On matkoja, joille tahtoo varata hienon hotellin, jonka sängyn joku petaa joka päivä, vaihtaa uudet lakanatkin. Sellaiset reissut ovat silti harvassa, koska tapaavat olla kalliinpuoleisia. Ja koska meikäläinen on tätä nykyä köyhä kirjailija ja kohta kauppiaskin, pompöösit hotellit saavat odotella parempia aikoja. Osingonjakoa odotellessa... ;-) (Vaikka eipä se yrityskään ole vielä pystyssä.)
Mutta on myös matkoja, joilla tahtoo viettää tovin kuin paikallinen: omassa kodissa. Vuokrasimme ensi kerran kodin pari kesää sitten, kun kävimme Toscanassa. Teimme saman parin viikon takaisella Rooman-reissullamme.
Vanha, viehättävä ja valontäyteinen kaksio löytyi
Montista, joka on kävelymatkan päässä Colosseumista ja muista mahtavuuksista, jotka toki kävimme katsomassa mutta jotka eivät totisesti tehneet Roomasta sitä kaunista kaupunkia, johon rakastuin päätä pahkaa. Rooman parasta antia ovat vanhat, rapatut kivitalot, kuluneet, kellertävät ja kertomustentäyteiset. Sellaiset, kuin vaikkapa oma majapaikkamme, jonka sisäpihalla seisoi spraymaalattu
Francesco Totti.
Montin kaupunginosa on vähän kuin Helsingin Kallio: luovien ihmisten täyttämä, energinen ja erilainen. Sen kapeilla kaduilla sekoittuvat sopivasti American Apparellit ja viehättävät vintagekaupat, joista yhteen jätin kiiltävät valkoiset Martensit, juuri sopivan kokoiset ja vain 35 euron hintaiset. Harmittaa hitusen.
Mutta se koti. Siitäkin huolimatta, että silloin tällöin suihku suolsi vain jääkylmää vettä, se oli jotakin täydellisen turvallista, sellaista, jonne teki mieli palata päivän päätteeksi neulomaan ja vain vanumaan sohvalla.
Spent a long weekend in Rome a couple of weeks ago. I've never been there before but I will surely go there again, next time in the autumn, to take pictures to my book. We stayed in Monti, a creavive, energetic and kind of youthful bit of Rome. Rented a nice place with our friends. I so miss the spring there. We got 10 centimeters of snow last night. Great...
