Kesän kaunis päätös

Siitä on kohta kaksi vuotta, kun kutsuin tutut ja tuntemattomat neulomaan kanssani. Se kutsu antoi minulle ystävän poikineen, kasan ihmisiä, jotka onnellistuttavat. Yhden kanssa yritän, toisen kanssa pyöräilen kilometrin päähän juomaan pullollisen siideriä, kolmannen kanssa olen kuin turvassa, neljännellä on aina aikaa, viidennessä jotakin tuttua (ja tolkuttomasti taitoa) ja kuudennessa hyvää tuulta ja taitoa tarttua pieniin iloihin, seisemännessä sellaisia poreita, jotka nostavat hymyn aina huulille ja kahdeksannessa, yhdeksännessä, kymmenennessä ja niin edelleen... no, kaikkea. Ominaisuuksia, jotka tekevät heistä tärkeitä.

Jätin kuuden kässäkerholaisen kanssa heit kesälle lauantaina ja sunnuntaina – heitin ne heit tänä aamuna myös talviturkilleni, jota en ole kastanut sitten toissa suven. (Meinasin pyörtyä.) Vaikka olinkin vain vuorokauden poissa kotoa, pää tyhjeni kaikesta kiireestä ja maha täyttyi kaikesta hyvästä. Eikä se yökolmeen kestänyt kumman kaa -pelikään pahaa tehnyt. Kerrottakoon nyt se, että Panu Rajala hävisi ihan jokaiselle, vaikka niitä vertailukohtiahan piisasi paisuneista jääkiekkoilijoista tekotukallisiin poliitikkoihin ja meisselipianisteihin. Että niin.

Tuli siellä neulottuakin.

Spent a weekend with my dear friends. 24 hours do make miracles in good company.

Jonglöörit & harlekiinit

Onko teillä ihmisiä, joita ette ole koskaan tavanneet mutta joita kutsutte ystäviksenne?

Tutustuin Annuun ja Liinuun ensi kerran vuonna 2007, kun kirjoitin heistä artikkelin Aamulehteen. En edes muista, miten hoitelimme yhteydenpidon, puhelimitse taikka sähköpostitse... Kuopioon en kuitenkaan junaillut jutuntekoon.

Seuraavasti "tapasimme", kun työskentelin Tukholmassa Maalaisunelma- ja Toivekoti & Puutarha -lehdissä. Annu ja Liinu kokosivat kumpaiseenkin palstoja ja kirjoittivat kotijuttuja. Ja tuolloin meistä tuli ystäviä, vaikkakin vain virtuaalisesti. Sitten siirryin Talon & Kodin kautta Kotivinkkiin, jonne Liinu teki ja tekee vieläkin juttuja.

Yhteydenpitomme on säilynyt kaiken aikaa – paikanvaihdoksistani viis. Sähköposti silloin, toinen tällöin, tykkäyksiä ja tuumailuja Facebookissa.

Kun Liinu jokin aika sitten lähetti kuvia tekemistään koruista, olin pudota palliltani (olisin pudonnut, jos en olisi istunut takalisto tukevasti sohvalla): nahanpalasista tehdyt kaulakorut olivat kekseliäitä ja kauniita kaikessa yksinkertaisuudessaan, juuri sellaisia, joita pukisin – ja monia – mustien mekkojeni pareiksi. Siis niin kuin täydellisiä!

Käykääpä kurkkaamassa, Liinun blogissa, Modernissa mummolassa, on nyt koruaiheinen arvonta! Ja kohta kaikki jonglöörit ja harlekiinit päätyvät Liinun kauppaan (ja sitä kautta meikäläisen kaulaan, mekon ja ruskeiden vanhojen Swedish Hasbeens -korkkareiden pariksi). Keväinen jumitusasuni onkin sitten siinä. Tuskinpa luovun siitä kesälläkään... 

One of my friends started to make necklaces of leather. I am deeply in love with those round ones. Take a better look at Moderni Mummola, there's a giveway going on!

Pieni ikuisuus

Vuodenvaihde, turkoosit aallot eikä tuulenvirettä. Vain ystävä ja valkoinen santa, kirja ja joskus kylmä kalja. Krabi oli paratiisi, joka karkotti kaiken pahan pois päästä, lämmitti sydämen ja kalsasta kylmän, villakerrosten alle verhotun vartalon. Ja nyt tuntuu, kuin siitä olisi iäisyys. Auringon apu on enää haalistunut bikiniraja alavatsalla.

Ostin tänään keltaista lankaa. Se auttaa. Ja ystävät, ne monet, jotka osaavat katsoa syvälle silmiin. Että tiedoksi vain teille, että olette rakkaita. Isolla R:llä.

It seems like it's ages since my trip to Krabi. Actually it's 1,5 months. I miss the feeling of being totally free – or not free, but peaceful. And lazy without any obligations. Had to by some yellow yarn today – as a reminder of the sun. It helps – like my friends who can see below the surface. Love you, guys.

Armaat apujoukot

Blogistania-kuvausten tiistain täydellistivät armaat, askartelevat ystäväni: Weekday Carnivalin Riikka, Muita ihania -Tiina, Pics, Dots & Stripesin Tiina ja Kanelimaan Hanna-Riikka. Kyhäsimme kasvissushin voimin säilyttimiä, kymmenkunta erilaista, joista kokosimme illan päätteeksi kollaasin. Oli Madonna-tissiliiviä, pilvirasiaa ja pillerihattua. Tai sitten ei. Toukokuussa näette.

Kuvat 1, 2, 5: Viivi Lehtonen / YLE

On the second day of the Blogistania shooting I got my friends to back me up. Had a great DIY evening – as usual. You'll see in May.

Arjen armaat

Keskiviikot ovat kultaakin kalliimpia. Suljen työhuoneeni oven puoli kuudelta ja kuljen pullean pehmeä reppu selässäni poikki Tammerkosken, katselen sähkölaitoksen kohdan kuohuja oikealla, painan kuulokkeet tiukemmin korvilleni ja annan Midlaken viedä kohti Valoa ja Kässäkerhoa.

Kolmisen tuntia ja maailma on taas toinen, hetken huoleton.

Viime viikonloppuna pakkasimme pässinpökkimämme kahteen autoon ja ajelimme kohti kuusimetsän siimestä ja pientä, syvää ja vielä jäätöntä lampea, metrisiä lumikinoksia ja holvikaarille taipuneita koivuja.

Neuloimme, nauroimme, korvasimme avannon puuterisella lumihangella, joka ei oikeastaan ollutkaan puuterinen, saksimme otsatukkia, hieroimme selkiä, leikimme synnyttäviä bambeja ja sitä rataa. Eikä jäänyt viimeiseksi kerraksi.

Tärkeää, niin tärkeää.

P.S. Lisäkuvia: Muita ihania, Pics, Dots & Stripes, Kanelimaa, Rouva L. ja Outo Pumpuli.

Spent the weekend with the girls from our knitting circle. Have been having it for a few months now in Tampere, once a week in a café. One of the best things in week. Even in life. This time we headed up to a little cottage in the middle of nowhere. Had a dip in a snow pile – without clothes, knitted, crocheted, ate, had a few glasses of wine, were together. With the best. More pictures in Muita Ihania, Pics, Dots & Stripes, Kanelimaa, Rouva L. and Outo Pumpuli.