Pyhäpuku

Farmarit ja trikoopaita, harmaat haalarit ja toppakengät. Ja pipo, kaulahuivi ja hanskat, jotka eivät ole samoja sävyjä nähneetkään. Sitä se on, se lapsen päiväkotipukeutuminen, kaukana hienosta, mutta likellä käytännöllistä.

Viikonvaihteisin voi valita kaapista muutakin kuin kuralätäkönkestävää. Tiikerimekon ja takin Siena valkkasi itse Mini Rodinin verkkokaupasta. Tukka on saanut kasvaa kohta viisi vuotta ja saa kasvaa vaikka toisen mokoman päälle.

Something she chose by herself from Mini Rodini's collection. 

Perjantain Pavut

Näin Papuja ensi kerran Ojakadun Designtorilla, silloin alkusyksystä. Olisin halunnut luomupuuvillaisia pipoja, pieneen ja isoon päähän sopivia, ja linnuilla, puilla ja nappipilvillä kuvitettuja kalsareita ja paitoja. Pieni pipoerä oli kuitenkin jo kaupattu, ja muut taisivat olla vain esillä, ennakoimassa ensi kuun alkua.

Hanna-Riikan kuvittamat ja Anna Kurkelan suunnittelemat Pavut päätyvät kaiken kansan saataville parin kolmen viikon kuluttua, ensin jouluiselle Designtorille Tampereelle, sitten Torikortteleihin Helsinkiin ja sitten vaikka minne. Pääsin koko kokoelmasta kärryille, kun kuvasin sitä pienten päällä perjantaina. Ihan paras parituntinen, kului kuin siivillä. Lisämakua siitä saatte saletisti myöhemmin, mutta kuten K:n ilmeestä huomaatte, hauskaahan siellä. Ja hiton hienoja lastenvaatteita!

Papu clothes are made of organic cotton. The pattern is by Hanna-Riikka Heikkilä, this totally talented artist and my dear, dear friend behind the Kanelimaa blog. I had the possibility to shoot the collection with a bunch of small models. This is only a teaser, there's more to come in December.

Kulman takana

Ehdin ensi kerran kotimme nurkalla majaa pitävään Putiikk1-kauppaan. Se on pop up -sorttia ja avoinna ainakin syyskuun toiseen päivään – kenties pidempään, mikäli asiakkaita piisaa. Minä ainakin marssin sinne toisen ja kolmannenkin kerran. Tänäänkin kävin kahdesti: ensin puoli kuudelta, sitten varttia vaille.

Valikoima on juuri sopiva: on Saanaa ja Ollia, Mifukoa, Costoa, Poola Katarynaa ja vaikka mitä. Haalin haaviini ensimmäistä, toista ja neljättä, niistä tuonnempana. Siena sai titiMadamin pingviinirintakorun ja päähänsä Super Yellow'n seepran. Se päässä kelpasi pelata Pikku Kakkosen Herttaa. Kai sitä on muuten itsekin sovitettava päähänsä...

Anyone visiting in Tampere? I recommend to pop by at Putiikk1, a nice pop-up shop in Satakunnankatu 12. They sell some interior stuff and clothes by Finnish designers plus Mifuko products made by African women. Needless to say I visited the shop twice today, since I was able to stop working a bit earlier than usual. And I will surely pay a third visit as well. Think my daughter has same thoughts: so happy she was about the Super Yellow beanie.

Lempivaatteita Eco Bohemiasta

Jos joku kysyisi ystäviltäni, mikä on minun suosikkivaatteeni, he vastaisivat suuren suurella todennäköisyydellä mustat housut. Jatkaisivat kaiketi kuvailuaan mustalla paidalla ja harmaalla villatakilla ja osuisivat oikeaan. Melkein.

Mutta kaikista eniten minä rakastan mustia mekkoja, mieluusti lyhyitä, toisin sanoen kaltaiselleni persjalkaiselle passeleita. Hain viime viikolla kankaan yhteen ja kuljetan sen kohta Tiinan tykö. Siitä tulee ihana.

Ihanista ihanin olisi kuitenkin Minnan Sandra Dress, johon iskin silmäni Eco Bohemiassa ja josta olen nähnyt kaksi viikkoa unta. Ja jota käyn silittelemässä päivisin sormellani – virtuaalisesti. Säälittävää, mutta samalla merkki siitä, että olen löytänyt mekkoni. Pukisin sen ystävien ja rakkaiden kesäisiin häihin ja käyttäisin tulevassa työpaikassani, joka alkaa K:lla ja päättyy Ä:hän ja joka on jotakin maailman rohkeinta, minulle. Mutta enpä onneksi ole yksin, että terveisiä vain sinne Hämeenpuistoon.

Jos kuitenkin vielä Sandraan ja Eco Bohemia -verkkokauppaan. Sandra maksaa maltaita mutta palvelee varmasti vuosikymmenen kaksi. Kelpaa joskus kenties Sienallekin. Koetan nykyisin hankkia vain sellaisia vaatteita, jotka kestävät aikaa ja katsetta. Kyllä siitä ilosta, ekologisuudesta ja eettisyydestä maksaakin.

Ja hymystä, jonka Olan & Olekin Mama & Papa -paita toi koko perheen huulille.

I try to buy clothes for life. Garments that last ages and don't represent any particular season etc. Bits and pieces that just are perfect for any occasion. I've been dreaming of Minna's Sandra Dress for the past week or two. I think it's the most beautiful dress I've seen in a while. Would wear it at my friends' wedding  and at work. And after a decade or two I would love to give it to my daughter. In the meantime she can wear this t-shirt by Ola & Olek. Thank god there are shops like Eco Bohemia: tiny ones with a carefully chosen selection of clothes, shoes, etc.

Hiiriä & sinappia kaulurissa

Tänä vuonna on tullut neulottua jos jotakin. Ja tänä vuonna neulotaan vielä kymmeniä kaulureita, kämmekkäitä, kasseja, pipoja, peittoja, paitoja... Osan väkerrän välipaloina, osan kirjaani, joka ilmestyy ensi vuonna. Kyllä, se se K:lla alkava kymmenkuinen työni on. Ja kyllä, se on toiveideni täyttymys ja syy monelle seuraamukselle, joista jokainen onnellistuttaa.

Neuloin Sienalle kauluri-keeppisysteemin Cascade Baby Alpaca Chunkysta, jota löysin paikallisesta Lankaideasta. Paksu alpakka kulki puisella puikolla kuin ajatus, ja lämmin kauluri valmistui illassa. Ja minä aion marssia huomenna – taas kerran – lankakaupoille ja ostaa vyyhtejä pussin pohjalle. Raitapaita, se on saatava. Tai pipo. Tai tumput (nyt, kun olen päässyt tumppuvauhtiin: neuloin juuri Fritidsgarnista yhdet, jotka odottavat vielä huovutusta. Edelliset tumput olinkin tehnyt kolmannella luokalla. Ja siitähän on 25 vuotta. Tsiisus.)

I've been knitting a lot this year. Some of them are ready, some not. And my head – it's full of ideas. And it's better be, since I'm writing a book (there's gonna be knitting, crocheting etc. in a lifestyle way). I'm excited, one of my all time dreams is coming true! This knitted collar I made for my little one in one evening. Cascade Baby Alpaca Chunky worked perfectly!

Leipää ja sirkustakkeja

Suussa ruisleipää, päällä villatakki, jonka sain vihdoin ja viimein valmiiksi. Aloitin sen Kotipalapelin Rillirouskun innoittamana aikoja sitten, mutta tuollahan se lepäsi, lipaston laatikossa puoli ikuisuutta. Vähän iso se on, mutta lapsen mieleen. Kasvivärjätyt, kauniit villalangat löytyivät Kauppahallin lammaskaupasta, Hämeenkadulta katsoen oikeimmalla käytävällä.

I actually finished something. I love knitting but keep on starting new pullovers, cardigans, socks etc. all the time. I would need a week to finish them all. Who knows, maybe in a while. But the cardigan, I made it from a Finnish lamb wool, naturally dyed with herbs, plants... Love the soft colours and so does my little one.

Neljä. Four. Fyra.

Siena, neljä vuotta, yksi viikko.

Valokuvausopintojeni piti alkaa toden teolla viime viikolla, mutta meikäläinen könötti kotona, kun muut kuvasivat. Onneksi luokka on jaettu kahtia, ja sain luvan osallistua toisen puoliskon tunneille. Että ensi viikolla sitten.

Saimme joulukuussa kasan etätehtäviä, joihin en ole ennen tätä päivää paneutunut yhtään. Saanen seuraavalla lähijaksolla piiskaa. Sätin itseäni kuin vierasta sikaa (kuten kotikonnuillani tavataan sanoa) ja sinkosin stressilukemani astronomisiksi. Olo oli kuitenkin korjattu kahdessa tunnissa kameran ja kahden studiovalon kanssa. Toinen kerta, kun moisia kokeilin ja kasailin. Osasin melkein.

Mutta siellä studion lattialla maatessani matkasin taivaaseen. Mun polkuni, ehkä.

P.S. Malli sai palkaksi kumisia Angry Birdsejä. Alkoi tunnin jälkeen puhallella siihen malliin, että oli otettava lahjonta kehiin.


Today was the second time ever I used studio flashes. I can't even describe how much I enjoy taking pictures, it's a perfect getaway from a stressful everyday. My path, someday. (And the model, she's my Siena, who just turned four last week.)