Keskeneräinen Kerä

Kaupalla näyttää tältä. Seinät ovat valmiit, lattiat listoja vaille. Tänään teimme hyllyjä, eilisiltana pykäsimme tiskin. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, saamme kaiken sisustuskuntoon huomenna. Ja jos saamme, kulutan armaan kanssakauppiaani kanssa illan Kerässä ja pistän lankoja hyllyyn. Ja katselen Muotitaloa ja neulon, ensi kertaa koko viikkoon. Että kiire on, mutta ihana sellainen.

Avajaistähtäin on torstaissa, viimeistään perjantaissa. Oma kauppa, aikamoista. Ja kuulkaahan, olette tervetulleita pitämään Kerään omia kässäkerhojanne! Käykää vain varaamassa sopiva ilta, me tarjoamme tilan ja kahvit ja teet. Eikä maksa mitään – mutta on parasta!

Our yarn store Kerä is nearly ready. Just some details, then decorating. If everything goes as we've planned, we'll open on Thursday! Exciting – this is something totally new for both of us: a shop! Our shop. Crazy...

Perulaiselle pikkupojalle

Weranna's-verkkokaupan Knit Hit Kitit ovat keksintöjen kermaa. Puuvillaiseen pussukkaan pakatuilla langoilla ja puisilla puikoilla voi pykätä tyynyjä, pipoja taikka lapasia, ohjeet ovat mukana.

Tein eilen nepalilaisen pipon Novitan harmaasta Huopasesta ja keltaisesta Kelosta. Homma vei tunnin toista, tupsun jätin tälle päivälle. Pääsen testaamaan ensimmäisen kerran tupsukonetta, joka sekin seurasi pussukan mukana. Toivottavasti se on kätevä kapistus, sillä tupsunteko ei lukeudu lempipuhteisiini. On oikeastaan samassa kamalassa kategoriassa tiskauksen ja silittämisen kanssa.

En tiedä, mikä nepalilaismyssyssä on parasta, mutta tykkään eritoten siitä, että jokaisesta pipopaketista luovutetaan euro hyväntekeväisyyteen. Tämä pipo matkaa maailman toiselle laidalle, perulaisen kummipoikamme päähän. Kolmevuotias, pikkuautoista pitävä Will Smith löytyi World Visionin kautta.

Kunpa vielä joskus pääsisimme katsomaan pientä perulaista. Tyyppiä tulee ikävöityä tämän tuosta, vaikka emme ole vielä vaihtaneet kirjeen kirjettä. No, pipo päätyy postin huomaan huomenna – muutamien autokirjojen ja -tarrojen kanssa.

Onko teillä kummilapsia ulkomailla? Millaisilla asioilla te ilahdutatte heitä?


Knit Hit Kit. What an idea – the best! Weranna's has made some great co-operation with Novita and come up with a bunch of accessories one can knit. I especially love this Nepal hat, since one euro per each hat goes to charity. I made one yesterday. Gonna send it to our godson in Peru. The tree-year-old Will Smith loves tiny little cars, or so I have read, so the package is gonna include some stuff about cars as well. Do you, guys, have godchildren via Wold Vision etc.?

Monkeys for my monkey

Elina aloitti nämä Roomassa, teki ensin itselleen siniset. Sain silkkiseen paperiin käärityt sukat eilen, kun istahdimme HopLopin sohvalle, lähetimme lapset leikkimään ja kaivoimme – kas kummaa – kutimet esille.

Avasin paketin vasta äsken. Halusin kuvata kaiken: kortin, säntillisesti taitellut sukat ja lopulta jalkani juuri sopivissa, maailman kauneimmissa Monkey-sukissa. Kiitos, Elina armaani. Puen nämä tänään punaisten kenkieni kavereiksi.

My dearest friend made me socks. She certainly knows how to make a pair of beautiful woolen socks. I envy the precise way she knits. Mine is, well, not that regular. I'm never going to take these off. Well, okay, to wash them, but otherwise I'm wearing them with my red boots, with my heels and sneakers. There just isn't a pair of shoes these wont't go fine with. 

Kirkkaasti baari-illan edelle

Lauantai-ilta Roomassa. Oivallinen illallinen, lasi valkoviiniä ja kilometri kaksi kohti kotia, kutimen luo. Valmistakin tuli ja täytettä kirjani sivuille. Ensi kuussa kuvataan.

Making things to my book. Little by little.

Virkatut sukat

Keskeneräisten tekeleideni kasa hupenee hitaasti, varmasta en ole varma. Aloitin sinapinkeltaiset (mikä yllätys) sukat syksyllä, mutta tuollapa ne ovat maanneet, kassin pohjalla. Tai se ensimmäinen. Toisen virkkasin eilen. Olin kuitenkin kuukausien varrella kadottanut kaikki muistikuvat virkkuukoukun koosta ja tarrasin lähimpään. Oli sitten isompi koukku se, siispä myös toinen sukka – ei kuitenkaan haitaksi saakka.

Ohje löytyi Novitan sukkalehdestä, ja langan virkaa teki Dropsin Karisma. Ja se virkkuukoukku, Clover, tietenkin.

Illalla neulon mallitilkun ja lasken silmukat simppeliin villapaitaan. Mutta se saa jäädä odottamaan, ensin on pipon vuoro. Pakko testata yhtä neulosta. Olen hullu.

Just finished these crocheted socks. Kinda nice to make yet the next pair is going to be knitted. The yarn I used was Drops Karisma.

Hiiriä & sinappia kaulurissa

Tänä vuonna on tullut neulottua jos jotakin. Ja tänä vuonna neulotaan vielä kymmeniä kaulureita, kämmekkäitä, kasseja, pipoja, peittoja, paitoja... Osan väkerrän välipaloina, osan kirjaani, joka ilmestyy ensi vuonna. Kyllä, se se K:lla alkava kymmenkuinen työni on. Ja kyllä, se on toiveideni täyttymys ja syy monelle seuraamukselle, joista jokainen onnellistuttaa.

Neuloin Sienalle kauluri-keeppisysteemin Cascade Baby Alpaca Chunkysta, jota löysin paikallisesta Lankaideasta. Paksu alpakka kulki puisella puikolla kuin ajatus, ja lämmin kauluri valmistui illassa. Ja minä aion marssia huomenna – taas kerran – lankakaupoille ja ostaa vyyhtejä pussin pohjalle. Raitapaita, se on saatava. Tai pipo. Tai tumput (nyt, kun olen päässyt tumppuvauhtiin: neuloin juuri Fritidsgarnista yhdet, jotka odottavat vielä huovutusta. Edelliset tumput olinkin tehnyt kolmannella luokalla. Ja siitähän on 25 vuotta. Tsiisus.)

I've been knitting a lot this year. Some of them are ready, some not. And my head – it's full of ideas. And it's better be, since I'm writing a book (there's gonna be knitting, crocheting etc. in a lifestyle way). I'm excited, one of my all time dreams is coming true! This knitted collar I made for my little one in one evening. Cascade Baby Alpaca Chunky worked perfectly!

Käyntiin

Sisustusinnottomuus on saanut viime viikkoina seuraa myös muusta saamattomuudesta. Keskeneräiset käsityöt ovat yhä keskeneräisiä, enkä jaksa viimeistellä mitään. Enpä ole keksinyt uusia tekeleitäkään, en ennen viime keskiviikon kässäkerhoamme. (Tekee muuten ihmiselle hyvää. Kiitos, kultaakin kalliimmat.)

Erika oli neulonut itselleen raitaisan kaulurin taikka oikeammin kaulurin ja ponchon välimuodon. Otin vinkistä vaarin ja aloitin samanlaisen. Lankaa on yllin kyllin, mutta odotan jo aamukymmentä ja sitä, kun paikallisista paras lankakauppa avaa ovensa ja saan hakea langat jo johonkin seuraavaan työhön. Ei aavistustakaan, mikä se on, mutta lankaa on saatava.


Ai mikä riippuvuus?


Haven't knitted for a few weeks. Maybe three. Was a bit worried I had lost the it – the inspiration – but there it was. Needed just a little bit of kicking. Will show you the result once it's ready.

Studio MME

Yleisesti ottaen olen aikaansaavaa sorttia, mutta kirjontakehikon suhteen olen toivoton. Jep, kirjontakehikon. Olen halunnut hankkia sellaisia sitten vuoden 2010, mutta sielläpä pönöttävät, kaupassa vielä. Mutta jos meikäläisellä olisi niitä, olisin pingottanut niihin erilaisia kankaita, kaiketi kukikkaita, ja kiinnittänyt ne seinälle. Varsinaista kirjontaa en ole edes ajatellut.

Kunnes...

eksyin loputtomilla linkistä toiseen -matkoillani Studio MME:n sivuille. Amerikkalaisen Meganin kirjontakehikot sukeltavat satujen maahan, sarvipäisiin tyttöihin ja kuun ruokintaan. Kyllin vinksahtanutta meininkiä makuuni.

Koruissa kanssa. Tykkään, entäs te?

Studio MME and its embroidery kits might just be The Kick I've been searching for to start some embroidering. Wouldn't mind doing it with that necklace on.

Kaulahuivi-ihminen

Käytän kaulahuivia kesät talvet, nytkin kahta päällekkäin: alle musta trikoinen, vähän kuin sisähuivi, ja päälle jotakin pitkää ja villaista. Tosin se tämänhetkinen villainen on viime tammikuulta. Baktus ei ole järin pitkä, mutta minkäs teet, kun koira päätti kusaista parimetrisen Tallinnan-tuliaiseni päälle. :-)

Kaapissa piisaa lankaa, mutta päässä ei pyöri ajatuksen ajatusta kelpo kaulaliinasta taikka kaulurista. Tällä hetkellä parhaalta vaihtoehdolta vaikuttaa Toastin mohairhuivi, ruuduissaan klassinen ja karvoissaan rönttöinen. Adjektiivikaksikko, jonka yhdistämisestä tuppaa tulemaan pelkkää hyvää.

A mohair scarf by Toast. I haven't ever ordered anything from Toast. This might be the one to start from. 

Lankakeriä kahvilassa

Tänään on taas Runo-päivä (kello 18). En tiedä, mitä kiikutan tänään muassani: keskeneräisen villatakin vaiko pipon vai jotakin ihan muuta. Varmaa on silti se, että neulon taikka virkkaan kuin vimmattu. Ja syön sitä pullaa. Ja juon sen saavillisen kaksi café au lait'ta.

"Kässäkerhollamme" on myös oma Facebook-ryhmä, josta käyvät ilmi tapaamiset ja muut. Tykkää, jos tahdot messiin. Saa tykätä muutenkin. ;-)

Wednesday is time for knitting. Anyone living in Tampere or nearby, you are welcome to join as in Kahvila Runo at 18 o'clock. We have a Facebook-group too.

Kahvila Runo kello 18

Tänään keskiviikkona on taas käsitöiden vuoro. Tulkaapa Runoon kello 18, kaikki kynnellekykenijät. Lankakeriä kahvilassa -ryhmän sivulta löytyy lisätietoja kolmannesta kokoontumisesta.

Runo. Tänään. Kuudelta.

Nähdäänkö tänään Runossa, neulojaystäväiseni? Kuudelta kahvikuppien ja korvapuustien äärellä, paikassa, jossa voi hetkeksi unohtaa kaiken muun – paitsi hauskuuden.

Neuloin viime viikolla paitaa. Se on kokoamista vaille valmis. En vielä tiedä, mitä otan tänään mukaani. Ehkä toisen keskeneräisen paidan. Tai sitten alan neuloa peittoa. Sinapinkeltaista. Toast on tehnyt sen virkaten. Mahdollisuus sekin.

We are going to knit today as well. Or crochet. All the same since it's going to be fun. Have no idea what to do. Maybe a blanket, something like in Toast's catalogue.

Piiri pieni

Pyöreän pöydän äärelle istahti eilen pieni, seitsenhenkinen piiri. Tiina yksi keri vyyhdistä kerää, Tiina kaksi neuloi suojapussia sammutuspeitteelle, kolmas kennoja, joista tulee peitto. Neljäs silmukoi isälle sukkia, viides kaunista, petroolinsinistä kauluria. Minä hihoja, jos vaikka saisin kesäkuussa aloittamani villapaidan viimein valmiiksi. Tuli tosin juotua siinä määrin kahvia, että työ ei edistynyt muutamaa senttiä enempää. Tiikerikakkuakin söin.

Ensi keskiviikkona jatketaan. Kahvila Runo kello 18–20. Paahan meilaten, jos haluat mukaan. Porukassa neulominen on parasta! Vai mitä, mimmit?

Gathered a small group of knitters to a local café. Had some splendid two hours. Next week again!

DIY like Donna

Donna Wilsonin villalangalla koristeltu pinnatuoli on kaunis. Jos asuisin läpeensä valkoisessa, valtavassa loftissa, asettaisin samankaltaisen ikkunan alle, vähän poikittain, ja katselisin, kuinka valo siivilöityisi langansäikeiden välistä. Ja nauttisin.

Villalangat vievät meikäläistä taas kuin pässiä narussa.

If I had a white loft, I would love to decorate a chair like Donna Wilson. An open white and white space, one chair and a large window... Yarns have an impact on me. No question about that.

Oikein ja aina

Kyllä on, kuulkaas, hidasta tämä meikäläisten muuttaminen. Pimeäkin tuli, ennen kuin kerkisin kaivaa kameran esille.

Charley Harperin muistipeli on kuukauden takaa, muistaakseni siltä viikolta, kun vaihdoimme kotikaupunkia. Mutta se siitä. Kuvassa (joka on otettu hotellissa) on jotakin, joka on möllöttänyt mielessäni siitä pitäen – vilttipä hyvinkin. Se muistuttaa taas siitä, että yksinkertainen on parasta: ainaoikeinneulos mustalla ja muutamalla harmaan sävyllä.

Saa nähdä, saanko samanlaisen aikaiseksi. En suoranaisesti nauti suurien ainaoikeinpintojen neulomisesta, vaikka ne hyviltä näyttävätkin. Kas, siinä pulma.

Just wondering do I have the patience to knit a similar kind of blanket... Looks good and more but is boring to do. There's a dilemma.

KIP-kotoilua

Eilinen kului kutimen kanssa – miten muutenkaan, kansainvälisenä Knit In Public -päivänä? Neuloin Anun KOTOssa maanmainiossa seurassa ja sain yhden takakappaleen valmiiksi. Syksyllä starttaavan tv-sarjan lavasteet olivat ihanat, inspiroivat.

Hihkumista aiheuttivat myös Auringon ja Kuun miltei valmis, vihreä jakku ja Anun härpätin, neulenuttu ja kuusi sinapinkeltasta lankakerää. Voi hyvää päivää, miksi se väri on jo poistunut Debbie Blissin valikoimista...?

Helteellä neulominen on muuten hikistä mutta mukavaa puuhaa. Vaikka voisi sitä valita langakseen jonkin muun kuin karvaa kylvävän Rowanin Cocoonin... Mutta ei auta, jatkan sinnikkäästi, samalla tavalla kuin skedeilyäni. Kävin taas kurvailemassa pitkin Eiran rantoja. Ja olen ihan yhtä innoissani kuin ensi kerralla. Harmi vain, että kypäräkaupat olivat kiinni. En tohtinut potkia taaperon ensi askeleita kummempia vauhteja kahtia jakautuneen kallon pelossa.

Kesäkuun paras päivä on KIP!

KIP on yhtä kuin Knit In Public – neulotaan julkisesti. Meikäläinen aikoo kieputtaa lankaa bambuikoille ensi viikon lauantaina, 11. kesäkuuta Villakettu-Anun KOTOSSA. Tulkaa tekin, kaikki kynnelle kykenevät!

Luvassa on ainakin seuraavanlaisia puhteita:

- avoin neulekerho kello 10–15 (siinä ajassa pykää jo puolikkaan villapaidan)
- lankavaihto eli tuo tullessasi, vie mennessäsi (tai sitten vain tuot tai viet!)
- KOTOkahvilassa saa kupunsa täyteen teetä, kahvia ja kotitekoisia pullia, leipiä ja piiraita, made by Anu, Prisca, minä ja moni muu (käteismaksu)
- arpajaiset – ja kuten arvata saattaa, palkinnot nostattavat hymyn käsitöistä tykkäävän huulille
- ja se seura, se on tietenkin vertaisryhmä vailla vertaa!

Lisätietoja saat KOTOsta. Ja hei, sanaa saa levittää! Nähdään reippaan viikon päästä puikkojen kilkkeessä!

P.S. Kiitos kuvasta Anulle.

Kaulaliinan asteella

Kirjoitin taannoin tekemästäni hihattimesta ja lupasin kuvia in action. Toimintakuvia saatte odotella vieläkin (ei jalustaa, ei vieläkään, kiitos oman saamattomuuteni), mutta paukuttelen silmillenne stillejä härpätin numero kakkosesta.

Tämä valmistui samaan syssyyn ensimmäisen kanssa mutta on yhä kaulaliina-asteella. Lisään siihen napit heti huomenna. Toisaalta se saattaa olla liiaksi luvattu, sillä tämä sai odotella päättelemistäkin pitkän tovin.

Mikä on varsin ymmärrettävää, kun katsastaa yläpuolisen kuvan langanpätkiä. Mutta sanonpahan vain, että kaikkea sitä saa aikaiseksi 42 silmukalla ja lankakeränjämillä!

Multi-tasking scarf number II by myself. Number I is here.

Parin vuoden puhde

Valtaisan neuleviltin kuva on killunut työpöydälläni puoli iäisyyttä. En edes muistanut, mistä olin se poiminut, mutta kiitos aina avuliaan Googlen, lähde löytyi Covet Garden -verkkolehdestä. Kaunista vilttiä on neulottu pikkuhiljaa parin vuoden ajan. Otan samanlaisen projektin, mutta itseni tuntien neulon tilkkuja päivästä päivään kuin mikäkin maanikko. Että valmista voisi olla kesäloman jäljiltä. Or not.

A totally inspiring blanket from Covet Garden. Thank god for all of the garn I've been collecting.

Hihatin-persetin-härpätin

Osallistuin viime viikonloppuna luovan neulonnan kurssille. Kursseista parhaan piti – kukapa muukaan kuin – Anu, ja paikkana toimi Priima. Tämä oli jo toinen Anun luotsaama kurssini eikä muuten jää viimeisekseni.

Neuloimme härpättimen. Kuvat eivät kerro, millaisesta pukimesta on kyse, mutta tätä passaa pitää huppuna, huivina, kaulurina, hihattimena, persettimenä ja vaikka minä. Neuloessa tuntui, että mitäpä sitä enää muuta neulomaan: tässähän yhdistyvät kaikki oleelliset vaatekappaleet. Toinen on muuten muutamaa senttiä vaille valmis. Kyllä muuten saivat lankarullien loput kyytiä! Ja tuli opeteltua uusi tekniikka poikineen.

Kunhan tuo taapero vetäytyy yöpuulle, aloitan yökukkumisen kutimen kanssa. Saattaa olla, että puikot saavat seuraa punaviinilasillisesta.

Something I did last weekend – thanks to Anu from Villakettu-blog. Pics don't tell the truth but this is a multi-garment: you can wear it as a scarf, as a hood, as sleeves, as a skirt... There's no need to knit anything else, since this covers everything. ;-)