Gloria Blog Awards

Olen minäkin onnellinen ja otettu. Siitä, että Gloria-lehtiperhe nimesi Musta tuntuun lukijoiden suosikkisisustusblogien komeaan katraaseen. Ja siitä vielä viljalti enemmän, jos joku teistä minua äänestää täällä.

Uneksin taas valkoisesta kodista. Kivistä en taida saada, mutta puisen kyllä. Joko tämän nykyisen tai jossakin vaiheessa yhden toisen ja tunnelmallisen. Helsingin-kotia on silti ikävä. Käyn katselemassa sitä silloin tällöin Kotivinkin sivuilla. Tuntuu kuin tuosta vajaan kahden vuoden takaisesta olisi ikuisuus.

I'm honored to be one of the nominees for Gloria Blog Awards. And I'm even more honored and thankful for your votes. Go and check the competition here. I'm in a tough group.

And once again I miss our old apartment in Helsinki. All the white walls, high ceilings and the tranquility.

Petraa kuin...

Normann Copenhagen parantaa vuosi vuodelta, kuuluu henkilökohtainen mielipiteeni. Syysuutuuksienkin joukosta keksii ponnistelematta tavaran jos toisenkin, jolle löytyisi kotoa sija.

Block Tablea olen odottanut jo kuukausia, siitä saakka, kun sen ensimmäisen kerran näin. Tilasin sellaisen Design Boulevardin ihanalta Karitalta aika päiviä sitten, ja mikäli muistan, se on tulossa kuluvan kuun alkupuolella. Kässäilykärry, se siitä tulee. Lankakeriä alimmalle hyllylle, keskeneräisiä töitä keskimmäiselle ja ylimmälle lasi punaista viiniä. Syksyn pelastajat.

Ja koska vatsakatarriselta kiellettiin kahvinjuonti, voisin haudutella teenlehtiä Tea Eggissä. Mustassa tietenkin, vaikka päheintä olisi omistaa koko värikirjo. Tarjota sitten vierahillekin.

Mutta parasta kokoelman antia ovat Sticks Hooksit. Noita eteiseen ja makuuhuoneeseen metrinen rivi. Ties vaikka takit, paidat ja muut löytäisivät lattialta naulakkoon. Ihan omilta jäljiltäni siis.

I've been following Normann Copenhagen for a few years with proud. They keep getting better every year. These three things are my favorites from the latest collection. Have already ordered the Block Table, but since I have to do something to our clothes lying on the floor, there is a definite need of Sticks Hooks. Well done, you, in Denmark!

Ihania ja ei niin

Tykkään keittiömme korkkilattiasta, vanhasta puuhellasta ja kaappitilasta (pelkästä tilasta, en niistä kaapeista. Ymmärtäisitte, jos näkisitte...). Ja katossa killuvasta valkoisesta Bumlingista ja seinälle kiinnitetyistä Kotonadesignin liitu- kautta magneettitauluista ja Stringistä ja mukavista maljakoista ja vaikka mistä.

Harmillista vain, että lasikuitutapetti, valko-ruskeat kaapinovet ja bussinistuimen väriset kaakelit vohkivat huomion kaikelta kauniilta. Huomenna on korkea aika kiinnittää oma katse toisaalle, ainakin voimistaa niitä hyviä puolia. Kukaties onnistun. Tai sitten en. Vaikea homma, sanonpahan vain.

Plenty of nice things in our kitchen. And plenty of not-that-nice ones. Have to come up with some brand new and fast DIY-ideas, since we are getting Swedish guests on Friday.

Sarjaton syyskuussa

Kun Iittala ilmoitti pari viikkoa sitten ensi kerran Sarjattomasta, tuijotin haavi auki tietokonettani ja ajattelin innostuksensekaisin tuntein, että ei kai taas. Uusia astioita, joita on saatava, vaikka kaappi on mukeja, laseja ja lautasia täysi. Mutta ei tällaisia.

Syyskuussa ilmestyvän Sarjaton-sarjan muodonanto on Harri Koskisen ja Aleksi Kuokan käsialaa. Astioiden kuvioinneista ovat vastanneet Samujin ja Musutan tyypit. Ja minä aion vastata syksyn tullen ainakin aamukahvimukin ja luonnonjogurttikulhon täyttämisestä ja käyttämisestä.

Koska tämä koti taitaa kaivata hieman hailakoita mutta silti vahvoja luonnonvärejä. Kirkkaanvihreäkin on sellainen – siitäkin lisää tuonnempana.

Iittala's new Sarjaton series. Out in September. 

Karamellimaa

Oijoi. KoKo-sarjan kepeästi vaaleanpunaiset ja -vihreät väritulokkaat ovat kuin karamelleja. Ja sehän sopii ihmiselle, joka on syönyt tänään puolikkaan mutakakun. Pastellisia mukeja saa muuten puolilitraisina. Se jos jokin on viimeinen sinetti ostopäätökselleni. Kahvia, paljon kahvia!

Arabia's KoKo series has two brand new colours: pale pink and mint. And I'm in heaven. Just a perfect combination which gives some hope in the middle of this freezing month. Way to go, Arabia!

And It Was All Yellow

Joulukuun toisen päivän jälkeen on tapahtunut kolmemiljardiakuusisataakaksikymmentäseitsemäntuhattaneljäsataakolme asiaa. Suurimmalle osalle niistä on yksi ja yhteinen nimittäjä, työ. Joulunalusviikolla nukuin korkeintaan kolme tuntia yössä, samoin sitä edeltävällä. Tuntui, kuin olisin vanhentunut viikossa viisi vuotta. Kertokaa se muutamalla viikolla... Että Estée Lauderin Idealistia kehiin vain. Onko joku teistä muuten testannut sitä? Onko se kaiken kiitoksensa väärti?

Lomailinkin viikon. Tulin tänään kotiin ja pudistelin kassin pohjalta kourallisen valkeaa santaa ja hautasin kasvoni hetkeksi aurinkovoiteelta haisevaan suureen huiviin, jonka päällä kuuntelin pelkkiä aaltoja ja silloin tällöin kääntyviä kirjansivuja. Ja ystävää.

Vaikka olenkin vankkumaton syksyihminen, kaipaan takaisin päiväntasaajan auringon alle. Tai jos vaikka kotiin vähän keltaista: String Pocket, Muuton Bulky ja Ordinary Purposes -kello.

P.S. Mulla oli ikävä teitä.

My last blog entry is from the 2nd of December. Since then I've been working, working and working and sleeping too little. Last week was something else: a perfect holiday thousands of miles away. I came home today and miss the sun already. I wonder if these yellow things (String Pocket, Muuto's Bulky cookie jar and a clock by Ordinary Purposes) cheer me up. Worth trying maybe. But how are you guys? I missed you.

Fine Little Day goes UO

Fine Little Day on tehnyt muutaman tuotteen varta vasten Urban Outfittersille. Patakinnas tulisi tarpeeseen – eivätpähän palaisi sormet, kun nostelee lanttulaatikoita kuumasta uunista. (Ja kaipa niitä on pakko pykätä, kun sen tähän kirjasin.)

Fine Little Day has made a special collection for Urban Outfitters. The "glove" (don't know the proper word in English and am too tired to check it out) is my favourite. And once again it hits me that blue is a good colour! Should use it more often at home.

Kahvia, kiitos. Kaikenlaista.

Ystäväni tietävät, että kulutan kahvia ja suureellisesti. Juon aamuisin kevyesti kolme mukia, isoa, päivällä muutaman ja illallakin pari. Keskiviikkoisin särvin kaksi kupillista (vetänevät neljä viisi desiä) café au lait'ta – koska se on Runon suurin kahvi.

Siksipä olen kiinnostunut myös kaikenlaisista kahvintekovälineistä. Meillä on espressokeitin, jonka saimme muinoin häälahjaksi, presso- ja mutteripannuja ja tavallinen kahvinkeitin, josta tykkään eniten. Mutta tekisipä mieleni testata myös Eva Solon mekaanista masiinaa: kuuma vesi, kahvi, kymmenen sekunnin sekoitus ja muutaman minuutin haudutus. Pakko olla hyvää. Ja litrassa piisaisi muutama mukillinen, lämminkin vielä.

Just discovered this Eva Solo coffee pot at Houm. I have no idea where my eyes have been, since I'm a coffee drinker – in a big scale.

Järjestys kotiin, järjestys päähän

Kolme kuukautta sattumanvaraisten tavarakasojen keskellä. Papereita, lehtiä, johtoja, legoja ja petshopeja. Etsin joka päivä puhelintani, avaimiani, lompakkoani, latureitani... Esimerkiksi tällä hetkellä meikäläisellä ei ole aavistustakaan, missä puhelimeni laturi on. Hukassa kai. Hukassa on myös yksi villapaita, joka pitäisi pingottaa. Löysin hihat.

En haluaisi tänne enää huonekalun huonekalua, mutta tilanteeseen taitaa olla pakko taipua: jos joudun katselemaan vielä yhtäkin kasaa toiset kolme kuukautta (kolmessa viikossakin olisi kylliksi), menettänen loputkin aivokapasiteetistani. Koska koti on jo täysi Ikean lastulevyä, kaapit saisivat olla jotakin muuta materiaalia. Maksaisikohan tilaan teettäminen paljon...? Eteisen täyttävä vanerikaapisto kelpaisi kummasti. 

Sekasorto on suurimmillaan keittiössä, joka odottelee yhä hyllyjä, sähkömiestä, mattoa, kattiloita, jotka eivät polta sapuskaa pohjaan, ja säilytyspurkkeja, joihin saisin kahvit, teet, jauhot, makaronit ja muut. Kurkkasin pitkästä aikaa Granitin sivuille, ja siellähän ne purnukat odottelisivat, Tukholmassa. Vähän teippiä tai muuta tuunaustarviketta ja kas – keittiöstäkin saattaisi tulla siisti, ainakin  toimiva.

Koetin kuvata tänään kotia, mutta siitä ei tullut mitään. Ensi viikolla on jolkoteltava jalustakaupoille. Eikä muuten tekisi uusi linssikään pahaa. Sellainen, joka toimisi tavallisesti, ei niin kuin muutossa paskomani 50-milliseni, joka ei parantunut edes korjaajan pakeilla. Se tarkentaa vain, jos painan sitä sormella jostakin tietystä kohdasta. No, onpahan ainakin mielenkiintoista kuvata.

I need all kinds of boxes etc. to my kitchen. Otherwise it will probably stay as unorganized as it has been for three months already. These are from Granit. It's gonna be my number one shop to pop by when I travel to Stockholm next month.

Kun liesituulettimen valo ei enää riitä...

Keittiömme on pieni kulmikas koppi, ehkäpä neljäneliöinen. Jos sitäkään. Ja "ikkuna" on kokoa A4. Jos sitäkään. Valoahan sinne ei siis tule, ei nimeksikään. Että jos emme kahden vuoden kuluttua asuta omakotitaloa (en ole tehnyt asian eteen mitään, kunhan satunnaishaaveilen), tämä saa lekasta.

Keittiö on muutoinkin kesken. Katosta törröttää sähköjohto, seinältä puuttuvat kaikki hyllyt, ja työtason sahattu reuna on maalaamatta. Ja uunihan ei siis sopinut paikoilleen: sen ja seinän välissä on viisi senttiä. Kehittelen siihen jotakin. Oikeastaan tiedänkin, mitä – kiitos Norjan-matkan, joka puski pään täydeltä ideoita.

Yksi Norjasta käteen jäänyt asia on Nordluxin Cyclone Clamp -klipsivalaisin. Kätevä, pätevä ja huokea! Tilasin Valokaupasta kaksi, keittiötä valaisemaan. Eipähän tarvitse tihrustaa liesituulettimen valossa. Tai avata jääkaappia...

Nordlux Cyclone Clamp is just the lamp we need in out small, dark kitchen. Soon there's no need to open the fridge while making the morning coffee. ;-) I found mine from Valokauppa.

Lauantain listalla: Hennika

En tiedä teistä, mutta meikäläiselle iskee silloin tällöin pakottava tarve kiitellä itseään. Silloin tällöin tarkoittaa tavanomaisesti jonkin työn valmistumista tai pahaa oloa. Siis sellaista, kun tekee vain mieli maata sängyssä, katsella seinää ja olla ihan hiljaa. Siitä suosta saattaa nostaa vaikkapa verkkokauppa, koska tavallisiin ei siinä koomassa kykene.

Olen ollut kohta kuukauden enemmän tai vähemmän kipeänä. Nyt enemmän. Kurkussa kasvaa kaktus, ja hipiä puskee kuumehikeä. Mutta eipä auta, kun deadlinet puskevat päälle – sairausloma ei kuulu yrittäjän sanavarastoon. Vali, vali.

Sainpa kuitenkin juuri juttuni valmiiksi. Ja sillä samaisella sekunnilla aloin miettiä, mitä tekisin huomenna. Hilaan takalistoni Tampereen kaduille vaikka väkisin ja käyn katsomassa ainakin Marimekon uutuuksia. Hennika-vati näyttää hyvältä! Ja lankakaupassakin voisin käydä, sain inspiraation, josta kohta lisää.

Tampereessa on muuten yksi vakava vika: täältä puuttuu hyvä lankakauppa! Kaipaan Priimaa niin maan pirusti.

Sometimes, when I'm tired as hell, I get the urge to buy something. The time is now. I just finished one article – despite the sore throat. Need something to cheer me up, Marimekko's Hennika-plate, for instance. And a cinnamon roll. Or two. :-)

Talokuumetta ja tavallista

Habitare-käyntini typistyi keskiviikkoon, ja siitä pitäen olenkin pönöttänyt peiton alla kuumeessa ja oksennustaudissa. Verraton yhdistelmä.

Habitare oli Habitare. Pinnalla oli puu, vähän samaan tapaan kuin Milanossa viime vuonna. En valita: puu on parasta. Selasin äsken kamerani sisältöä, ja liki jokaisessa messukuvassa oli joko puuta tai villaa.

Lapponian Minitalo oli puuta läpeensä. Liikuteltava pieni lukaali sisälsi tupakeittiön, makuuhuoneen ja parven. Ja taloa puolittain kiertävän pation, sellaisen, jolla kelpaa kasvatella omaa keittiöpuutarhaa tai pelargoniruukkupeltoa. (Lapponian kotisivuilla on video kohteesta!)

Meikäläiselle iski talokuume, oikeastaan ensi kerran elämässäni. Kaipa tässä on tutkailtava, paljonko paikalliset tontit maksavat, ihan vain mielenkiinnosta...

Kävittekö te Habitaressa? Tykkäsittekö?

The biggest furniture fair in Finland, Habitare, opened its doors on Wednesday. I went to see some wooden and ecological things, this mini-house by Lapponia, for instance. The house consisted of two rooms and a loft. I fell in love, couldn't help it. This is probably the first time in my life I'm fancying a house! Maybe in a couple of years. 

Ajatukset Australiassa

Tampereen Akateemisesta ei saa australialaista Inside Out -lehteä. Eipä sitä aina Helsingistäkään löydy. Sääli.

En tiedä, jakavatko pohjoismaalaiset ja australialaiset jonkin geenin, mutta sisustusmakumme menevät yksiin. Empiirinen tutkimukseni tosin rajoittuu vain yhteen lähteeseen, joten päätelmäni ovat jotakin muuta kuin vakavanpuoleisia.

Eilisissä Inside Out -ikävissäni selasin lehtitalon homelife-sivustoa ja löysin jutun Sydneyssä asustavasta japanilaiskeraamikosta, Keiko Matsuista. Voisin muuttaa hänen pajaansa, ihan jo tämän kuvan innoittamana.

Kuva synnytti meikäläisessä myös idean: DIY-keittiössämme on pieniä pulmia, jotka odottelevat ratkaisua. Muun muassa sellainen, että uusi uuni ei sujahda seinään kiinni – kiitos viemäriputken. Uunin ja seinän välissä on siis vaatimaton kymmenen sentin rako. Voisin peittää sen tällaisella hyllyllä, jota lähtisin nikkaroimaan alta aikayksikön, jos kalenterini ei olisi punaisella tussilla kirjattuja deadlineja täynnä.

Pannullinen

Kääpiö on ottanut kiinni päiväkotirytmistä ja herää kahdeksalta. Se on merkillistä, se – tavallisesti tuo vetelee sikeitä kymmeneen yhteentoista. Koska herääminen on meikäläiselle monin verroin vaikeampaa, juon kahvia. Yleensä pannullisen (joskin siihen sopii vain kuusi mukillista).

Vanhat Biltonsin mukit löytyivät Fidasta alta eurolla. Jokin niissä viehätti, väri kai. Voisivat tosin vetää enemmän kardemummakahvia, tässähän joutuu kipittelemään keittiöön viiden minuutin välein.

Alan olla vakuuttunut siitä, että kahvinjuontini on kolossaalista, mutta en aio muuttaa tapojani, en ainakaan vielä. Muutan aluksi muutaman muun seikan itsestäni, nimim. uudet poskiontelot ja pian.

I'm a addict. A coffee addict. Found these cups by Biltons a couple of weeks ago in a flee market. Quite like the colour.

Let's eat!

Huomenna tulee kuluneeksi kolme viikkoa siitä, kun meistä tuli taas tamperelaisia. Valmiita nurkkia ei oikeastaan ole (sen edellisen lisäksi), mutta sain sentään siivotuksi ruokapöydän, joka ei ole suorittanut ruokapöydän vaan varaston virkaa. Keittiöstä en ala edes kirjoittaa. Enkä listoista. Enkä seinistä, jotka murenevat porakoneen alla.

Viikko on ollut kiireinen. Työt häiritsevät kodinlaittoa, mutta hyvä niin. En valita. Tänään pidin päivän verran vapaata, yö on omistettu työnteolle, kun lapsi vetelee sikeitä. Flow'kin tuntuu painavan vielä päälle: kupoliani koettelevat jatkuvat festivaalit, joskin yksipuoliset sellaiset, koska olen kuunnellut viikon vain Twin Shadow'ta. Ripiitillä.

Mutta se ruokailutila. Se on nyt tällainen. Tuolien sakkiin sopisi keltainen Tolix. Ja voikukkakasvitaulu! Jos jonkun nurkissa pyörii yksi ylimääräinen, ilmoittaudun innokkaaksi ostajaksi. Maksoi, mitä maksoi. Hajuherne kaipaa kaveria.

Our dining area. New apartment is still a big mess, but I managed to clean the table. I think this corner needs some color. A yellow Tolix, maybe. And a similar poster but with a dandelion.

Paina puuta

Seitsemän päivää siihen, kun kannamme omaisuutemme kolmannesta kerroksesta (ei tietystikään hissiä) sisäpihalle ja sieltä kadulle, koska muuttoauto ei mahdu porttikongiin. Säälin eritoten sitä, joka saa kannettavakseen yli satavuotisen, täyspuisen lipastoni, joka on odotellut ullakolla parempia aikoja. Saattaa saada odotella niitä Tampereellakin: en ole keksinyt, mitä sille tekisin. Valkoiselle maalipinnalle sanon morjes ja hion koko höskän puulle. Katsotaan sitten sitä pintaa.

Jos lompakko olisi loputon säkki, tietäisin toki, miltä tuleva koti näyttäisi. Mutta koska se ei ole, pääkoppa pohtii kaiken aikaa kompromisseja. Meinasin maalata parketin valkoiseksi mutta enpä taida. Eteisen laattalattian päälle pitäisi keksiä jotakin kestävää – joko marokkolaisia laattoja (kallista kuin mikä) tai linoleumia tai betonia. Alan kallistua keskimmäisen puolelle. Kolikkomattoakin olen miettinyt, mutta sen siivoaminen on kai kaikkea muuta kuin simppeliä. Ja eteistähän saa olla kaiken aikaa kuuraamassa. Voi kääk.

Ja entäpä huonekalut? Vanhat matkaavat suurimmaksi osaksi mukana, mutta tarvitsemme esimerkiksi isomman ruokailuryhmän: pitkä pöytä ja penkki, tuolit ovat jo omasta takaa. Yksi pöytävaihtoehto on kyhätty kahdesta Ikean Malm-apupöydästä. Edukasta ainakin.

Toinen ehdokas löytyi Ikean uudesta katalogista, jonka jenkkiversiota saa jo selailla. Tranetorp on kevyt ja konstailematon, sellainen, jonka kanssa kuluisi vuosi kavereineen. Toivottavasti tämä tulee myyntiin elokuussa, en panisi pahakseni ensi viikkoakaan.

Seuraksi se saisi valkoisen Sigurd-penkin, vaikka enpä panisi valkoista Pirkkaakaan pahakseni. Lompsani sen sijaan panisi ja pahasti.

Mutta hei, kertokaapa kokemuksianne esimerkiksi Forbon linoleumlattioista. Ja parhaat penkkivinkkinne: siistit sellaiset ovat kiven alla!


Seven days till we move to Tampere. Too many questions (and ideas circling in my mind: What kind of a floor to the hall? Linoleum? What about the kitchen? And the dining area? Above some thoughts of the latter. Ikea's new catalogue presents a great table: Tranetorp it is. Maybe. If it stays on the budget I haven't even figured out yet.

Takaisin Tampereelle

Johan tässä pari vuotta vierähtikin poissa, aluksi Tukholmassa, sitten Helsingissä. Tulevasta en tiedä – tai tiedän sopivasti. Töitä, syyskursseja ja joulun korvalla kouluun, vähän kuin uudelle alalle, tutulle kuitenkin. Ties vaikka kehtaisin kutsua itseäni kahden vuoden kuluttua valokuvaajaksi.

Musta tuntuu on kohta kolmevuotias. Taitaa olla aika kirjoittaa ja kuvata omalla nimelläni, vaikka Spotsista pidänkin. Ja pisamistani, pseudonyymini syistä.

Ja uudesta kodistamme, vaikka sen keittiö näyttääkin toistaiseksi tältä. Jos vain kerkiän, karkaan viikonvaihteeksi Tampereelle moukaroimaan kaapit alas. Ja maalaamaan yhden kaksi seinää. Oma koti kullan kallis. Ja pää pitkästä aikaa ideoita täysi. Tulette toivottavasti näkemään.

Big changes. I decided to leave my job as a managing editor and follow my dream. Goodbye Helsinki and welcome Tampere and some studies in photography. Bought a flat, too. Haven't been there yet since the purchase, but I'm planning a trip there during the weekend. There's a few things to do with a hammer. The kitchen above is the biggest one. 

Kaikki okei

Valkoinen, korkea tila ja sinne soljuva luonnonvalo. Valkoiseksi sudittu kalanruotoparketti, jolle kävisin pötkölleni alta aikayksikön, jos sattuisin sellaisen lähettyville. Ja yläkaapiton keittiö – ja puinen! Ja uuni ja kaikki. Ja kaunis, komea, kekseliäs, täydellinen (ja sata muuta ylisanaa) välitilan laatoitus. Kyllä, kuulkaas, kokkaisin tuossa keittiössä. Tai ainakin keittäisin kahvia kuin hullu, mikä tosin ei vaadi varsinaista muutosta nykytilaan.

Tykkäättekö te?


This kitchen is just about perfect. Can't think of anything I'll do otherwise. I'm quite sure I'll get back to this pic in a while.


Kuva: Bolig

Vaneria & viikonpäiväkarnevaaleja

Weekdaycarnivalin kauppa oli kasvanut vanerisin pannunalusin. Vaneri. Hunajakenno. Tarvitseeko joku vielä muita syitä? Meikäläinen ei, joten adios – alan naputella tilausta.

Weekdaycarnival has made new pot coasters. Plywood. The most beautiful thing in the world right now. Adios, babes, I'm off to do some serious shopping. :-)

Mustaa vaiko valkoista?

Mikon keittiöremontti kuskasi minunkin ajatukseni köökkien maailmaan. Jos vaikka joskus saisi suunnitella oman pienen keittiön (vai olisiko se saamista vaiko puolikasta pakkoa?). Olen kohtalaisen varma, että kääntyisin tanskalaisen Kvikin puoleen, mutta siihen se varmuus sitten päättyisikin. Tai no, simppelit, vetimettömät (ehkä...) ovet, mutta mattamustat vaiko korkeakiiltovalkoiset? Ja se taso, sama juttu. Ja lattia. Jääkaappi saisi matkata Smegiltä – kah, varma asia numero 3!

Ja ruokapöytä, sen nikkaroisin itse. Ehkä. Jotakin tällaista. En muista, mistä ja milloin olen kuvan poiminut. Vaikuttaisi ruotsalaiselta taikka tanskalaiselta sisustuslehdeltä.

Kertokaapa, keittiöitä remontoineet, mitkä valinnat ovat osoittautuneet onnistuneiksi, mitkä taas eivät.

Mikko is about to renovate his kitchen. Inspiring! I kind of hope I'll have the same opportunity some day, to make my own kitchen. Not that it's easy: I have great difficulties already! Black or white? What kind of a floor? And what about the table? The one thing I'm quite sure about is Kvik. It's going to be a Kvik-kitchen. And perhaps a similar table by myself. (I can't remember where the picture is from... Sorry about that – would link otherwise.)