Olen kaikkea muuta kuin kodinhengetär, koska
- en jaksa silittää vaatteita enkä huollella niitä muutenkaan. Pelkään, että menevät tuolla pilalle, epämääräisissä kasoissa pienessä vaatehuoneessa silityslaudan, imurin, kymmenien kenkien, tulostimen, lelulaatikoiden ja muiden joukossa.
- tapan viherkasvini. Tai pikemminkin annan armaan Ossi-kissamme pistellä ne poskeensa. Onneksi on jättänyt peikonlehden rauhaan, mutta ikkunalaudan palmua ei pelasta enää ihmekään.
- polkupyörälleni käy joka vuosi samoin: se hautautuu syksyllä lumen alle, päivä päivältä syvemmälle, kunnes siitä näkyy vain vasen sarvi, jos sitäkään. Poni-parka, piristyyköhän se enää huollostakaan...?
Jos se ei piristy (vaatteista ja viherkasveista viis), pakkaan perheeni autoon ja ajan Kööpenhaminaan polkupyöräostoksille.
Velobrista pitelisin kuin kukkaa kämmenellä, yrittäisin ainakin ja vakaasti. Ja sen tarakalle hankkisin salkun, jonne sulkisin läppärin, muistikirjan ja muutaman mustan tussin. Vakiovarustukseni. Puhelin unohtuu usein kotiin ja joskus tarkoituksellakin.
I'm terrible with bikes. It's the same thing every winter: my bike stands in the yard, covered with snow. Doesn't do any good to any vehicle. If my brown little Poni (the bike, I mean) doesn't work after a visit to a bike doctor, it's time for Velobris. These Danish bicycles are something else! And take a look at the accessories as well. That satchel!
