Kesän kaunis päätös

Siitä on kohta kaksi vuotta, kun kutsuin tutut ja tuntemattomat neulomaan kanssani. Se kutsu antoi minulle ystävän poikineen, kasan ihmisiä, jotka onnellistuttavat. Yhden kanssa yritän, toisen kanssa pyöräilen kilometrin päähän juomaan pullollisen siideriä, kolmannen kanssa olen kuin turvassa, neljännellä on aina aikaa, viidennessä jotakin tuttua (ja tolkuttomasti taitoa) ja kuudennessa hyvää tuulta ja taitoa tarttua pieniin iloihin, seisemännessä sellaisia poreita, jotka nostavat hymyn aina huulille ja kahdeksannessa, yhdeksännessä, kymmenennessä ja niin edelleen... no, kaikkea. Ominaisuuksia, jotka tekevät heistä tärkeitä.

Jätin kuuden kässäkerholaisen kanssa heit kesälle lauantaina ja sunnuntaina – heitin ne heit tänä aamuna myös talviturkilleni, jota en ole kastanut sitten toissa suven. (Meinasin pyörtyä.) Vaikka olinkin vain vuorokauden poissa kotoa, pää tyhjeni kaikesta kiireestä ja maha täyttyi kaikesta hyvästä. Eikä se yökolmeen kestänyt kumman kaa -pelikään pahaa tehnyt. Kerrottakoon nyt se, että Panu Rajala hävisi ihan jokaiselle, vaikka niitä vertailukohtiahan piisasi paisuneista jääkiekkoilijoista tekotukallisiin poliitikkoihin ja meisselipianisteihin. Että niin.

Tuli siellä neulottuakin.

Spent a weekend with my dear friends. 24 hours do make miracles in good company.

Kerällä

Vasta painetut Kerällä-kirjani matkailivat kustannustoimittajani pöydälle perjantaina. Niistä löytyvät muun muassa nämä kuvat helppoine ohjeineen, joita on yhteensä 45 kipaletta. Vallan kelvollisesti tekemistä muutamaksi syksyiseksi ja talviseksi kuuksi, kun käsityöt maittavat aivan eri mallilla kuin keskikesän kuumilla.

Kirjoitan lisää, kunhan pääsen selailemaan omaa kappalettani. Myyntikipaleet saapunevat Kerään loppuviikosta, toivon. Huh, pää lyö paraikaa tyhjää, sydän sataatuhatta. Mutta seuraava on jo työn alla.

Pictures from my book, Kerällä, which will be released next week – at least in our little yarn store, Kerä.

Pictures: Jukka Salminen

Jyllannissa

Onni on työmatka paikkaan, jonne ei ehkä muuten menisi. Jyllannin pohjoisosat ovat omintakeisia, lämpimän lempeitä, pehmoisiakin, vaikka muistuttavat eteläisestä Irlannista, Toscanastakin. Etenkin, kun alavat niityt kääntyvät kumpuileviksi viljapelloiksi.

Näissä maisemissa syntyvät tanskalaiset Isager-langat, jotka ovat kaikkea sitä, mikä minua puhuttelee niin neulojana kuin kaiken kauniin ystävänä ylipäätään. Jos suunnittelisin lankoja, suunnittelisin juuri tällaisia: luonnollisia ja aitoja, väreiltäänkin. Jättäisin säpäkät sävyt suosiolla muille. Eivät ne tällaisiin neuleisiin sopisikaan, katsokaahan itse. Helga Isagerin Amimono-mallistot ovat ertakaikkisen kauniita – ja aika perhanan kaukana perinteisistä ja hyvä niin. Alkaa olla aika uudelle.

Mutta on siinä vanhassakin vara parempi, nimim. soijanakkikastiketta, perunamuusia ja porkkanaraastetta ruoaksi. Olisin kuvannut, jos en olisi jättänyt kameraani töihin, justiinsa sellaisena arkisen ankeana, mutta voi morjes, miten hyvänä!

Spent a long weekend in Tversted, Denmark. Visited my favourite yarn brand, Isager. Those colors and those patterns, pure perfection. Take a look at their website, especially the Amimono collections by Helga Isager.

Sinä torstai-iltana

- istuin hetken kotipihassa kera ihmisperheeni (kissaperheeni katseli tyytyväisenä keittiön ikkunasta) ja neuloin
- puin maailman pehmoisimman villatakin päälleni, kun pilvet peittivät auringon (ja on kuulkaapa ihana, ihana takki, jonka ohjeen löydätte elokuussa Kerällä-kirjastani)
- köpsin kauppaan uusissa Birkenstockeissani ja ostin kaksi kaljaa, jotka aion nyt kietaista huiviin.

Että näin. Huomenna kuuraan ja koristelen Kerää, sillä lauantaina on ensimmäisen syntymäpäivämme vuoro. Yksi vuosi, 365 päivää! Käsittämätön juttu, tuntuu kuin siitä olisi pelkkä kuukausi tai kaksi, kun porasimme Aleksanterinkadulla hyllyjä seinille – siitäkin huolimatta, että se tammikuu tuntui loputtomalta, ei kuitenkaan kaupan vaan sen kaiken synkän ja kylmän takia. Kerä on pakottanut luopumaan monesta, muun muassa säännöllisistä kuukausiansioista, mutta toisaalta se on antanut kaiken. En muista, milloin viimeksi olisin jaksanut ajatella jotakin uutta, joka vaatisi pitkällistä, sataprosenttista omistautumista. Nyt jaksan ja heti kerralla kahta asiaa, mutta niistä lisää tuonnempana, kun aika on oikea.

Ja hei, jos joku törmää mustaan Jopoon kera mustan, vähän vääntyneen etukorin täällä Tampereella, niin antakaa kuulua. Joku urpo pölli pyöräni takapihaltamme.

Gotta love my new Birkenstocks. And the cardigan I designed for my upcoming book – the loose, a little boxy fit is just perfect for everything. And you know the gray yarn... No color can be better.

Valmis

Arvatkaapa, mikä tämä on.

Niin, se on pino kirjani malleista, ja se kirja on lopultakin korjauksia ja viilauksia vaille valmis. Painavat jo ensi kuussa, vaikka kauppoihin Kerällä ilmestyy vasta marraskuussa. Paitsi että saisin sitä Kerään jo elokuussa satsin, mikäli jotakuta kiinnostaa.

Että tästä se radiohiljaisuus on johtunut. Työntäyteisiä päiviä, näitä, Kerää, valokuvauksia ja kaikkea. Kuvasin viime viikolla muun muassa Uhana Designin uudet kuvat ja eilen Evitaan ruokaa med den härligaste Tiina. Ja päässä kytee kolmemiljardia uutta ideaa, jotka koskevat kirjoja, valokuvia, vuotta Italiassa ja niin edelleen. Että jos jokin taho on vailla Italian-kirjeenvaihtajaa taikka muuta sieltä raportoivaa tapausta, niin I'm all yours.

A part of the things I've made for my book. Which is almost ready!!!

1kertaa2

Parasta pitkään aikaan, totesin Piia Kalliomäelle ja Marika Lehdelle, kun he pakkasivat villatyynyjään ja -peittojaan pienen kodin kokoiseen kassiin ja suuntasivat kohti seuraavaa palaveria. Onneksi pistäytyivät välissä Kerässä ja yllättivät.

Suunnittelijakaksikon 1kertaa2-sisustustekstiilit tulevat myyntiin ensi kuussa eri puolille Suomea. 100-prosenttisesta villasta neulotut viltit ja tyynyt ovat jotakin, jota ainakin minä olen odottanut kauan: koruttoman yksinkertaisia, tyylipuhtaita käyttötekstiileitä, jotka kestävät kulutusta eivätkä nukkaa alta aikayksikön. Tai menetä muotoaan. Tiedättehän ne viltit, joiden reunat eivät ensimmäisten päiväunten jälkeen enää koskaan kohtaa toisiaan viikattaessa...

Onneksi tässä on se kuukausi, ennen kuin pääsen ostoksille. Ehdin säästää euron ja toisen, sillä tilauslistastani tuli pitkä. Ja se sisälsi yllätyksekseni sini-harmaata. Ja musta-harmaata. Ehkä musta-valkoistakin... Mutta minkäs teet, kun kerrankin kolahti ja kunnolla. 1kertaa2-tekstiileissä on jotakin sellaista orgaanista tyyneyttä, jota tarvitsen ympärilleni.

1kertaa2 is a brand new Finnish company producing woolen blankets and cushions. This is the best I've seen in a while.

Müürivahen mummoilta

Ei Tallinnan-matkaa ilman Müürivahe-kadun käsityökojuja. Ostin lapaset ja sukat ja melkein yhden villatakin. Ensi kerralla sitten.

Ihailen eestiläisiä käsitöitä, karheaa vironvillaa ja viitseäliäisyyttä, jota nämäkin kirjoneulesukat ovat kysyneet. Olisi hienoa osallistua jollekin käsityökurssille Eestissä, vaikka siellä maaseudulla. Onko teillä kokemuksia moisista?

Socks I bought last week from Tallinn.

Yksi kymmenistä...

... kuvista, joita Jukka (valokuvaaja-Salminen tai muusikko-Ässä) on ottanut kirjaani. Nivaska etenee, tuntuu, että hitaasti, mutta toisaalta nopsasti: viimeisen rykäisyn paikka on seuraavan kuukauden aikana. Nimikin on jo olemassa, kansikuvan otamme sunnuntaina.

Kuvittelin aina, että minusta tulee romaani- eikä tietokirjailija, mutta toisaalta, kuka tietää – ehkäpä toteutan unelmani vielä joskus. Piisaisi ihan omaan pöytälaatikkoonkin. Vaikka jännittää se tämäkin, etenkin nyt, kun valmiina on "vain" kuvia ja tekstejä. Taitto alkaa ensi viikolla. Ja armoton näprääminen jatkuu, kunhan pääsen tästä tulehduskierteestä eroon. Tulisi edes yksi kerrallaan, mutta ei: korvat ja poskiontelot yhtä aikaa.

This is one of the pictures Jukka has taken for my upcoming book. There's still a lot to do, it's going to be a busy month.

Kerän verkkokauppa on valmis!

Yksi asia on painanut päätä jo kuukausia, mutta eritoten viime viikot. Se on painanut myös persuksemme penkkiin, vienyt vapaa-ajan rippeet ja muut. Mutta nyt se on valmis, Kerän verkkokauppa! Kiitos kärsivällisyydestä, kässäilijät, ja kiitos kaikesta, We Are Homen pojat.

Our yarn store, Kerä, is finally online and it surely feels good!