Kesän kaunis päätös

Siitä on kohta kaksi vuotta, kun kutsuin tutut ja tuntemattomat neulomaan kanssani. Se kutsu antoi minulle ystävän poikineen, kasan ihmisiä, jotka onnellistuttavat. Yhden kanssa yritän, toisen kanssa pyöräilen kilometrin päähän juomaan pullollisen siideriä, kolmannen kanssa olen kuin turvassa, neljännellä on aina aikaa, viidennessä jotakin tuttua (ja tolkuttomasti taitoa) ja kuudennessa hyvää tuulta ja taitoa tarttua pieniin iloihin, seisemännessä sellaisia poreita, jotka nostavat hymyn aina huulille ja kahdeksannessa, yhdeksännessä, kymmenennessä ja niin edelleen... no, kaikkea. Ominaisuuksia, jotka tekevät heistä tärkeitä.

Jätin kuuden kässäkerholaisen kanssa heit kesälle lauantaina ja sunnuntaina – heitin ne heit tänä aamuna myös talviturkilleni, jota en ole kastanut sitten toissa suven. (Meinasin pyörtyä.) Vaikka olinkin vain vuorokauden poissa kotoa, pää tyhjeni kaikesta kiireestä ja maha täyttyi kaikesta hyvästä. Eikä se yökolmeen kestänyt kumman kaa -pelikään pahaa tehnyt. Kerrottakoon nyt se, että Panu Rajala hävisi ihan jokaiselle, vaikka niitä vertailukohtiahan piisasi paisuneista jääkiekkoilijoista tekotukallisiin poliitikkoihin ja meisselipianisteihin. Että niin.

Tuli siellä neulottuakin.

Spent a weekend with my dear friends. 24 hours do make miracles in good company.

Note to self: Hanki reppu!

Jos kantaa olkalaukussa tietokonetta, paria kirjaa, meikkejä, satunnaisia satseja laskuja sun muita rutistuneita papereita, kutimia x 1 000 ja toisessa kourassa kamerakassia ja paria linssiä ja vielä jossakin kolmannessa kauppakassia, saattaa löytää itsensä taksitolpalta, koska selkään sattuu niin saakelisti, että ei yksinkertaisesti kykene kävelemään kotiin.

Näin meikäläisellä eilisiltana ja tänään onkin tehnyt kipiää kaikkialle. Että ollapa reppu, joka vetäisi tietokoneen tilpehööreineen, kameran, kovalevyn ja kaikki muut edellä mainitut. Omistan kyllä Kånkenin, mutta eivätpä sinne nuo mahdu. Ja jos mahtuvatkin, niin hihnat ovat niin ohukaiset, että ne porautuvat olkapäistä läpi. Että terve vain ergonomia.

Herschelin reppua sitä vastoin kelpaisi kanniskella, vaikka se painaisi 20 kiloa (tai siltä se ainakin näyttää). Ja eiköhän sitä voisi kiikuttaa kädessä vielä yhtä tote bagiakin.

Tai sanokaapa te, mistä löytäisin a) yksinkertaisen komean, b) tilavan, c) kevyen ja d) hyvän, hyvin hyvän repun.

Have to stop carrying computers, cameras, books, knits etc. in my shoulder bag. It's just too much (you should have seen me yesterday, trying to make my way home but then hopping in to a taxi since my back ached so much). Herschel's classic, Little America, is something I've been dreaming of for a couple of years. Any other recommendations?

Kulkisivatpa askeleeni Sukhaan

Kuukaudet kuluvat nopeasti. Yksittäiset tapahtumat, mukavatkin, hukkuvat massaan, kiireeseen, joka ei katoa koskaan. Tai katoaahan se, mutta vain muutaman vaikean päätöksen myötä. Ja yhden vatsahaavadiagnoosin.

Jos voisin pitää pari päivää lomaa, lähtisin Lontooseen taikka Amsterdamiin. Jälkimmäisessä suuntaisin Sukhaan, kömpisin tuohon tiipiiseen, vetäisisin oven kiinni ja katselisin kattoa, siis selälläni. Sitten hankkisin kotiin kaikenlaista, ainakin matkalaukullisen, ja miettisin myöhemmin, millä ne maksaisin.

I'm dreaming of a trip to London or to Amsterdam. If the place would be the latter, I would definitely go to Sukha. It's no wonder 'sukha' means 'happiness' in English. These pictures by themselves are enough to make me smile. And Sukha, that I found via Remodelista.

Pieni talo preerialla. Tai Brokeback Mountain

Ystävä ja tuttava jos toinen on hankkinut tänä kesänä mökin. Mekin olemme sellaista katselleet, miettineet, miten mukavalta se tuntuisi karauttaa työpäivän päälle saunomaan. Kadota hetkeksi ihan muuhun maisemaan ja sysätä kaupunki syrjään. Kuopsuttaa kukkapenkkiä ja odotella omenapuun alla hedelmien hidasta kypsymistä. Riippumatossa. Olemme kaiketi mökki-iässä. Heh ja heh.

Mikkel Vangin kuvissa on taikaa ja jotakin tuttua, vaikka ovatkin toiselta mantereelta. Tuollaisesta rauhasta ja rouheudesta minäkin tykkäisin, konstailemattomasta mökistä, avaruudesta ja pihalla laiduntavasta hevosesta.

Pictures: Mikkel Vang for Vogue Living

This summer has been exceptional in one way. Our friends have been buying summer cottages and we've been having similar thoughts. I wouldn't need a lake but I would love a view like this. Impossible in Finland though. But you get the point, something quiet, a place to breathe freely.

Lempipaikka

Kerä avasi ovensa eilen. Aamulla jännitti ja paljon, mutta möykky mahassa katosi ensimmäisten asiakkaiden myötä. Ja niitä piisasi tasaisen vuolaana virtana koko päiväksi. Kiitos ja kumarrus kaikille, te teitte kahden kauppiaan päivän.

Meikäläisen suosikkinurkka Kerässä on harmaa. Sen seinillä on vaihtuva kokoelma käsityölehtiä ja kortteja, pöydällä kasa kirjoja ja kirjontadomino. Jos vaikka pelityttäisi. Ikean korituoleissa on hyvä neuloa, niin hyvä, että hankin kotiinkin sellaisen.

We opened our yarn store, Kerä, yesterday. It was a fine day, we are extremely thankful to all our visitors. Wanted to show you my favorite place at the shop. This corner is like a piece of living room, a cozy place for all he knitters. Those Ikea chairs, by the way, are so good I have to buy one for home as well.

Folklore

Kas, viime kerrasta on kohta kaksi viikkoa. Olemme remontoineet tämän viikon Kerää, ensi viikolla on avajaisten vuoro. Päivästä ei ole vielä haisuakaan, mutta tähdännemme perjantaille taikka lauantaille. Päätöksemme ovat joskin sitä sorttia, että avajaisia voidaan viettää vaikka keskiviikkona. Jos vain opimme, miten maksupäätettä, kassakonetta ja muita käytetään. Ja pitäisi tässä vielä se verkkokauppakin viimeistellä. Puuhaa piisaa, ja 12-tuntiset remonttipäivät pistävät väsyttämään. Mutta on melko mahtavaa sanoa, että olemme tehneet kaiken itse.

Blogi- ja muista uutisista olen kuitenkin pihalla kuin lumiukko. Katsastin äsken Bloglovinista ensimmäiset kymmenen noin 700 lukemattomasta tekstistä. En ehtinyt pidemmälle, sillä Design Spongen juttu lontoolaisesta Folkloresta kolahti ja kovin! Mikä kauppa ja mitä tuotteita: käsin tehtyjä, kestäviä ja niin komean koruttomia. Juuri sellaisia, joita armastan. Valkoiseen maaliin kastettu tuoli on suosikkini, entäs teidän?

I've been working with our yarn shop like a maniac, but it has been worth it – totally! We are almost ready and will throw an opening party some time next week. Haven't have time to update my blog, nor read anyone else's. Except for today. Design Sponge wrote about Folklore, a London-based lifestyle shop I would love to pay a visit. That chair is a must.

Suuntana Satakunta

Kaksi työtä, no oikeastaan kolme, jos kirjanteko lasketaan sellaiseksi, vie kaiken ajan – etenkin nyt, kun Kerä alkaa konkretisoitua. Ensimmäiset isot tilaukset ovat sisässä, kohta matkaamme langanhakuun Norjaan ja sitten aloittelemme remonttia. Näillä näkymin avaamme heinäkuun ensimmäisellä viikolla, mutta lupaan ja vannon tiedottaa. Luvassahan on totta maar juhlallisuuksia!

Ajelimme lauantaina Raumalle. Suuntamme oli oikeammin Säkylä ja siellä asustava karitsakvartetti, mutta koska emme olleet aiemmin Raumaa nähneet, hurahutimme sinne naisissa.

Emme tienneet Raumasta mitään muuta kuin että siellä sijaitsee Busstop Clothing, maanmainio vaatekauppa. Pitivät sitten huhut paikkaansa: liike oli kertakaikkisen mahtava paikka, olisin aivan valehtelematta kelpuuttanut komeroihini 90 prosenttia kaupan valikoimasta ja se on kaltaiselleni krantulle paljon, se. Oli Samujia ja oli R/H:ta ja oli Month of Sundaysia ja Swedish Hasbeensia ja Mini Rodinia ja vaikka mitä.

Ja ystävien tuotoksia: Kanelimaan julisteita ja kortteja ja RK Designin leikkuulautoja.

Ostin lopulta pipon Sienalle ja kaulurin itselleni. Sinisen. Olen kai muovautumassa muuksi ihmiseksi, smurffiksi?

Mutta se Satakunnan-reissun todellinen syy, se oli siis tämä.

Spent a rainy Saturday in Rauma. I had no idea of the coastal city, except for the fact it had nice wooden houses and a good lifestyle shop, Busstop Clothing. And yes, it was really something else. The best collection ever, all my favorite brands together! (I for instance saw a pair of Hope shoes I couldn't live without. Or yes, I could and had to, but until next time and a bigger wallet.) It was nice to see my friends' products there as well – I'm proud of you H-R and Riikka! But the actual reason we drove to western Finland was this. A quartet of little lambs. We are going to make our own yarn of those cuties.

Herkkiä ja hentoisia

Lempileikkokukkani ovat valkoisia, hentoja ja hauraita. Niissä on jotakin herkkää, sattumanvaraistakin. Varressa kuitenkin on voimaa – taitavat kuvastaa minua tai sitten romantisoin liiaksi.

Hain aamulla kukkasen kaupasta. En tiedä, mikä se on, mutta se sopii hyvin Muuton Closely Separatedin sisälle. Lempivaasini, jonka sijoitan keittiön ikkunalle sunnuntaina, sitten, kun olemme kantaneet kaikki (vielä pakkaamattomat) muuttolaatikot uuteen kotiimme. Siihen keltaiseen puutaloon, jonka pihalla kasvaa syreenipuita ja pikapuoliin pensasmansikoita Bacsaceissa. Ihan omasta toimestani.

I'm a big fan of white flowers. Bought one today and put in in Muuto's vase. Like the opposite of the two things: a natural, anything but symmetrical flower fits perfectly in a sculptural vase. 

Polje, polje!

Olen kaikkea muuta kuin kodinhengetär, koska

- en jaksa silittää vaatteita enkä huollella niitä muutenkaan. Pelkään, että menevät tuolla pilalle, epämääräisissä kasoissa pienessä vaatehuoneessa silityslaudan, imurin, kymmenien kenkien, tulostimen, lelulaatikoiden ja muiden joukossa.
- tapan viherkasvini. Tai pikemminkin annan armaan Ossi-kissamme pistellä ne poskeensa. Onneksi on jättänyt peikonlehden rauhaan, mutta ikkunalaudan palmua ei pelasta enää ihmekään.
- polkupyörälleni käy joka vuosi samoin: se hautautuu syksyllä lumen alle, päivä päivältä syvemmälle, kunnes siitä näkyy vain vasen sarvi, jos sitäkään. Poni-parka, piristyyköhän se enää huollostakaan...?

Jos se ei piristy (vaatteista ja viherkasveista viis), pakkaan perheeni autoon ja ajan Kööpenhaminaan polkupyöräostoksille. Velobrista pitelisin kuin kukkaa kämmenellä, yrittäisin ainakin ja vakaasti. Ja sen tarakalle hankkisin salkun, jonne sulkisin läppärin, muistikirjan ja muutaman mustan tussin. Vakiovarustukseni. Puhelin unohtuu usein kotiin ja joskus tarkoituksellakin.

I'm terrible with bikes. It's the same thing every winter: my bike stands in the yard, covered with snow. Doesn't do any good to any vehicle. If my brown little Poni (the bike, I mean) doesn't work after a visit to a bike doctor, it's time for Velobris. These Danish bicycles are something else! And take a look at the accessories as well. That satchel!