Kesän kaunis päätös

Siitä on kohta kaksi vuotta, kun kutsuin tutut ja tuntemattomat neulomaan kanssani. Se kutsu antoi minulle ystävän poikineen, kasan ihmisiä, jotka onnellistuttavat. Yhden kanssa yritän, toisen kanssa pyöräilen kilometrin päähän juomaan pullollisen siideriä, kolmannen kanssa olen kuin turvassa, neljännellä on aina aikaa, viidennessä jotakin tuttua (ja tolkuttomasti taitoa) ja kuudennessa hyvää tuulta ja taitoa tarttua pieniin iloihin, seisemännessä sellaisia poreita, jotka nostavat hymyn aina huulille ja kahdeksannessa, yhdeksännessä, kymmenennessä ja niin edelleen... no, kaikkea. Ominaisuuksia, jotka tekevät heistä tärkeitä.

Jätin kuuden kässäkerholaisen kanssa heit kesälle lauantaina ja sunnuntaina – heitin ne heit tänä aamuna myös talviturkilleni, jota en ole kastanut sitten toissa suven. (Meinasin pyörtyä.) Vaikka olinkin vain vuorokauden poissa kotoa, pää tyhjeni kaikesta kiireestä ja maha täyttyi kaikesta hyvästä. Eikä se yökolmeen kestänyt kumman kaa -pelikään pahaa tehnyt. Kerrottakoon nyt se, että Panu Rajala hävisi ihan jokaiselle, vaikka niitä vertailukohtiahan piisasi paisuneista jääkiekkoilijoista tekotukallisiin poliitikkoihin ja meisselipianisteihin. Että niin.

Tuli siellä neulottuakin.

Spent a weekend with my dear friends. 24 hours do make miracles in good company.

Kerällä

Vasta painetut Kerällä-kirjani matkailivat kustannustoimittajani pöydälle perjantaina. Niistä löytyvät muun muassa nämä kuvat helppoine ohjeineen, joita on yhteensä 45 kipaletta. Vallan kelvollisesti tekemistä muutamaksi syksyiseksi ja talviseksi kuuksi, kun käsityöt maittavat aivan eri mallilla kuin keskikesän kuumilla.

Kirjoitan lisää, kunhan pääsen selailemaan omaa kappalettani. Myyntikipaleet saapunevat Kerään loppuviikosta, toivon. Huh, pää lyö paraikaa tyhjää, sydän sataatuhatta. Mutta seuraava on jo työn alla.

Pictures from my book, Kerällä, which will be released next week – at least in our little yarn store, Kerä.

Pictures: Jukka Salminen

Jyllannissa

Onni on työmatka paikkaan, jonne ei ehkä muuten menisi. Jyllannin pohjoisosat ovat omintakeisia, lämpimän lempeitä, pehmoisiakin, vaikka muistuttavat eteläisestä Irlannista, Toscanastakin. Etenkin, kun alavat niityt kääntyvät kumpuileviksi viljapelloiksi.

Näissä maisemissa syntyvät tanskalaiset Isager-langat, jotka ovat kaikkea sitä, mikä minua puhuttelee niin neulojana kuin kaiken kauniin ystävänä ylipäätään. Jos suunnittelisin lankoja, suunnittelisin juuri tällaisia: luonnollisia ja aitoja, väreiltäänkin. Jättäisin säpäkät sävyt suosiolla muille. Eivät ne tällaisiin neuleisiin sopisikaan, katsokaahan itse. Helga Isagerin Amimono-mallistot ovat ertakaikkisen kauniita – ja aika perhanan kaukana perinteisistä ja hyvä niin. Alkaa olla aika uudelle.

Mutta on siinä vanhassakin vara parempi, nimim. soijanakkikastiketta, perunamuusia ja porkkanaraastetta ruoaksi. Olisin kuvannut, jos en olisi jättänyt kameraani töihin, justiinsa sellaisena arkisen ankeana, mutta voi morjes, miten hyvänä!

Spent a long weekend in Tversted, Denmark. Visited my favourite yarn brand, Isager. Those colors and those patterns, pure perfection. Take a look at their website, especially the Amimono collections by Helga Isager.

Perus

Kello on 4.41. Rakastan näitä aikaisia aamuja: hiljaista kotia, ikkunasta kantautuvaa linnunliverrystä ja olohuoneeseen lankeavaa auringonvaloa, viileänkeltaista, joka maalaa valkoisille seinillemme kuvioita. Ja satunnaisia autonääniä, jotka tekevät olon turvalliseksi tai ainakin tietoiseksi siitä, että ei ole yksin. Kaupungissa on aina kavereita, mikä tuntuu tärkeältä, vaikka vetäydynkin usein, hyvin usein, omiin oloihini ja viihdyn luvattoman hyvin. Ihan vain seiniä katsellen ja neuloen.

Tekeillä on muun muassa Veera Välimäen Color Affection. Harmaa ja rusehtava saavat vielä seurakseen mustan mutta eivät vielä, sillä sormet syyhyävät suunnittelemaan lyhyttä, vähän laatikkomaista paitaa, joka sopii maksihameen seuraan. Ja olisi tuossa pari pääteltävääkin, kun vain viitsisi.

Ja noin niin kuin loppukaneettina sanottakoon, että Ebba Masalinin maalaama opetustaulu on harvinaisen määrittävä asia sisustusmielessä. Tekisi näet mieli tilata Klaus Haapaniemen uusia, sinisiä tyynyjä, mutta minun ajatusmaailmassani ne eivät mahdu samaan huoneeseen viheriäisen kanssa. Voisin silti kokeilla, koska ovathan nuo nyt taas aivan järisyttävän hienoja. Niin kuin on Masalinkin, ja siinä se pulma justiinsa piileekin.

Klaus Haapaniemi has designed new cushions. Yes, please – with an enormous pleasure, I might add. :-)

Sinä torstai-iltana

- istuin hetken kotipihassa kera ihmisperheeni (kissaperheeni katseli tyytyväisenä keittiön ikkunasta) ja neuloin
- puin maailman pehmoisimman villatakin päälleni, kun pilvet peittivät auringon (ja on kuulkaapa ihana, ihana takki, jonka ohjeen löydätte elokuussa Kerällä-kirjastani)
- köpsin kauppaan uusissa Birkenstockeissani ja ostin kaksi kaljaa, jotka aion nyt kietaista huiviin.

Että näin. Huomenna kuuraan ja koristelen Kerää, sillä lauantaina on ensimmäisen syntymäpäivämme vuoro. Yksi vuosi, 365 päivää! Käsittämätön juttu, tuntuu kuin siitä olisi pelkkä kuukausi tai kaksi, kun porasimme Aleksanterinkadulla hyllyjä seinille – siitäkin huolimatta, että se tammikuu tuntui loputtomalta, ei kuitenkaan kaupan vaan sen kaiken synkän ja kylmän takia. Kerä on pakottanut luopumaan monesta, muun muassa säännöllisistä kuukausiansioista, mutta toisaalta se on antanut kaiken. En muista, milloin viimeksi olisin jaksanut ajatella jotakin uutta, joka vaatisi pitkällistä, sataprosenttista omistautumista. Nyt jaksan ja heti kerralla kahta asiaa, mutta niistä lisää tuonnempana, kun aika on oikea.

Ja hei, jos joku törmää mustaan Jopoon kera mustan, vähän vääntyneen etukorin täällä Tampereella, niin antakaa kuulua. Joku urpo pölli pyöräni takapihaltamme.

Gotta love my new Birkenstocks. And the cardigan I designed for my upcoming book – the loose, a little boxy fit is just perfect for everything. And you know the gray yarn... No color can be better.

Valmis

Arvatkaapa, mikä tämä on.

Niin, se on pino kirjani malleista, ja se kirja on lopultakin korjauksia ja viilauksia vaille valmis. Painavat jo ensi kuussa, vaikka kauppoihin Kerällä ilmestyy vasta marraskuussa. Paitsi että saisin sitä Kerään jo elokuussa satsin, mikäli jotakuta kiinnostaa.

Että tästä se radiohiljaisuus on johtunut. Työntäyteisiä päiviä, näitä, Kerää, valokuvauksia ja kaikkea. Kuvasin viime viikolla muun muassa Uhana Designin uudet kuvat ja eilen Evitaan ruokaa med den härligaste Tiina. Ja päässä kytee kolmemiljardia uutta ideaa, jotka koskevat kirjoja, valokuvia, vuotta Italiassa ja niin edelleen. Että jos jokin taho on vailla Italian-kirjeenvaihtajaa taikka muuta sieltä raportoivaa tapausta, niin I'm all yours.

A part of the things I've made for my book. Which is almost ready!!!

Nukkumasta neulomaan

Jos herää seitsemältä ja suhaa jo kahdeksalta kaupungilla (pakkasessa, mutta auringonpaisteessa), voisi olettaa, että päivästä tulee tehokas, mutta paskat. Olin yhdeksän jälkeen kotona, istuin sohvalle kirjoittamaan ja nukahdin. Ja heräsin puoliltapäivin.

Sen jälkeen olenkin vain neulonut ja kirjoittanut kirjaani ja sotkenut siinä samalla koko olohuoneen langanpätkiin ja parsinneuloihin. Huomisen agenda on tismalleen sama nukkumista lukuun ottamatta.

Have been knitting and writing my book all day or at least trying to. Had some difficulties with keeping my eyes open.

Kansikuva-ainesta

Tämä tweedpaita päätyi käsityökirjani kanteen. Ei tämä kuva, mutta pusero on sama, sellainen koruttomuudessaan kaunis neule, jota tehdessä ei tarvitse osata kuin oikea silmukka. Kirjahomma on kohta pulkassa: ensi viikon neulon ja nikkaroin vuorokaudet läpeensä, sitten otamme vielä viimeiset kuvat. Paras työurakkani ikinä. Toivottavasti voin pykätä toisen heti perään – ideoita on jo toistasataa, sarjaksi saakka. Voi morjes.

Mutta kunhan saan kaiken tämänkertaisen valmiiksi, isken käteni kirjoneule- ja palmikkopaitoihin ja puuvilla-silkkilankoihin. Saatan myös poksauttaa samppanjapullon.

This is one of the knits in my upcoming book, actually the one on the cover. The project has nearly come to its end. I guess I'll be ready in two weeks. Kinda sad actually – this is something I just love doing. 

Müürivahen mummoilta

Ei Tallinnan-matkaa ilman Müürivahe-kadun käsityökojuja. Ostin lapaset ja sukat ja melkein yhden villatakin. Ensi kerralla sitten.

Ihailen eestiläisiä käsitöitä, karheaa vironvillaa ja viitseäliäisyyttä, jota nämäkin kirjoneulesukat ovat kysyneet. Olisi hienoa osallistua jollekin käsityökurssille Eestissä, vaikka siellä maaseudulla. Onko teillä kokemuksia moisista?

Socks I bought last week from Tallinn.

Käsinkehrätty

Vyyhdistä tuli viimeinkin kerä, kerä päätyi puikoille ja valmis tekele syksyllä ilmestyvään kirjaani.

Sain langan Villavyyhdistä viimesyksyisillä Kädentaidot-messuilla. Se oli eittämättä kaunein näkemäni lanka, siinä paikan päällä kehrätty, vasta valmistunut. Mietin kauan, mitä siitä tekisin, ja päädyin johonkin simppeliin asiaan, joka kestää aikaa ja passaa mustanpuhuviin pukineisiini. Syksyllä näette. Minä en malta odottaa, että pääsen pingottamaan ja käyttämään tätä (ja yhtä villapaitaa, jonka sain eilen valmiiksi ja josta tuli juuri oikeanlainen!). Tuntuu kuin olisin saanut juonen päästä kiinni. Se on varmasti tuo valo, kevään aurinko, kuten viisivuotiaani eilen kuvaili.

Got this yarn from Villavyyhti. It's probably the most beautiful yarn I've ever seen. Had to think a long while what to do with it. Decided to make something simple, yet stylish. A thing that looks good after twenty years. I'll show you the finished thing in the autumn, when my book is published. Just love this flow I'm having.

Yksi kymmenistä...

... kuvista, joita Jukka (valokuvaaja-Salminen tai muusikko-Ässä) on ottanut kirjaani. Nivaska etenee, tuntuu, että hitaasti, mutta toisaalta nopsasti: viimeisen rykäisyn paikka on seuraavan kuukauden aikana. Nimikin on jo olemassa, kansikuvan otamme sunnuntaina.

Kuvittelin aina, että minusta tulee romaani- eikä tietokirjailija, mutta toisaalta, kuka tietää – ehkäpä toteutan unelmani vielä joskus. Piisaisi ihan omaan pöytälaatikkoonkin. Vaikka jännittää se tämäkin, etenkin nyt, kun valmiina on "vain" kuvia ja tekstejä. Taitto alkaa ensi viikolla. Ja armoton näprääminen jatkuu, kunhan pääsen tästä tulehduskierteestä eroon. Tulisi edes yksi kerrallaan, mutta ei: korvat ja poskiontelot yhtä aikaa.

This is one of the pictures Jukka has taken for my upcoming book. There's still a lot to do, it's going to be a busy month.

Kerän verkkokauppa on valmis!

Yksi asia on painanut päätä jo kuukausia, mutta eritoten viime viikot. Se on painanut myös persuksemme penkkiin, vienyt vapaa-ajan rippeet ja muut. Mutta nyt se on valmis, Kerän verkkokauppa! Kiitos kärsivällisyydestä, kässäilijät, ja kiitos kaikesta, We Are Homen pojat.

Our yarn store, Kerä, is finally online and it surely feels good!

Keskeneräinen Kerä

Kaupalla näyttää tältä. Seinät ovat valmiit, lattiat listoja vaille. Tänään teimme hyllyjä, eilisiltana pykäsimme tiskin. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, saamme kaiken sisustuskuntoon huomenna. Ja jos saamme, kulutan armaan kanssakauppiaani kanssa illan Kerässä ja pistän lankoja hyllyyn. Ja katselen Muotitaloa ja neulon, ensi kertaa koko viikkoon. Että kiire on, mutta ihana sellainen.

Avajaistähtäin on torstaissa, viimeistään perjantaissa. Oma kauppa, aikamoista. Ja kuulkaahan, olette tervetulleita pitämään Kerään omia kässäkerhojanne! Käykää vain varaamassa sopiva ilta, me tarjoamme tilan ja kahvit ja teet. Eikä maksa mitään – mutta on parasta!

Our yarn store Kerä is nearly ready. Just some details, then decorating. If everything goes as we've planned, we'll open on Thursday! Exciting – this is something totally new for both of us: a shop! Our shop. Crazy...

Viikko? Kaksi?

Voisivat kuvat eiliseltäkin olla mutta eivät ole. Otin ne viikko tai kaksi sitten, yhtenä perjantaina, palaverin päälle. Salaattia suomalais-kreikkalaisittain, pullollinen viiniä, toinen sitruuna-minttuvettä. Ja pari keskeneräistä neuletta: Elinan omasta tulee takki, meikäläisen paita. Kirjaan, joka on ollut telakalla viitisen viikkoa mutta joka etenee taas, kun käsi alkaa olla kunnossa. Eihän se nouse mutta toimii muuten.

Hyvää juhannusta teille. Koska nukuin eilisen kotona, suuntaan tänään mökille ja taidan jatkaa uniani siellä. Viikot ovat kolmen työn kanssa sitä myöten kiireisiä, että vapaalla väsyttää. Hyvä, jos jaksan jalkapalloa katsella. (Vitsi.)

A few random pics, taken a week or two ago. Been busy lately, doing three jobs at the same time, all the spare time is for sleep. And eat. And football.

Kaupungin ihanin Kerä

No nytpä sen paljastan. Meikäläisestä tulee lankakauppias kera ystäväni, armaani Elinan. Aluksi vain vasenkätinen, koska skeittasin toissailtana oikean olkavarteni katki ja poikki. Koetin jo neuloa: kyllä se onnistuu, kunhan pysyy etanavauhdissa.

Kerä, eli kauppamme, on myös Facebookissa. Ja blogina!

It's official: I'm about to open a yarn store with my darling Elina. Our little shop opens in July (at latest), but the webstore is coming sooner. Stay tooned in Facebook and on our site, www.kera.fi. By the way, if you would like to have the posts in English as well, let us know.

Perulaiselle pikkupojalle

Weranna's-verkkokaupan Knit Hit Kitit ovat keksintöjen kermaa. Puuvillaiseen pussukkaan pakatuilla langoilla ja puisilla puikoilla voi pykätä tyynyjä, pipoja taikka lapasia, ohjeet ovat mukana.

Tein eilen nepalilaisen pipon Novitan harmaasta Huopasesta ja keltaisesta Kelosta. Homma vei tunnin toista, tupsun jätin tälle päivälle. Pääsen testaamaan ensimmäisen kerran tupsukonetta, joka sekin seurasi pussukan mukana. Toivottavasti se on kätevä kapistus, sillä tupsunteko ei lukeudu lempipuhteisiini. On oikeastaan samassa kamalassa kategoriassa tiskauksen ja silittämisen kanssa.

En tiedä, mikä nepalilaismyssyssä on parasta, mutta tykkään eritoten siitä, että jokaisesta pipopaketista luovutetaan euro hyväntekeväisyyteen. Tämä pipo matkaa maailman toiselle laidalle, perulaisen kummipoikamme päähän. Kolmevuotias, pikkuautoista pitävä Will Smith löytyi World Visionin kautta.

Kunpa vielä joskus pääsisimme katsomaan pientä perulaista. Tyyppiä tulee ikävöityä tämän tuosta, vaikka emme ole vielä vaihtaneet kirjeen kirjettä. No, pipo päätyy postin huomaan huomenna – muutamien autokirjojen ja -tarrojen kanssa.

Onko teillä kummilapsia ulkomailla? Millaisilla asioilla te ilahdutatte heitä?


Knit Hit Kit. What an idea – the best! Weranna's has made some great co-operation with Novita and come up with a bunch of accessories one can knit. I especially love this Nepal hat, since one euro per each hat goes to charity. I made one yesterday. Gonna send it to our godson in Peru. The tree-year-old Will Smith loves tiny little cars, or so I have read, so the package is gonna include some stuff about cars as well. Do you, guys, have godchildren via Wold Vision etc.?

Monkeys for my monkey

Elina aloitti nämä Roomassa, teki ensin itselleen siniset. Sain silkkiseen paperiin käärityt sukat eilen, kun istahdimme HopLopin sohvalle, lähetimme lapset leikkimään ja kaivoimme – kas kummaa – kutimet esille.

Avasin paketin vasta äsken. Halusin kuvata kaiken: kortin, säntillisesti taitellut sukat ja lopulta jalkani juuri sopivissa, maailman kauneimmissa Monkey-sukissa. Kiitos, Elina armaani. Puen nämä tänään punaisten kenkieni kavereiksi.

My dearest friend made me socks. She certainly knows how to make a pair of beautiful woolen socks. I envy the precise way she knits. Mine is, well, not that regular. I'm never going to take these off. Well, okay, to wash them, but otherwise I'm wearing them with my red boots, with my heels and sneakers. There just isn't a pair of shoes these wont't go fine with.