Petraa kuin...

Normann Copenhagen parantaa vuosi vuodelta, kuuluu henkilökohtainen mielipiteeni. Syysuutuuksienkin joukosta keksii ponnistelematta tavaran jos toisenkin, jolle löytyisi kotoa sija.

Block Tablea olen odottanut jo kuukausia, siitä saakka, kun sen ensimmäisen kerran näin. Tilasin sellaisen Design Boulevardin ihanalta Karitalta aika päiviä sitten, ja mikäli muistan, se on tulossa kuluvan kuun alkupuolella. Kässäilykärry, se siitä tulee. Lankakeriä alimmalle hyllylle, keskeneräisiä töitä keskimmäiselle ja ylimmälle lasi punaista viiniä. Syksyn pelastajat.

Ja koska vatsakatarriselta kiellettiin kahvinjuonti, voisin haudutella teenlehtiä Tea Eggissä. Mustassa tietenkin, vaikka päheintä olisi omistaa koko värikirjo. Tarjota sitten vierahillekin.

Mutta parasta kokoelman antia ovat Sticks Hooksit. Noita eteiseen ja makuuhuoneeseen metrinen rivi. Ties vaikka takit, paidat ja muut löytäisivät lattialta naulakkoon. Ihan omilta jäljiltäni siis.

I've been following Normann Copenhagen for a few years with proud. They keep getting better every year. These three things are my favorites from the latest collection. Have already ordered the Block Table, but since I have to do something to our clothes lying on the floor, there is a definite need of Sticks Hooks. Well done, you, in Denmark!

Siksakit kohdillaan

Style Files -blogistahan minä nämä löysin, West Elmin siksakrahit. Kyllä kiitos, koivet ylös tai persus alas, kaikki käyvät. Ja kaksin kappalein, kuten alemmassa kuvassa.

Kangas on kudottu käsin ja näyttää äkkiseltään kestävältä. Juuri sellaiselta, jonka päällä voisin istuskella ja paistella soijanakkia kakluunissa.

Yes, please. Two of these zig zag puffs by West Elm I found via Style Files.

Ei nyt unohdeta sitä ydintä...

Vastasin viime viikolla Aamulehden toimittajalle, että entinen kenkähullu höllää kukkaronsa nyörejä nykyisin lankakaupassa. No jaa, toden nimissä minussa asuu yhä se hamsteri, joka tekee löytöjä omasta kenkäkaapistaan, kunhan kerkiää sinne joskus katsomaan.

Acne lähetti eilen postia. Syksyn kengät näyttävät hyviltä, etenkin kastanjaiset Pistolit (rakkaita terveisiä Saaralle Helsinkiin!). Niitä ei voi olla koskaan liikaa, siitä olen täydellisen vakuuttunut. Että welcome to mama, popot.

Eikä näissä muissakaan mitään vikaa ole.

Meillä on muuten illalla siivouspäivä. Se tietänee blogikirppua!

My favorite shoes in da world are Acne's short Pistol boots. I have two pairs, but this new chestnut is such a beautiful color I've become obsessed. Of shoes. Again.

Kerässä

Kysyin eilisiltana Kerän Facebook-sivulla, miten ihmiset ovat kauppamme löytäneet. Kovin moni kirjoittaa tiedonlähteekseen Musta tuntuun, mikä ilahduttaa ja onnellistuttaa meikäläistä. Kiitos.

En oikein tiedä, haluatteko te lukea Kerästä täällä Musta tuntuun puolella. En missään nimessä tahdo, että touhu menee tuputtamisen puolelle. Sanokaa te.

Olen yksin kaupalla. Ilma on harmaa, langoista saa silti inspiraatiota, iloakin. Jokin ääni minussa inttää, että tee jotakin punaista. Punaista, minä?!? Mutta eipä käy kieltäminen, tomaatti kutkuttaa ja vähän tummempikin. Neulonen pipon tai huivin, paitoja on aivan liiaksi kesken. Kämmekkäätkin kelpaisivat. Ja kirjaakin pitäisi edistää: takahuoneessa odottaa puolitoista kiloa haalean marjapuuron värisiä villalankoja, joista teen ylös-alasraglanpaidan, joka valmistuu päivässä. Uskokaa pois! Siinä se kirjani ydin muutenkin piilee, vikkelästi valmistuvissa töissä, vaikka on siellä muutama viikon parin urakkakin messissä.

Mitä te neulotte tai virkkaatte paraikaa?

Nämä kuvat ovat tämänpäiväisiä iPhone-otoksia. Oikea kamera huilaa kotona, se on kulkenut kesälauantaisin olallani häissä, viimeiset kuvattavat ovat ensi lauantaina. Sunnuntaina onkin sitten Designtorin vuoro. Keräkin on siellä DIY-paketteineen, lankoineen ja nappeineen.

Tuo kuvissa vilahtava tussi, muuten, on maailman paras liitutaulutussi. Hankimme sen Teippitarhasta, koska tuota liitutauluseinää piisaa täällä vaikka muille jaettavaksi. Jälki on siistiä, eikä se jauhota lattioita eikä pöytäpintoja, kun tekstit pyyhitään ja vaihdetaan uusiksi. Sillä pystyy piirtämään lasiinkin.

Just a few random pics of our shop, Kerä. I've been wondering how much I can write about the shop, since I don't want to make you feel exhausted of all this. But right now it's rather quite at the shop, and when ever that happens, it's iPhone's turn to take pictures.

Kulman takana

Ehdin ensi kerran kotimme nurkalla majaa pitävään Putiikk1-kauppaan. Se on pop up -sorttia ja avoinna ainakin syyskuun toiseen päivään – kenties pidempään, mikäli asiakkaita piisaa. Minä ainakin marssin sinne toisen ja kolmannenkin kerran. Tänäänkin kävin kahdesti: ensin puoli kuudelta, sitten varttia vaille.

Valikoima on juuri sopiva: on Saanaa ja Ollia, Mifukoa, Costoa, Poola Katarynaa ja vaikka mitä. Haalin haaviini ensimmäistä, toista ja neljättä, niistä tuonnempana. Siena sai titiMadamin pingviinirintakorun ja päähänsä Super Yellow'n seepran. Se päässä kelpasi pelata Pikku Kakkosen Herttaa. Kai sitä on muuten itsekin sovitettava päähänsä...

Anyone visiting in Tampere? I recommend to pop by at Putiikk1, a nice pop-up shop in Satakunnankatu 12. They sell some interior stuff and clothes by Finnish designers plus Mifuko products made by African women. Needless to say I visited the shop twice today, since I was able to stop working a bit earlier than usual. And I will surely pay a third visit as well. Think my daughter has same thoughts: so happy she was about the Super Yellow beanie.

Kelpaisi kyllä

Kun herää kesken unen kolossaaliseen ukonilmaan eikä saa sen jäljiltä unta, kannattaa suunnata nahkatakkikaupoille. Semmoista tässä tekisi mieleni, kolmenkymmenen asteen kosteassa kuumuudessa.

Acnen Dark Leather on ohutnahkainen kaunotar – tai komeaksi tuota kai passaisi paremmin sanoa. Tekisi mieleni saksia tukkanikin lyhyeksi. Taidan kaivata muutosta, vaikka johan sitä on piisannut, elämäni kokoista.

Searching for a perfect leather jacket. Like every year at the same time. Acne's Dark Leather is gorgeous, have to try it on next time in Stockholm. Which means in a couple of weeks. Thank god for a job that takes me there at least once a month.

Solva Woollen Mill

Kello on 5.29. Kylmänkeltainen aamuaurinko värittää kotopihamme puita, niiden kohta kellastuvia lehtiä. Ottaisin kuvan, jos en olisi jättänyt kameraani kaupalle. Puhelinkin on pimeänä, enkä löydä laturia mistään. Pakko valvoa, koska armas iPhoneni on myös armas herätyskelloni.

Hiljainen, valoisa aamu on hetkistä paras. Koirakin on kuorsaamatta, mikä menee kepeästi maailman seitsemän ihmeen sekaan. Lapsi sanoo jotakin silloin tällöin unissaan, ja kissa kehrää. 

Ja minä seikkailen maailman monissa kaupoissa, etsimässä ideoita ja värejä. Taidan testata kohta, onko Visani vedossa, sillä Lollipop Shoppesta löytyi kääntömatto – ja millainen. En kyllä laittaisi tuota lattialle vaan sängyn päälle. Solva Woollen Millissä on muitakin ihania. Perinteisissä, pikkaisen köpöiset verkkosivut omaavissa yrityksissä on viehtätyksistä paras. Ja ihmisissä, jotka jaksavat olla ystävällisiä. Kaukana itsestäänselvyydestä, muuten.

Fell in love with Solva Woollen Mill's rugs I found via Lollipop Shoppe. Wouldn't use this one on the floor – it would look great on our bed. Something different, not a one you've seen everywhere. Think I'm getting tired of all the same looking homes...

Koivutex

Keittiömme kaipaa muovimattoa. Yksi vähintäänkin varteenotettava sellainen on Koivutexin musta-valkoinen Helmiä-matto, johon törmäsin juuri, kun kahlasin kotimaisten mattotalojen sivuja toisen työni tiimoilta. Meikäläisen aika ei ehdi käydä pitkäksi, ei... Pykään tässä samalla myös kolmea neulomusta ja suunnittelen kahta seuraavaa. Kuvaamme kirjaani viikonvaihteessa, ja jotakin pitäisi saada valmiiksikin. Yksi tekele on ylös-alasraglan, kertakaikkisen kaunis tweedvillapaita, jota tehdessäni olen tullut siihen tulokseen, että en tee enää ikinä paitaa tavallisella tekniikalla. (Teen kuitenkin, mutta tämän päivän sana on raglan.)

Mutta siihen muovimattoon. Raikas musta-valkea passaa perinteiseen korkkimattoon ja on kaiketikin päivittäin rullalla, kun tuo nelikoipinen kaksikkomme vetelee munaravia pitkin kotia. Onko teistä kukaan koettanut virkata muovimattoa itse? Semmoistakin kutkuttelisi kokeilla.

Ja vielä virkkauksestakin puheen ollen: Kerän ensimmäinen kurssi järjestetään tulevana torstaina. Tervetuloa messiin, vapaita paikkoja on vielä muutama.

I was looking for some Finnish rugs for Maalaisunelma magazine, my job number two, and stumbled in to this plastic one by Koivutex. I've been searching for a simple, black & white (bien sûr) rug for a while, so this is a good coincidence. Have been wondering though, shall I crochet a rug by myself. Of plastic bags. The only question is who's going to cut those in to pieces... 

Keskeneräinen Kerä

Kaupalla näyttää tältä. Seinät ovat valmiit, lattiat listoja vaille. Tänään teimme hyllyjä, eilisiltana pykäsimme tiskin. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, saamme kaiken sisustuskuntoon huomenna. Ja jos saamme, kulutan armaan kanssakauppiaani kanssa illan Kerässä ja pistän lankoja hyllyyn. Ja katselen Muotitaloa ja neulon, ensi kertaa koko viikkoon. Että kiire on, mutta ihana sellainen.

Avajaistähtäin on torstaissa, viimeistään perjantaissa. Oma kauppa, aikamoista. Ja kuulkaahan, olette tervetulleita pitämään Kerään omia kässäkerhojanne! Käykää vain varaamassa sopiva ilta, me tarjoamme tilan ja kahvit ja teet. Eikä maksa mitään – mutta on parasta!

Our yarn store Kerä is nearly ready. Just some details, then decorating. If everything goes as we've planned, we'll open on Thursday! Exciting – this is something totally new for both of us: a shop! Our shop. Crazy...

Folklore

Kas, viime kerrasta on kohta kaksi viikkoa. Olemme remontoineet tämän viikon Kerää, ensi viikolla on avajaisten vuoro. Päivästä ei ole vielä haisuakaan, mutta tähdännemme perjantaille taikka lauantaille. Päätöksemme ovat joskin sitä sorttia, että avajaisia voidaan viettää vaikka keskiviikkona. Jos vain opimme, miten maksupäätettä, kassakonetta ja muita käytetään. Ja pitäisi tässä vielä se verkkokauppakin viimeistellä. Puuhaa piisaa, ja 12-tuntiset remonttipäivät pistävät väsyttämään. Mutta on melko mahtavaa sanoa, että olemme tehneet kaiken itse.

Blogi- ja muista uutisista olen kuitenkin pihalla kuin lumiukko. Katsastin äsken Bloglovinista ensimmäiset kymmenen noin 700 lukemattomasta tekstistä. En ehtinyt pidemmälle, sillä Design Spongen juttu lontoolaisesta Folkloresta kolahti ja kovin! Mikä kauppa ja mitä tuotteita: käsin tehtyjä, kestäviä ja niin komean koruttomia. Juuri sellaisia, joita armastan. Valkoiseen maaliin kastettu tuoli on suosikkini, entäs teidän?

I've been working with our yarn shop like a maniac, but it has been worth it – totally! We are almost ready and will throw an opening party some time next week. Haven't have time to update my blog, nor read anyone else's. Except for today. Design Sponge wrote about Folklore, a London-based lifestyle shop I would love to pay a visit. That chair is a must.

Lapinlintu

Sanna Annukan uusi Lapinlintu on komea, veikeäkin. Se yhdistelee taiten värejä, jotka eivät lukeudu suosikkeihini, mutta jotka inspiroivat yhdessä niin paljon, että hahmottelin heti uuden hommelin kirjaani.

Meidän Sanna Annukka -taulumme eivät ole olleet ehtineet seinälle vuoteen. Korjaan asian heti. Ja sitten lähden sinne mökille, jos jaksan nousta tältä sohvalta. Tekisi mieli kiskaista villasukat koipiin, keittää teetä ja vain neuloa. Unohtaa tiskit keittiöön ja petaamaton sänky yläkertaan.

Sanna Annukka has some new prints in her shop. My favorite is Lapinlintu, the combination of colors is inspiring. 

Home Bazaar

Ikävöin Espoon Kurttilassa asuvaa ystävääni. Piti matkaamani sinne tänään, mutta toisin kävi. Keuhkoja kuristava allergia, painovalmiutta venaileva lehti ja kohta avattava Kerä käskyttivät kotiin. Terveisiä peiton alta, väsyttää.

Mutta jos olisin matkannut Kurttilaan, olisin käväissyt samalla reissulla Tuomaisen Ulin ja Jepen Home Bazaarissa. Pariskunta ihana valitsee kotipuotiinsa vain ihania tuotteita, vanhaa ja uutta, vähän 1950-lukua, rouheita luonnonmateriaaleja ja tuliaisia Afrikasta. Ja keramiikkaa, rakua ja tavallista – vai voiko sitä sanoa tavalliseksi, sitä ei-rakua? ;-)

Home Bazaarilla on verkkokauppakin. Onneksi. Meikäläinen saattaisi tarvita esimerkiksi edellä kuvattuja asioita. Ja noista keraamisista kupeista olen juonut ystäväni luona kahvia. Parempaa sormituntumaa ei olekaan. Että niitä nyt ainakin – aamusufeesiepolle.

Home Bazaar is a Finnish webshop concentrating on carefully chosen items, both vintage and new. There's an ecological aspect as well. I totally and utterly appreciate the work Uli and Jeppe, the owners, have done. A dream come true!

Sormet saveen

Keramiikka on yksi parhaista tietämistäni asioista. Haluaisin mennä savikurssille, kokeilla sitä rakutouhuakin. Että keramiikkakurssille syksyllä. Kertokaapa, tamperelaiset, minne täällä kannattaisi suunnata. Vai tahtoisiko joku taitaja opettaa meikäläistä kädestä pitäen? Olen kiltti, kuuliainen ja ahkera.

Japanilaisen Analogue Life -kaupan sivut ovat taivaani, jonne sukellan sunnuntaisin, kun kaipaan jotakin kaunista. Asioita, jotka tasoittavat sydämensykkeeni. Jotkut ne vain osaavat. Ja japanilainen, vähänlainen estetiikka, se vasta meikäläiseen vetoaakin. Antaa esineiden puhua puolestaan, miksi tunkea kuva täyteen kaikkea muuta?

Ja muistinpa juuri kertakaikkisen ihanan, kotimaisen verkkokaupan, josta saa yhtä lailla kaunista keramiikkaa. Siitä lisää illemmalla. Nyt suuntaan kukkapöytäostoksille (!) ja maalikauppaan: olohuone saa tänään pienesti uutta.

Ceramics. Something I adore and want to learn to make. Even a small clay pot. Like I did while in play school. Too bad is was like 30 years ago. Japanese Analogue Life has the most beautiful selection of all kinds of things. They surely know how to keep the selection together. And how to style the pictures.

Jälleenkohtaaminen

Kamera on materia-aarteeni numero 1. Se on pysynyt laukussani kolme viikkoa ja yhden päivän. Olen kyllä kuvannut, puhelimella ja yhdellä kädellä, mutta Instagram kuohuu jo korvistani pihalle. Vaikka se vallan käypä äppi onkin.

Käsi kuitenkin toipuu ja on päivä päivältä parempi. Ei se nouse, mutta saan sentään paidan päälleni. Ja ponnarin vasemmalle takaraivolle. Piilottelin eilen kampaajaltani kaupassa, tahdoin välttää hänet mielipahalta. Sen verran kammottava on yksikätisen kuontalo.

Mutta tänään sain kyllikseni ja kaivoin kameran esille. Tuin sitä polviini ja kuvasin pari otosta uudesta paidastani, jota en ole edes sovittanut. En viitsi, koska se kysyy vartin. Bric-a-Bracin vaatteet löytyivät uusimman Maalaisunelman muotijutusta. Ei tämä paita, mutta kymmenkunta ihanuutta kuitenkin. Sinipilkkusilkkipaita näyttää ainakin ajatuksen tasolla hyvältä mustien, vajaamittaisten herrainhousujen kanssa. Totuushan voi olla jotakin aivan muuta, mutta eläkäämme toivossa.

Bought a silk shirt from Bric-a-Brac. It took only two days to get to Finland. And the way they had packed it. I love the fact webshops give a little extra – in the form of packing. It's not a big sacrifice but it has a huge meaning.

Super of Saturday

Necklace No. Ultra by Iacoli & McAllister found via Anne Louise Likes.

Jos elää kolmatta viikkoa ilman pesukonetta (thank god se tuli eilen, seitsemän kilon Candy), mustat t-paidat loppuvat auttamatta. Tänään sonnustaudun yksinkertaiseen sellaiseen ja kiskaisen samanväriset housut koipiini. Ollapa vielä tällainen. Askartelisin härskisti itselleni samanlaisen, jos voisin. Olisikohan syntymäpäiväsiipasta assistentiksi tai oikeammin tekijäksi...?


No eipä niin.

Blogistania

Tällä viikolla olisi piisannut juttua vaikka kuinka. Olisin halunnut kirjoittaa K-raudan kampanjasta ja Blogistaniasta, mutta enpä ole pystynyt. Katkennut oikea olkavarsi ei osoita paranemisen merkkejä, päinvastoin. Nyt vaivaa jo kyynärtaivekin. 90 asteen kulma ja jatkuva kosketus vyötärön tietämille eivät tee terää, eivät ainakaan yli kolmekymppiselle...

Kirjoitan vasemman käden etusormella, joka kramppaa. Ja osuu useammin hutiin kuin oikealle näppäimelle. Onneksi on liuta ystäviä, jotka tekevät oikean käteni virkaa – esimerkiksi eilen, kun kokoonnuimme kässäkerhoilemaan ja katselemaan Blogistaniaa kotiimme. Tuli tirahutettua kiitollisuudesta kyynelkin, kun kuulin ensi kerran itsekin, miten mimmit minua kuvasivat. Big love.

Suuren suuri kiitos kuuluu myös Teippitarhalle, joka toimitti meille satsin maskausteippejä, joilla Muita ihania -Tiina tuunasi vanerilaatikoita. Kävin taas kurkkailemassa kaupan valikoimia. Kuvioidut teipit ovat täyttä täydellisyyttä. Tiedänpä taas, millä kiinnittelen kortteja sun muita seinille. Ja millä rakentelen Sienan ja Elinan kanssa petsoppitaloja. Niistä lisää tuonnempana.

Ja jos joku missasi eilisen jakson, niin käykääpä katsastamassa se Yle Areenasta. Teen sen nyt itsekin ja koetan olla liikuttumati.

My right arm is broken, so there's a pause in blogging. It's a shame, since this week has been interesting in many ways. I've been a part of a big, commercial campaign, an yesterday – yesterday there was a tv-program of me as an interior blogger. Woah.

Littlephant

Ruotsalaisen Camilla Lundstenin Lillefant (a.k.a. "Pikkufantti", kuten olen Sienalle kolmisen vuotta suomentanut) on kuulunut silloisten Tukholman-kuukausien jälkeen lempilukemistoomme. Pikkufantin parissa on opeteltu pesemään hampaita, pottailtu ja ryystetty kasviskeittoa. Taisin kantaa  kulahtaneet pahvikirjat muutossa, siis tässä viimeisessä, keräyskoriin. Harmittaa oikeastaan: olisivat muistuttaneet monesta mukavasta, vaikka siitä, miten Siena luopui "tynnelista" (siis tunnelista på svenska) vasta vajaa vuosi sitten ja miten hän toisteli Tukholman vihreän linjan metroasemia.

No, eipä tarvise harmitella enää, sillä Littlephantia saa myös kodintekstiileinä. Tai no, ei Pikkufanttia itseään, mutta Lundstenin tuttua, lempeän leikkisää käsialaa. En osaa päättää, minkä tyynyn tilaisin. Kaikki kai.

I really can't decide between these pillows by Littlephant. So what's it gonna be? All, I think.  

Kaupungin ihanin Kerä

No nytpä sen paljastan. Meikäläisestä tulee lankakauppias kera ystäväni, armaani Elinan. Aluksi vain vasenkätinen, koska skeittasin toissailtana oikean olkavarteni katki ja poikki. Koetin jo neuloa: kyllä se onnistuu, kunhan pysyy etanavauhdissa.

Kerä, eli kauppamme, on myös Facebookissa. Ja blogina!

It's official: I'm about to open a yarn store with my darling Elina. Our little shop opens in July (at latest), but the webstore is coming sooner. Stay tooned in Facebook and on our site, www.kera.fi. By the way, if you would like to have the posts in English as well, let us know.

Repsottava peikonlehti

Sille pitäisi saada uusi ruukku, tukeakin jollakin tavalla. Tämä on uuden olohuoneemme nurkka. Tai eihän tämä mikään uusi ole, 1920-luvulla rakennettu, viitisentoista vuotta sitten kunnostettu. Furninovan Revir -tuoli pääsi viimein pahvilaatikosta pihalle. Johan se ehtikin nököttää siellä vanhassa kodossa aikansa. Haaveilin siitä 1,5 vuotta, kyllä siinä on harkinta-aikaa kerrakseen. Ja on muuten jokaisen euronsa väärti. Luxon L-1 on tehnyt jalkavalaisimen virkaa jo kauan. Sen reunassa on jo valkoisia rantuja, ei erityisen kauniita. Ei sillä, että haittaisi. Ihmiskokeeni on toistaiseksi tuloksekas, joskin sitä on kestänyt vasta kolme päivää. Tänään mietin, tapetoisinko eteisen. Ehkä, mutta en vielä kuukausiin.

Ja tyyny, se on Tallinnan-tuliainen kässäkerholaisten kimppareissulta.

The first two pictures of our new home. Not that it's new: it's been built in 1920's. I like the fact I'm not in the mood for a renovation. Let it be. Thought about some wallpaper today but not now. Let's see in a couple of months. Let it be is good.

Enhabiten ja muisto 30 vuoden takaa

Painoin päiväkodissa maiseman valkoiseen t-paitaan. Sen keskellä virtasi joki, jonka sinisen sävyt vaihtelivat vaaleasta tummaan. Tädit tykkäsivät siitä, sain painaa yhden paitaan samanlaisen. Tuli vain mieleeni, kun näin all the mountains -blogissa Enhabitenin tyynyliinan. Kertakaikkisen kaunis. Haluaisin lahjoittaa sen uudelle kodillemme.

A beauty by Enhabiten. Found it via the magnificent all the mountains blog.