Trystrams

Luulin olevani paperikalenteri-ihmisiä, kunnes hankin iPhonen ja synkkasin sen Google-kalenteriin, josta näen myös herra Hoon menot. Puhelin piippaa päivittäin menemisistäni, ja pysyn kutakuinkin kartalla arjestani. Paperisessa kalenterissanikin on muutamia muistiinpanoja, mutta mitäs hyötyä niistä on, kun en muista avata koko kalenteria. En edes tiedä, minne olen sen viimeksi tunkenut.

Mutta työpöytäni kulmalle tahtoisin kalenterin, johon kirjoittaisin saakelin suurin, punaisin kirjaimin deadlineni. Tähän tehtävään kelpuuttaisin Trystramsin, mutta koska se on japanilainen allakka, jota kaupataan japanilaisissa kaupoissa, hankinnastani tullee "pitkä ja raskas prosessi" (Tiuraa siteeratakseni). Jos en nyt sitten äkisti keksi jotakin eurooppalaista puljua, joka kauppaisi Trystramsia.

This Trystrams calendar could be handy on the corner of my working desk, but too bad, I can't japanese. So the process of buying that is a long one... Unless I find a European store that sells these. In English. :-)

2012

En haluaisi lotkauttaa korvaani ensi vuodelle, en vielä, mutta minkäs teet – sehän on täällä tuota pikaa. Sanokaa, miksi aika kuluu aikuisena niin nopeasti...

Meillä on tarvista kalenterille, koska kaikki ovat kaiken aikaa jossakin. Meikäläiseltä olisi turha kysyä, missä se siippa menee, jos en voisi vilkaista sitä kalenterista. Google on kelpo kapistus, mutta menoja on mukavaa katsella myös seinältä käsin, etenkin, jos kalenteri on komeaa sorttia.

Kaksipuolinen kalenteri, johon voisi liimailla valkoisia post it -lappuja, olisi juuri passeli! Papershopista saisi. Kävin muuten pitkästä aikaa putiikin sivuilla: ne olivat uudistuneet hienosti! Pääsisipä joskus käväisemään ihan siellä kivijalkakaupassakin.

This calendar has two sides, one in black and the other one in gold. And then some white post its to mark your special dates. I like it. A lot. This one comes from Papershop.

Kallista kaunista

Edellisen kirjoitukseni laatat eivät ole edukkaimmasta päästä. En toisaalta ihmettele, sillä ne on maalattu käsin. Neliöllinen keltaisia maksaa kutakuinkin 200 euroa, ja meidän eteisemme on kohtalaisen kookasta sorttia. Saapa nähdä, kuinka käy. Lupaan lotota ensi lauantaina. Vai onko lauantai vielä lottopäivä?!?

Yksi vaihtoehto on betonilattia – tuollainen kuin vtwonenin kuvassa. Ja miljoonat kiitokset Weekdaycarnivalille, joka valaisi meikäläistä valamispuuhista: eivät niin mahdottomia kuin kuvittelin.


Mutta kertokaahan te, betonilattian omistajat, millä te olette käsitelleet sen pinnan.


P.S. Tuossa työskentelypisteessä ei muuten ole mitään vikaa siinäkään...


An alternative to a floor made of tiles. Probably a cheaper one...