torstai 19. tammikuuta 2012

Neljä. Four. Fyra.

Siena, neljä vuotta, yksi viikko.

Valokuvausopintojeni piti alkaa toden teolla viime viikolla, mutta meikäläinen könötti kotona, kun muut kuvasivat. Onneksi luokka on jaettu kahtia, ja sain luvan osallistua toisen puoliskon tunneille. Että ensi viikolla sitten.

Saimme joulukuussa kasan etätehtäviä, joihin en ole ennen tätä päivää paneutunut yhtään. Saanen seuraavalla lähijaksolla piiskaa. Sätin itseäni kuin vierasta sikaa (kuten kotikonnuillani tavataan sanoa) ja sinkosin stressilukemani astronomisiksi. Olo oli kuitenkin korjattu kahdessa tunnissa kameran ja kahden studiovalon kanssa. Toinen kerta, kun moisia kokeilin ja kasailin. Osasin melkein.

Mutta siellä studion lattialla maatessani matkasin taivaaseen. Mun polkuni, ehkä.

P.S. Malli sai palkaksi kumisia Angry Birdsejä. Alkoi tunnin jälkeen puhallella siihen malliin, että oli otettava lahjonta kehiin.


Today was the second time ever I used studio flashes. I can't even describe how much I enjoy taking pictures, it's a perfect getaway from a stressful everyday. My path, someday. (And the model, she's my Siena, who just turned four last week.)

12 kommenttia:

LauraQ kirjoitti...

Hieno kuva, loistava ilme.

Rouva L. kirjoitti...

Aivan ihastuttava kuva! Jos se olis aikuinen niin se olis henkeäsalpaava. :)

Jonna kirjoitti...

@lauraq: ilme on ihan sattumaa, mutta sieltä ne helmet yleensä löytyvät, sattumista. :-)

@rouva l.: kiits. kunpa muistaisikin tämän parinkymmenen vuoden päästä ja koettaisi ottaa samanlaisen.

Merja kirjoitti...

Tunti on aiiiiiikkkaaa pitkä jakso lapsimallin istua.. että kyllä on Birdsit ansaittu!!

Nätti tyttö.

Pinja kirjoitti...

Kaunis kuva ja malli! Onnea nelivuotiaalle :) Itseänikin on valokuvaus aina kiehtonut, joten kiva seurata tätä kautta vähän sun opintoja. Itse en ole uskaltanut (ainakaan vielä) miettiä valokuvausopintoja/toista tutkintoa. Mutta ehkä sekin päivä vielä joskus tulee...

Dorit kirjoitti...

Joskus yksi kuva vaatii monta tuntia, mutta palkitsee niin suuresti, ettei sillä ajalla lopulta ole mitään merkitystä.

Ihana kuva. Onnea pienelle!

Niina Oivi kirjoitti...

Aivaaan mahtava!!

Sinä ossaat!! ROK!

Heidi kirjoitti...

Ai-van i-ha-na kuva. Tuo valo ja fiilis, melkein kuulen tytön hengityksen.

Nalle kirjoitti...

Onnea Sienalle. Ja kuvaajalle hienosta kuvasta!
Kivaa reissua!

vilppumaan erika kirjoitti...

Onnea Sienalle ja teille kaikille :) Angry Birdseillekin sitten riippumattoa kutomaan?

Miss T kirjoitti...

Ooo, upea kuva. Sykähdyttävä.

Jonna kirjoitti...

@merja: hih, ei se tainnut siinä ihan tuntia istua, mutta kokemusta tyypillä on kameran edessä olemisesta. on jo ihan toisenlainen kuin minä ja käskee usein ottamaan kuvia itsestään. :-) hyvä meikäläiselle.

@pinja: kyllä sitä jossakin vaiheessa tunnistaa, kun aika on kypsä. pohdin koulunkäyntiä aktiivisesti yli kolme vuotta, kunnes uskaltauduin hyppäämään työkelkasta. tai no, vielä siellä roikutaan enemmän kuin tiiviisti, mutta koetan erkautua sieltä pikkuhiljaa ja keskittyä uuteen. :-) valokuvaus on ihanaa – ja uuden oppiminen. se tunne on huikea!

@dorit: niinhän se on. :-) ja kiitos, mä jatkan pitkää polkua kohti unelmaani. ehkäpä mustakin vielä jonakin päivänä tulee valokuvaaja.

@niina oivi: kiitos kaunis. oli onnea matkassa. :-)

@heidi: oih! mä olen otettu, jos kuva heräsi ajatuksissasi henkiin. mun täytyy lainata sua koulussa, kun käymme palautekeskustelua.

@nalle: tuhannet kiitokset – joka kohdasta. :-)

@erika: totta maar! riippumatto koukulla! seuraavaksi harkintaan paperinarusta tehty pesä. :-)

@miss t: kiitos tuhannesti.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...