Jyllannissa

Onni on työmatka paikkaan, jonne ei ehkä muuten menisi. Jyllannin pohjoisosat ovat omintakeisia, lämpimän lempeitä, pehmoisiakin, vaikka muistuttavat eteläisestä Irlannista, Toscanastakin. Etenkin, kun alavat niityt kääntyvät kumpuileviksi viljapelloiksi.

Näissä maisemissa syntyvät tanskalaiset Isager-langat, jotka ovat kaikkea sitä, mikä minua puhuttelee niin neulojana kuin kaiken kauniin ystävänä ylipäätään. Jos suunnittelisin lankoja, suunnittelisin juuri tällaisia: luonnollisia ja aitoja, väreiltäänkin. Jättäisin säpäkät sävyt suosiolla muille. Eivät ne tällaisiin neuleisiin sopisikaan, katsokaahan itse. Helga Isagerin Amimono-mallistot ovat ertakaikkisen kauniita – ja aika perhanan kaukana perinteisistä ja hyvä niin. Alkaa olla aika uudelle.

Mutta on siinä vanhassakin vara parempi, nimim. soijanakkikastiketta, perunamuusia ja porkkanaraastetta ruoaksi. Olisin kuvannut, jos en olisi jättänyt kameraani töihin, justiinsa sellaisena arkisen ankeana, mutta voi morjes, miten hyvänä!

Spent a long weekend in Tversted, Denmark. Visited my favourite yarn brand, Isager. Those colors and those patterns, pure perfection. Take a look at their website, especially the Amimono collections by Helga Isager.

Müürivahen mummoilta

Ei Tallinnan-matkaa ilman Müürivahe-kadun käsityökojuja. Ostin lapaset ja sukat ja melkein yhden villatakin. Ensi kerralla sitten.

Ihailen eestiläisiä käsitöitä, karheaa vironvillaa ja viitseäliäisyyttä, jota nämäkin kirjoneulesukat ovat kysyneet. Olisi hienoa osallistua jollekin käsityökurssille Eestissä, vaikka siellä maaseudulla. Onko teillä kokemuksia moisista?

Socks I bought last week from Tallinn.

Minun Roomani

Viimekeväisestä Rooman-reissusta on iäisyys. Kaipaan kaikkea, eniten kypsää, keltaista valoa, italialaista. Auringon haalistamia verhoja, solmuilla siipeileviä kärpäsiä ja rapisevia seiniä. Sisäpihamme AS Roma -graffitia.

Spent a few days in Rome last spring, maybe summer, can't remember. I miss everything, especially the yellowish light, the Italian one. 

Suuntana Satakunta

Kaksi työtä, no oikeastaan kolme, jos kirjanteko lasketaan sellaiseksi, vie kaiken ajan – etenkin nyt, kun Kerä alkaa konkretisoitua. Ensimmäiset isot tilaukset ovat sisässä, kohta matkaamme langanhakuun Norjaan ja sitten aloittelemme remonttia. Näillä näkymin avaamme heinäkuun ensimmäisellä viikolla, mutta lupaan ja vannon tiedottaa. Luvassahan on totta maar juhlallisuuksia!

Ajelimme lauantaina Raumalle. Suuntamme oli oikeammin Säkylä ja siellä asustava karitsakvartetti, mutta koska emme olleet aiemmin Raumaa nähneet, hurahutimme sinne naisissa.

Emme tienneet Raumasta mitään muuta kuin että siellä sijaitsee Busstop Clothing, maanmainio vaatekauppa. Pitivät sitten huhut paikkaansa: liike oli kertakaikkisen mahtava paikka, olisin aivan valehtelematta kelpuuttanut komeroihini 90 prosenttia kaupan valikoimasta ja se on kaltaiselleni krantulle paljon, se. Oli Samujia ja oli R/H:ta ja oli Month of Sundaysia ja Swedish Hasbeensia ja Mini Rodinia ja vaikka mitä.

Ja ystävien tuotoksia: Kanelimaan julisteita ja kortteja ja RK Designin leikkuulautoja.

Ostin lopulta pipon Sienalle ja kaulurin itselleni. Sinisen. Olen kai muovautumassa muuksi ihmiseksi, smurffiksi?

Mutta se Satakunnan-reissun todellinen syy, se oli siis tämä.

Spent a rainy Saturday in Rauma. I had no idea of the coastal city, except for the fact it had nice wooden houses and a good lifestyle shop, Busstop Clothing. And yes, it was really something else. The best collection ever, all my favorite brands together! (I for instance saw a pair of Hope shoes I couldn't live without. Or yes, I could and had to, but until next time and a bigger wallet.) It was nice to see my friends' products there as well – I'm proud of you H-R and Riikka! But the actual reason we drove to western Finland was this. A quartet of little lambs. We are going to make our own yarn of those cuties.

Muutama päivä Montissa

On matkoja, joille tahtoo varata hienon hotellin, jonka sängyn joku petaa joka päivä, vaihtaa uudet lakanatkin. Sellaiset reissut ovat silti harvassa, koska tapaavat olla kalliinpuoleisia. Ja koska meikäläinen on tätä nykyä köyhä kirjailija ja kohta kauppiaskin, pompöösit hotellit saavat odotella parempia aikoja. Osingonjakoa odotellessa... ;-) (Vaikka eipä se yrityskään ole vielä pystyssä.)

Mutta on myös matkoja, joilla tahtoo viettää tovin kuin paikallinen: omassa kodissa. Vuokrasimme ensi kerran kodin pari kesää sitten, kun kävimme Toscanassa. Teimme saman parin viikon takaisella Rooman-reissullamme.

Vanha, viehättävä ja valontäyteinen kaksio löytyi Montista, joka on kävelymatkan päässä Colosseumista ja muista mahtavuuksista, jotka toki kävimme katsomassa mutta jotka eivät totisesti tehneet Roomasta sitä kaunista kaupunkia, johon rakastuin päätä pahkaa. Rooman parasta antia ovat vanhat, rapatut kivitalot, kuluneet, kellertävät ja kertomustentäyteiset. Sellaiset, kuin vaikkapa oma majapaikkamme, jonka sisäpihalla seisoi spraymaalattu Francesco Totti.

Montin kaupunginosa on vähän kuin Helsingin Kallio: luovien ihmisten täyttämä, energinen ja erilainen. Sen kapeilla kaduilla sekoittuvat sopivasti American Apparellit ja viehättävät vintagekaupat, joista yhteen jätin kiiltävät valkoiset Martensit, juuri sopivan kokoiset ja vain 35 euron hintaiset. Harmittaa hitusen.

Mutta se koti. Siitäkin huolimatta, että silloin tällöin suihku suolsi vain jääkylmää vettä, se oli jotakin täydellisen turvallista, sellaista, jonne teki mieli palata päivän päätteeksi neulomaan ja vain vanumaan sohvalla.

Spent a long weekend in Rome a couple of weeks ago. I've never been there before but I will surely go there again, next time in the autumn, to take pictures to my book. We stayed in Monti, a creavive, energetic and kind of youthful bit of Rome. Rented a nice place with our friends. I so miss the spring there. We got 10 centimeters of snow last night. Great...

Pieni ikuisuus

Vuodenvaihde, turkoosit aallot eikä tuulenvirettä. Vain ystävä ja valkoinen santa, kirja ja joskus kylmä kalja. Krabi oli paratiisi, joka karkotti kaiken pahan pois päästä, lämmitti sydämen ja kalsasta kylmän, villakerrosten alle verhotun vartalon. Ja nyt tuntuu, kuin siitä olisi iäisyys. Auringon apu on enää haalistunut bikiniraja alavatsalla.

Ostin tänään keltaista lankaa. Se auttaa. Ja ystävät, ne monet, jotka osaavat katsoa syvälle silmiin. Että tiedoksi vain teille, että olette rakkaita. Isolla R:llä.

It seems like it's ages since my trip to Krabi. Actually it's 1,5 months. I miss the feeling of being totally free – or not free, but peaceful. And lazy without any obligations. Had to by some yellow yarn today – as a reminder of the sun. It helps – like my friends who can see below the surface. Love you, guys.

Tammikuinen Kööpenhamina

Kun kone kiihdytti perjantaiaamuna kohti kymmentä kilometriä, yksikin ystävyskaksikko kuvitteli kuluttavansa aikaa kaupoilla ja kuppiloissa. "Kun kerrankin on aikaa." Päädyimme nukkumaan, samasta syystä. Nukkumaan, nauramaan, vähän vakavoitumaankin. Eikä sillä, kyllä ne kaupat kävivät tutuiksi: kotiin matkasi mustia säkkejä, siis päällepantavia, postereita ja puolet Hayn pientuotevalikoimasta.

Kaupunki vohki sydämeni olemalla juuri sopivan kokoinen, kiireetön ja kekseliäs. Kekseliäisyyttä parhaimmillaan edustaa Kööpenhaminan meatpacking district, jonka ravintolat olivat jotakin ainutkertaista, etenkin Mother ja Paté Paté. Suosittelen suurimmalla lämmöllä ikinä. Ja aamuteet, ne kannattaa kiskaista Tante T:ssä. Tai no, ei kiskaista vaan siemailla tunnin toista. Kyytipojaksi kannattaa valita mansikkaskonssi. Aijai.

Spent the last weekend in Copenhagen with my friend. The plan was to shop and have a drink or two. Guess which one those came true. Yes, we did shop and sleep. A lot. We also visited the meatpacking district with its great restaurants. The area is anything else than fancy but the atmosphere – wow! Loved especially Mother and Paté Paté, had brunch in both places. And all you tee lovers, have a cup in Tante T.

Katsokaa, mikä kattokruunu!

En edes muista, mitä etsin, mutta etsinnät päättyivät, kun kohtasin Etelä-Afrikan Elle Decorationin sivuilla tähän kuvaan. Voi hyvää päivää, mikä kattokruunu – makuni mukainen ja täysin!

Vihreistä viinipulloista tehty koriste (saattaa siellä jossakin välissä jokin valonlähdekin olla) killuu viinitila Maison Estaten katossa. Paikka päätyi juuri toivematkakohteideni jatkoksi. Etiketitkin ovat niin hienoja että!

I have no idea what I've been looking for but the minute I saw the chandelier above, the searches reached their end. Maison Estate is a wineyard in South Africa, a place I want to travel to. Makes me speechless.