish as well.

Idea. Kopioitu toki.

Blogisuosikkini kiitävät Bloglovinin ensimmäisellä sivulla sellaista kyytiä, että en kerkiä mukaan, en ole kerinnyt aikoihin. Tänään oli taas 700 lukematonta postausta, jotka merkitsin samoin tein luetuksi. Lupasin ja vannoin, että perehdyn uusiin paremmin. My ass, sanon minä, mutta yritys on kova.

Jos tekee kahta työtä, kirjoittaa kirjaa, luo jotakin uutta ja vielä salaista ja kunnostautuu tapahtumatuotantorintamallakin, ei jää aikaa millekään muulle, liian vähän lapsellekin. Kahden kuukauden karmea putki kostatui: sain vatsakatarrin ja 80 euron arsenaaliin lääkkeitä. Ja käskyn nukkua. Aion noudattaa ja olla paremmassa kunnossa jo kahden viikon kuluttua.

Jätän yhden työn toviksi telakalle ja keskityn tärkeään: kotiin, rakkaisiin ja kukaties sisustamiseenkin. Jos vaikka siivoaisinkin. Ensimmäinen inspiroiva kuva löytyi Ikean Livet Hemma -blogista, johon Husligheter-blogin Maria Soxbo oli luetellut kuvastosuosikkikuvansa.

Komppaan Mariaa naulakkoasiassa, mutta vaihtaisin puisen Molgerin mustaan Bolmeniin. Ja sitten se kasa tauluja killumaan. Kätevänpuoleista.

A nice idea Ikea has in their new catalogue. I too want to hang some pictures like this – but instead of Molger hanger I'll choose the black Bolmen.

Punkaliven Pölkyt

Taisin törmätä Punkaliveen ensi kerran pari kevättä sitten Milanon kalustemessuilla. Kotimaisella, vuonna 2009 perustetulla yrityksellä oli siellä oma paviljonki. Propsit panostuksesta. (Ja voi hyvä sylvi sentään, miten mainiota olisi matkata tänäkin vuonna Milanoon. Revin edellisistä messuista kokonaisen vuoden verran ideoita, oli siis suureellisesti inspiroiva tapahtuma, josta matkasin monen mutkan kautta kotiin: junalla Sveitsin kautta Saksaan, Saksasta auton kyytiin ja kohti Via Balticaa, Tallinnaa ja lopulta Helsinkiä). Se oli se vuosi, kun islantilainen tulivuori sotki maailman lentoliikenteen.

Blogistania-ohjelman toimittaja-Viivi lähetti meikäläiselle viime viikolla sähköpostia: "Kato, miten kivoja!" Ja minähän katoin. Viivin kuvassa oli värikäs kasa Punkaliven Pölkky-penkkejä, jotka suorittavat samalla säilyttimen virkaa. Asettelisin näitä rivillisen eteiseen ja toisen olohuoneeseen. Jälkimmäiseen laittaisin kaikki lankani. Ja kun iskisi ikävä, toivoton tai muuten vain epämukava hetki, nostaisin Pölkyn kannen ja upottaisin käteni alpakka-, merino- ja muiden villojen sekaan, sulkisin silmäni ja suunnittelisin pipon. (Jos joku tietää jonkin ohuen, kevyen ja sinapinkeltaisen alpakkalangan, vinkkaa ihmeessä! Kirjani on tupsun tarpeessa.)

Punkalive's Pölkky stool stores stuff as well. I love it when things combine beauty and practicality.

Työpiste

String-työpiste pääsi joulun alla seinälle, ehti pötköttää pahvilaatikoissa eteisessä kuukausia. Koetin muistella, onko joku joskus istahtanut pöydän äärelle työskentelemään. En usko, eikä se olisi oikeastaan mahdollistakaan, koska paikka on oiva laskutaso kaikelle. Kasasta löytyvät lehdet, vaatteet, laskut, kamerat, laturit, puikot, lankakerät...

Oiva säilytinkin se on: kaapit kätkevät laskut, vakuutukset ja muut tärkeinä pidetyt, ja laatikot, ne säilövät kaiken aurinkolaseista tiikerisalvaan, jota hinkkasin äsken rintaani, jota rienaa jokin virus. Yskä kuin kaksi Nortti-askia päivässä polttavalla.

Naamalaatikot ovat Kanelimaan Hanna-Riikan käsialaa, päivieni piristäjiä. Ja siitä superpiristäjästä á la H-R lupaan paljastaa pian nurkan.

This String System stands in our living room. I've been trying to remember, have someone actually worked by that table... Probably not, since it's usually covered with clothes, cameras, magazines... But still, gotta love that thing. So light, so beautiful and yes, practical. If I had the biggest wallet in the world, our apartment would be filled with all kinds of String shelves.

Valkoisia valkoisella

Haluaisin kotiin tujauksen turkoosia, sellaista vaaleaa, vähän minttumaista. Ja keltaista ja ripauksen roosaa.

Ajatukset eivät kuitenkaan ehdi levähtää omaan kotiin, eivät etenkään, koska harkitsemme muuttoa. Omasta vuokralle, kivestä puuhun, vähänlaisesti mummolaan. Olisi vähän kuin oma pihamaakin. En tiedä, mitä tekisimme omallemme, vuokraisimmeko vai myisimmekö... Enkä oikeastaan edes tiedä, olenko puutaloihmisiä, vaikka sellaisesta haaveilenkin. Kun katselen 1930-luvun koruttomia kiviseiniä, suuria ikkunoita ja ikkunalautoja, joilla lemmikkikaksikkomme kuluttaa päivän pitkät (ikkunoita kuolaten ja kuonotellen), tunnen rauhaa. Ja sitten mietin, ottaisinko asiat puutalossa rennommin, kun kaikki olisi muutenkin vähän vinksin vonksin... Jokin osa minussa, iso sellainen, haluaa oppia sietämään sekasortoa. Kun on tässä kevään myötä tullut opeteltua niin monenmoista muutakin asiaa – itsestäni.

Mutta vaihdoin sitten väriläiskien toivossa valkoiseen String-hyllyyn. Ajattelin, että ne turkoosit, mintut ja muut sopivat sille paremmin kuin pähkinäiselle Pocketille. Sitten joskus. Nyt hyllylle päätyi vaneria, vähän tammea, vihreää keramiikkaa, kuolonkielinen kaktus ja muutama valkoinen tavara.

Sain Länna Möbleriltä Muuton valkoisen Closely Separated -vaasin. Se säilöi jo kimpullisen tulppaaneita ja saa suuaukkoonsa vielä satoja kukkasia. Mutkikas maljakko pakottaa katsomaan (ainakin minut): pidän siitä tavasta, jolla valo leikittelee vaasin pinnalla, varjoista ja heijastumista.

Ja pidän myös Pintandwefallin Ninnin tekemästä bambista, veikeästä, valkoisesta koristeesta, joka lievittää salukikuumettani. Älkää kysykö, miten – ajatuksenkulkuni yllättää tämän tuosta itsenikin.

Every spring feels weird. Good but weird with all that sunshine after months of darkness. But it's still cold, something like –10 degrees. But the light itself makes magical things – and makes me wanna crave colours, turquoise, pale green, pale pink, yellow. But things have been a bit hectic lately, so I just switched my walnut String Pocket to a white one and changed some items on the shelf. The best part of it is Muuto's Closely Separated, the vase with strange form. I love the way light plays on it – making shades and bright spots. We are, by the way, considering moving. Gonna keep you posted.

Työpöydällä

Uusi työhuone on vanhassa tehtaassa, punatiilisessä. Katto on kirkkaasti kolmessa, kaiketi neljässä metrissä, seinällinen ikkunoitakin. Ja nuhjuiset seinät, lattiakin muovimattoa. Ensimmäiset peitän ajatuksia herättävin, inspiroivin kuvin, lattian räsymatoin.

Työpöydällä on jo tavaroita, hyllyssä hiven kirjoja, senkin sisällä enemmän. Jakkaralla ei voi neuloa eikä virkata. Jos ripset eivät jäätyisi kolmessa sekunnissa kiinni toisiinsa, hakisin tänään kirpputorilta nojatuolin, sohvankin. Päiväunia varten.

Bits and pieces on my desk. I have a new "office", nothing fancy, but in a while cosy. I promise.

Matosta muuksi

Ajattelin virkata maton. Toisin kävi: koriahan sieltä pukkaa. Ja suurta! Otan sen mukaan uudelle työhuoneelleni, jota menen siivoamaan huomenna. Sitten alkaa kymmenen kuukauden urakka, joka alkaa K:lla.

Was about to crochet a rug. Too big a task, so I ended up to a basket. Quite like it. This one follows me to my new "office" (a tiny office in which I'm going to spend the rest of the year making a dream come true).