Olen minäkin onnellinen ja otettu. Siitä, että Gloria-lehtiperhe nimesi Musta tuntuunlukijoiden suosikkisisustusblogien komeaan katraaseen. Ja siitä vielä viljalti enemmän, jos joku teistä minua äänestää täällä.
Uneksin taas valkoisesta kodista. Kivistä en taida saada, mutta puisen kyllä. Joko tämän nykyisen tai jossakin vaiheessa yhden toisen ja tunnelmallisen. Helsingin-kotia on silti ikävä. Käyn katselemassa sitä silloin tällöin Kotivinkin sivuilla. Tuntuu kuin tuosta vajaan kahden vuoden takaisesta olisi ikuisuus.
I'm honored to be one of the nominees for Gloria Blog Awards. And I'm even more honored and thankful for your votes. Go and check the competition here. I'm in a tough group. And once again I miss our old apartment in Helsinki. All the white walls, high ceilings and the tranquility.
Jatkakaamme samalla teemalla. Maailman mahtavin Smallable-kauppa singahti silmilleni Milkistä, mistäpä muualtakaan. En ala listata, mitä kaikkea aloin tulenpalavasti tarvita, mutta paljastettakoon nyt yksi: tahdon Eno-nahkapallonaulakon! En Hang It Allia enkä mitään muutakaan vaan kasan ruskeita palleroita, jotka ripustaisin niin alas, että metrinen ulottuisi nostamaan maiharinsa maasta.
Fell in love with Smallable! What a shop! I can't even start to list the things I want – except this one: Eno clothes rack.
Eteisessä ei ole valoa, ei luonnon- eikä keinovaloa. Tavallisesti olohuoneesta soljuu päivänpaistetta, makuusopesta samaten, mutta ei enää kello 20. Sehän on oiva aika ja paikka ottaa valokuvia. Or not.
Dotsit ovat aivan liian likellä toisiaan. Korjaan, kun jaksan. Voin vakuuttaa, että siihen kuluu kuukausia, eikä se lukeudu to do -listani TOP kymppiin. Ei edes sataan. Mutta olenpahan onnellinen, että sain satsin. Osallistuin taannoin blogibarometriin ja voitin lahjakortin Finnish Design Shopiin. Muuton Dotsit ovat osa palkintoa.
Armaksesta ostamani Hayn henkarit ovat kuin pieniä pilviä, ja Marimekon musta olkalaukku on oiva kapine. Muistin kaupassa, että omistan kolme konjakinruskeaa nahkaveskaa. Taisi olla mustan vuoro.
Some things in the hall. Too dark to shoot, but you'll get the point. It's simple, too simple. Need to do something but not yet. Have to have some time to think first.
Jos meikäläiseltä kysytään, verkkokauppoja ei voi olla kylliksi. Ei ainakaan sisustus-, kenkä- eikä musiikkikauppoja – tai no, iTunesia (nimim. Bon Iveria ripiitillä kolmatta neljättä päivää).
Sähköpostiini leijasi tänään tiedote Houm-sisustuskaupasta, verkkosellaisesta. Kotimainen, nasevasti nimetty putiikki kauppaa muun muassa Fermiä, Design House Stockholmia ja Steltonia. Kotiuttaisin valikoimasta yhtä sun toista, mutta kaikista mieluiten tukholmalaisen sateenvarjotelineen. Se sopisi sinapinkeltaisine sienineen tulevaan eteiseemme, jota lähden remontoimaan huomenna. En tosin tiedä, miten. Sen näkee sitten.
Ja koska nyt tuli se Bon Iverkin mainituksi, käykääpä kuuntelemassa.
Edellisen kirjoitukseni laatat eivät ole edukkaimmasta päästä. En toisaalta ihmettele, sillä ne on maalattu käsin. Neliöllinen keltaisia maksaa kutakuinkin 200 euroa, ja meidän eteisemme on kohtalaisen kookasta sorttia. Saapa nähdä, kuinka käy. Lupaan lotota ensi lauantaina. Vai onko lauantai vielä lottopäivä?!?
Yksi vaihtoehto on betonilattia – tuollainen kuin vtwonenin kuvassa. Ja miljoonat kiitokset Weekdaycarnivalille, joka valaisi meikäläistä valamispuuhista: eivät niin mahdottomia kuin kuvittelin.
Mutta kertokaahan te, betonilattian omistajat, millä te olette käsitelleet sen pinnan.
P.S. Tuossa työskentelypisteessä ei muuten ole mitään vikaa siinäkään...
An alternative to a floor made of tiles. Probably a cheaper one...
Sinapinkeltainen. Taas. Suosikkivärini numero 3 mustan ja valkoisen jälkeen. Sopisikohan se lattiaan? Marrakech Designista löytyisi likipitäen täydellinen laatta. Lukeutuu samaan sarjaan kuin se sininen, josta kirjoitin puolitoista vuotta sitten. Mutta koska en laatoittamisesta mitään tiedä, mietin, onko 10 x 10 -senttinen liian pieni lattiaan. Menettääkö laatoittaja hommassa hermonsa? Kertokaa te, viisaammat.
Löytyisi sieltä pari muutakin vaihtoehtoa. Jos laatottaisi eteisen musta-valkoisella Voltairella, voisi jättää hyvästit matolle. Eihän tuota raaskisi peittää.
Samat sanat pätevät Essaouira-laattaan.
Would love to have a new floor in the hall. If that would happen, I would seriously consider some tiles from Marrakech Design.
Lukeudun ihmisiin, joiden aamut ovat loputonta penkomista. "Missä mun puhelimeni on?" "Ooksä nähnyt mun avaimiani?" "Soita nyt siihen puhelimeen!"
Ihmettelen asiaa, sillä eteisessämme on juuri edellä mainuttuja tilanteita varten tehty tila: Mazen hylly, jonka päälle Fermin korkkitarjotin pääsi tekemään muistitaulun virkaa. Siihen nuppineulataan postittamista odottavat kirjeet ja Taikoman tummatukkainen tyttö. Siinä roikkuu myös lempikoruni. Antavat kumpikin silloin tällöin silauksen mustaan vaateparteeni.
Mutta kaikista kätevin on Pinosta löytämäni paperinen rasia. Älkää antako paperin hämätä, tämä on kestävää sorttia, pestävääkin. Pitäisi hankkia pari isoa versioita, olisivat varmasti oivia lelulaatikoita.
Trying to solve some storage problems in our hall... Like those washable paperbags they sell in Pino.
.jpg)
