Kerän verkkokauppa on valmis!

Yksi asia on painanut päätä jo kuukausia, mutta eritoten viime viikot. Se on painanut myös persuksemme penkkiin, vienyt vapaa-ajan rippeet ja muut. Mutta nyt se on valmis, Kerän verkkokauppa! Kiitos kärsivällisyydestä, kässäilijät, ja kiitos kaikesta, We Are Homen pojat.

Our yarn store, Kerä, is finally online and it surely feels good!

Maailman paras suklaa...

... syntyy omin kätösin tai ainakin Tarte tatin -Priscan kätösin. Olen ajatellut sitä kaiken päivää ja tullut tuumailujeni jälkeen vakuuttuneeksi siitä, että se karkottaisi petiin kaataneen flunssan siinä, missä inkiväärikin. Inkivääri tosin jäi kokeilematta, oli näet homehtunut jääkaapissa. Pitäisikö sitä muuten säilyttää jääkaapissa?!?

Söin Priscan suklaita ensi kerran joskus syyskuussa, kun kuvasimme Kotoliving-lehteä. Vakuutan, että valkoista suklaata ei jäänyt jäljiltäni palaakaan. Se onkin yksi ruokakuvaamisen parhaita puolia: ihania ja ennen muuta muiden valmistamia sapuskoja saa myös syödä!

Ei hyvänen aika, mikä järki oli kirjoittaa suklaista keskellä yötä ja kipeänä? Mistä sitä nyt tähän hätään saa? Ja millä pirulla paranen torstaihin mennessä – silloin rakennetaan Kerän osastoa Suomen Kädentaidot -messuille? Hei, kässäilijät, oletteko tulossa Tampereelle?

One of my favorite things is to shoot food. These DIY chocolates by Prisca are to die for. I shoot them for the new Kotoliving magazine. Too bad I'm missing them terribly – in the middle of the night. Great timing.

Hem ljusa hem

Paras aamu alkaisi minustakin samoin kuin Birgitistä, katosta killuvia korvapuusteja katsellen. Eikä se katseluksi jäisi, pistelisin poskeeni maitokahvin kaverina.

Birgit Paavolan taidenäyttely valtasi Kerästä nurkan lauantaina. Hem ljusa hem muistuttaa, mikä on mustassa marraskuussa tärkeää: koti, sinne käpertyminen, kanelipulla ja kilokaupalla suklaata ja korillinen punaisia lankoja. Ja valo, se vähäinen, jonka voimalla jaksaa jouluun saakka ja tammikuuhunkin. Helmikuu kääntää jo kaamokselle selkänsä.

Meikäläinenkin on viime aikoina käpertynyt ja miettinyt, miksi pahalla on niin pirusti voimaa. Yksittäiset tölväisyt vievät kaiken voiman, vaikka ympärillä on enempi hyvää. Että semmoista ja onneksi on pullaa ja punaviiniä.

Me muuten muutamme. Vuokrakoti on homeinen, uusi ei. Tai ei se mikään uusi ole, semmoinen 90-vuotias puutalo, 138 metriä pitkä ja punertava. Polun päässä on Näkötorni ja munkeista parhaat. Ja nurkan takana ystäviä ihania. Joulukuussa sinne ja sisustaminenkin kiinnostaa: kävin tänään valkkaamassa tapettia. Pahvilaatikossa odottaa myös kolme kellastunutta kirjaa, joiden sivut pääsevät nekin seinälle, mutta niistä lisää joulukuussa.

Marras on Birgitin ja Hem ljusa hemin. Ja jos vaikka muutaman blogipostauksenkin!

Birgit Paavolan Hem ljusa hem -näyttely Lankakauppa Kerässä 30.11.2012 saakka.

P.S. Muistuipa justiinsa mieleeni, että Musta tuntuu on tänään neljävuotias!

Birgit Paavola's exhibition, Hem ljusa hem, took over a corner of our yarn store last Saturday. All of you who happen to be in the neighborhood, please pop by and get cheered up. The coziness of the installation is something else: a place you want to dive in to and preferably for the whole November.

My Hood So Good

Tältä täällä kaupalla näyttää. Kiitos kaunis Jarkolle, joka tämän heinäkuussa kuvasi. Nyt meikäläinen jatkaa hommia (lue: neulomista). Elina on lomalla, ja kuten tiedätte, kissan ollessa muilla mailla, hiiret hyppivät pöydillä.

This is a video of our yarn store. Enjoy!

Kerässä

Kysyin eilisiltana Kerän Facebook-sivulla, miten ihmiset ovat kauppamme löytäneet. Kovin moni kirjoittaa tiedonlähteekseen Musta tuntuun, mikä ilahduttaa ja onnellistuttaa meikäläistä. Kiitos.

En oikein tiedä, haluatteko te lukea Kerästä täällä Musta tuntuun puolella. En missään nimessä tahdo, että touhu menee tuputtamisen puolelle. Sanokaa te.

Olen yksin kaupalla. Ilma on harmaa, langoista saa silti inspiraatiota, iloakin. Jokin ääni minussa inttää, että tee jotakin punaista. Punaista, minä?!? Mutta eipä käy kieltäminen, tomaatti kutkuttaa ja vähän tummempikin. Neulonen pipon tai huivin, paitoja on aivan liiaksi kesken. Kämmekkäätkin kelpaisivat. Ja kirjaakin pitäisi edistää: takahuoneessa odottaa puolitoista kiloa haalean marjapuuron värisiä villalankoja, joista teen ylös-alasraglanpaidan, joka valmistuu päivässä. Uskokaa pois! Siinä se kirjani ydin muutenkin piilee, vikkelästi valmistuvissa töissä, vaikka on siellä muutama viikon parin urakkakin messissä.

Mitä te neulotte tai virkkaatte paraikaa?

Nämä kuvat ovat tämänpäiväisiä iPhone-otoksia. Oikea kamera huilaa kotona, se on kulkenut kesälauantaisin olallani häissä, viimeiset kuvattavat ovat ensi lauantaina. Sunnuntaina onkin sitten Designtorin vuoro. Keräkin on siellä DIY-paketteineen, lankoineen ja nappeineen.

Tuo kuvissa vilahtava tussi, muuten, on maailman paras liitutaulutussi. Hankimme sen Teippitarhasta, koska tuota liitutauluseinää piisaa täällä vaikka muille jaettavaksi. Jälki on siistiä, eikä se jauhota lattioita eikä pöytäpintoja, kun tekstit pyyhitään ja vaihdetaan uusiksi. Sillä pystyy piirtämään lasiinkin.

Just a few random pics of our shop, Kerä. I've been wondering how much I can write about the shop, since I don't want to make you feel exhausted of all this. But right now it's rather quite at the shop, and when ever that happens, it's iPhone's turn to take pictures.

Koivutex

Keittiömme kaipaa muovimattoa. Yksi vähintäänkin varteenotettava sellainen on Koivutexin musta-valkoinen Helmiä-matto, johon törmäsin juuri, kun kahlasin kotimaisten mattotalojen sivuja toisen työni tiimoilta. Meikäläisen aika ei ehdi käydä pitkäksi, ei... Pykään tässä samalla myös kolmea neulomusta ja suunnittelen kahta seuraavaa. Kuvaamme kirjaani viikonvaihteessa, ja jotakin pitäisi saada valmiiksikin. Yksi tekele on ylös-alasraglan, kertakaikkisen kaunis tweedvillapaita, jota tehdessäni olen tullut siihen tulokseen, että en tee enää ikinä paitaa tavallisella tekniikalla. (Teen kuitenkin, mutta tämän päivän sana on raglan.)

Mutta siihen muovimattoon. Raikas musta-valkea passaa perinteiseen korkkimattoon ja on kaiketikin päivittäin rullalla, kun tuo nelikoipinen kaksikkomme vetelee munaravia pitkin kotia. Onko teistä kukaan koettanut virkata muovimattoa itse? Semmoistakin kutkuttelisi kokeilla.

Ja vielä virkkauksestakin puheen ollen: Kerän ensimmäinen kurssi järjestetään tulevana torstaina. Tervetuloa messiin, vapaita paikkoja on vielä muutama.

I was looking for some Finnish rugs for Maalaisunelma magazine, my job number two, and stumbled in to this plastic one by Koivutex. I've been searching for a simple, black & white (bien sûr) rug for a while, so this is a good coincidence. Have been wondering though, shall I crochet a rug by myself. Of plastic bags. The only question is who's going to cut those in to pieces... 

Lempipaikka

Kerä avasi ovensa eilen. Aamulla jännitti ja paljon, mutta möykky mahassa katosi ensimmäisten asiakkaiden myötä. Ja niitä piisasi tasaisen vuolaana virtana koko päiväksi. Kiitos ja kumarrus kaikille, te teitte kahden kauppiaan päivän.

Meikäläisen suosikkinurkka Kerässä on harmaa. Sen seinillä on vaihtuva kokoelma käsityölehtiä ja kortteja, pöydällä kasa kirjoja ja kirjontadomino. Jos vaikka pelityttäisi. Ikean korituoleissa on hyvä neuloa, niin hyvä, että hankin kotiinkin sellaisen.

We opened our yarn store, Kerä, yesterday. It was a fine day, we are extremely thankful to all our visitors. Wanted to show you my favorite place at the shop. This corner is like a piece of living room, a cozy place for all he knitters. Those Ikea chairs, by the way, are so good I have to buy one for home as well.