Uskokaa tai älkää...

... mutta röyhelölangasta (jeppis, siitä "ei ihan" suosikkilankalistalleni mahtuvasta) syntyy sormivirkaten pöyristyttävän hieno koru. Mustille vaatteille se sopii kuin valettu, mutta kummallisen hyvältä se näyttää kaikenlaisine sävyineen myös kukertavan mekkoni kanssa. Kukertavan! Ja ostin toisenkin, mutta niistä lisää tuonnempana. Se kauppakäynti on aivan oman kertomuksensa arvoinen.

Idea statement-korusta löytyi Kollaboran kautta. Suosittelen kumpaakin, korua ja Kollaboraa.

Ja nyt virkkaan uuden korun, joskin eri langasta – ihan vain testimielessä. Se saattaa päätyä kirjani täytteeksi. Opus valmistuu hitaasti mutta varmasti. Keskittymistä herpaannuttavat vain joka viikko Kerään saapuvat uudet langat, joista on aina aloitettava uutta villapaitaa tai jotakin muuta jättimäistä hanketta. Prioriteettini ovat hakusessa, näemmä.

This finger-crocheted necklace turned out to be something great. Thank you, Kollabora, for giving a great tip. (Love all the other ones as well.)

Super of Saturday

Necklace No. Ultra by Iacoli & McAllister found via Anne Louise Likes.

Jos elää kolmatta viikkoa ilman pesukonetta (thank god se tuli eilen, seitsemän kilon Candy), mustat t-paidat loppuvat auttamatta. Tänään sonnustaudun yksinkertaiseen sellaiseen ja kiskaisen samanväriset housut koipiini. Ollapa vielä tällainen. Askartelisin härskisti itselleni samanlaisen, jos voisin. Olisikohan syntymäpäiväsiipasta assistentiksi tai oikeammin tekijäksi...?


No eipä niin.

Studio MME

Yleisesti ottaen olen aikaansaavaa sorttia, mutta kirjontakehikon suhteen olen toivoton. Jep, kirjontakehikon. Olen halunnut hankkia sellaisia sitten vuoden 2010, mutta sielläpä pönöttävät, kaupassa vielä. Mutta jos meikäläisellä olisi niitä, olisin pingottanut niihin erilaisia kankaita, kaiketi kukikkaita, ja kiinnittänyt ne seinälle. Varsinaista kirjontaa en ole edes ajatellut.

Kunnes...

eksyin loputtomilla linkistä toiseen -matkoillani Studio MME:n sivuille. Amerikkalaisen Meganin kirjontakehikot sukeltavat satujen maahan, sarvipäisiin tyttöihin ja kuun ruokintaan. Kyllin vinksahtanutta meininkiä makuuni.

Koruissa kanssa. Tykkään, entäs te?

Studio MME and its embroidery kits might just be The Kick I've been searching for to start some embroidering. Wouldn't mind doing it with that necklace on.

David & Martin, part 2

Kirjoitin David & Martin - koruista yli pari vuotta sitten, kun asuimme Tukholmassa. Ankkurikoru ei ole vieläkään kotiutunut korurasiaani, vaikka toivo olisi yhä tervetullut asia. Lähden kolmen viikon kuluttua Tukholmaan valokuvauskurssille (siellä olisi muuten vielä pari paikkaa, jos jotakuta kiinnostaa) ja käyn taas kerran tiiraamassa myös koruja. Hopeiset ankkurit tosin saivat kisailijan kultaisista kennoista. Tällä hetkellä juuri jälkimmäiset vetäisivät pidemmän korren.

Kummastako korusta te tykkäätte – jos siis tykkäätte?

It's been over two years since I wrote about David & Martin jewellery. I still haven't got an anchor necklace though it still is an important symbol for me (there's a new tattoo coming up) but I have kind of fallen into cells, also... Which one is your favourite?

Koruharakka

Designtorilla oli kaupan koruja, kovasti koruja. Ovat kuvauksellisia kapineita. Ostin itsekin pari, mutta en mitään näistä. Tiikerin ostin, koska nimesin sen juuri voimaeläimekseni, sellaiseksi, joka kulkee rinnallani, kun kammottaa.

Terveisiä junasta. Tiistainen työpäivä Helsingissä on takana, verkkokin toimii. Kotona odottelee pussillinen juustonaksuja. Aion syödä ne yhdeltä istumalta, sitten neulon rivin pari. Ja kirjoitan kauniista katosta, sellaisesta halkeilevasta mutta korkeasta.

Ja lopuksi ex tempore -ilmoitus: Varasin huomisillaksi Kahvila Runon yläkerran neulekerholle. Mukaan mahtuu kymmenkunta nopsinta. Pankaahan postaten (mmmustatuntuu@gmail.com), jos tahdotte mukaan kello 18–20. Minä en malta odottaa: porukassa on parasta! Kannan paikalle ainakin keskeneräisen paidan. Ties vaikka saisin ne hihat hyvään vauhtiin.

Last weekend's Designtori in Tampere was packed with jewellery: vintage pieces and new ones. Beautiful all in all, even though I didn't buy any of these. Bought a tiger instead – I have decided it gives me courage at terrifying times. Will take a pic of it later.

Koruharakka

Käytän harvakseltaan koruja. Tuntuu, että tatuoinneissani on kylliksi joulupuumaisuutta. Korvakoruja olen käyttänyt viimeksi parikymppisenä, lävistyksistä luovuin kolmekymppisenä. En edes osaa sanoa, miksi. En ainakaan aikuisuuttani. Haaveilen traguksesta mutta saapa nähdä, saanko aikaiseksi. Siis uskallanko. ;-)

Tulee niitä korujakin käytettyä. Tykkään pitkistä, ainakin 50-senttisistä ketjuista, mutta mieluiten valkkaan 70-senttisen. Tai sitten väkrään jotakin summamutikassa, kuten tämän nappikorun. Simppeli kuin mikä, mutta kovin mukava! 101:n lukijat tunnistanevat sen lehdestäkin. Ajattelin tehdä myös toisen, todennäköisesti kolmannenkin, mutta silloin valkkaan helmilangan. Kookosnapeista en kuitenkaan luovu, ne ovat niin kauniita.

Toinen suosikkini on Pinosta hankkimani miniatyyrimuistikirja. Matkin sillä työkaveriani Kaisaa, jolla on muutenkin mainio tyylitaju (terveisiä!). Kirja on myös Sienan mieleen. Kirppu piirsi meikäläiselle "mustan sateenkaaren" ja signeerasi sen nimellään, helpottaa kuulemma ikävää.

Korut yksi ja kaksi killuvat kaulassani paitsi kivuutensa myös materiaalinsa ansioista. Olen nikkeliallergikko, olen ollut pienestä pitäen. Saan ihottumaa hopeastakin. Väliin mahtui monta oireetonta vuotta, mutta taas on tuskailun vuoro.

Esimerkiksi tämä Aarikan prototyyppi, jonka löysin Vallilan tehtaanmyymälästä viidellä eurolla, nostatti kaulalleni punaisen, kutiavan läiskän. Aion silti käyttää korua toistekin – allergiasta ja sen lyhyydestä huolimatta!

Sanokaapa, oletteko te törmänneet nikkelittömiin, vähän veikeisiin kaulakoruihin. Niissä jos joissakin saa olla pientä pilkettäkin. Tai jos olette väsänneet jotakin itse, vinkatkaa ihmeessä: näpertelijä tahtoo testailla kaikenlaista. 

Häkissä

Kävin viime viikolla ensimmäistä kertaa Urban A:ssa. Aion käydä siellä toisen ja kolmannenkin kerran: kerrassaan kauniita vaatteita, kenkiä ja koruja. Mukaani tarttui tällainen. Rusehtavat pronssin sävyt vetävät syksyn tullen puoleensa, mistä tulikin mieleeni seuraava kysymys:

Tiedättekö, mikä eurooppalainen putiikki kauppaa Hang It Allin walnut-versiota. Sellaiselle olisi tarvis ja sassiin.

Bought a piece of jewellery from Urban A, a great shop in Helsinki. And a question: Do you happen to know any European shop that sells Hang It All's limited version in walnut?

Rakas x 2

Kun kuulin Anne Kukkohovin koruaarteesta ensi kerran, olin myyty: hänen kaulassaan killuu kaksi tunnistuslaattaa, joihin on kaiverrettu hänen miehensä ja poikansa nimet ja syntymäajat. Kesti kuitenkin kuukausia, ennen kuin sain aikaiseksi kopioida hänen ideansa. Nyt munkin rakkaani kulkevat kaiken aikaa mukanani.

Tilasin stanssatut laatat Varustelekasta.

My family follows me where ever I go.

101 Skateboard Jewellery

Työpostiini pompsahti viikko pari sitten kiintoisa tiedote elokuisesta Lasipalatsi Design Markets -tapahtumasta, jossa nuoret suomalaissuunnittelijat esittelevät ja myyvät tuotteitaan. Yksi kädentaitajista on 101 Skateboard Jewellery -merkin Joel Raivio, joka muovaa vanhoista rulla- ja lumilaudoista koruja. Arvatkaapa, tahdonko tuon takimmaisen sormuksen. Jep.


Tykkäättekö te?


A Finnish designer, Joel Raivio, makes jewellery of old skate- and snowboards! I'm quite in love with the third ring, the one with black stripes.

Kultasirkuttajia

Muutamat omistamani korut tykkäisivät killua kera sirkkujen. Urban Outfittersista, taas.

Rauhoittava ruskea

Olen kirjoittanut pari kertaa jutun värien vaikutuksista. Törmäsin taustoja tutkaillessani väittämään, jonka mukaan ruskeassa kodissa kasvaneet – kukaties ruskeaan sonnustetut – lapset omaavat vähemmän älliä kuin vaikkapa keltaisen keskellä varttuneet. Sitä tietoa vasten voikin vain surkutella meitä 1970-luvun lapsosia. ;-)

Ruskea kuuluu joka tapauksessa suosikkiväreihini. Ruskeat villatakit ja ruskeat nahkakengät kiehtovat meikäläistä. Samaa voisin sanoa Samdicen rannekorusta, jonka löysin Tjallamallasta. Miesten, mutta mitäpä sitten.