Idea. Kopioitu toki.

Blogisuosikkini kiitävät Bloglovinin ensimmäisellä sivulla sellaista kyytiä, että en kerkiä mukaan, en ole kerinnyt aikoihin. Tänään oli taas 700 lukematonta postausta, jotka merkitsin samoin tein luetuksi. Lupasin ja vannoin, että perehdyn uusiin paremmin. My ass, sanon minä, mutta yritys on kova.

Jos tekee kahta työtä, kirjoittaa kirjaa, luo jotakin uutta ja vielä salaista ja kunnostautuu tapahtumatuotantorintamallakin, ei jää aikaa millekään muulle, liian vähän lapsellekin. Kahden kuukauden karmea putki kostatui: sain vatsakatarrin ja 80 euron arsenaaliin lääkkeitä. Ja käskyn nukkua. Aion noudattaa ja olla paremmassa kunnossa jo kahden viikon kuluttua.

Jätän yhden työn toviksi telakalle ja keskityn tärkeään: kotiin, rakkaisiin ja kukaties sisustamiseenkin. Jos vaikka siivoaisinkin. Ensimmäinen inspiroiva kuva löytyi Ikean Livet Hemma -blogista, johon Husligheter-blogin Maria Soxbo oli luetellut kuvastosuosikkikuvansa.

Komppaan Mariaa naulakkoasiassa, mutta vaihtaisin puisen Molgerin mustaan Bolmeniin. Ja sitten se kasa tauluja killumaan. Kätevänpuoleista.

A nice idea Ikea has in their new catalogue. I too want to hang some pictures like this – but instead of Molger hanger I'll choose the black Bolmen.

Pyrytti

... ja minä nostin kaihtimet ylös, avasin ikkunan ja annoin valon valua sisälle. Kirjoitin, koetin taltuttaa kaaosta (joskin vain olohuoneesta) ja kuvasin tovin. Vastenmielistä valovoimattomalla kittiputkella ja tärisevällä käsivaralla. Enkä edes ala muistella, milloin olen ensi kerran asiasta valittanut. Jätän sen nytkin enkä palaa. Säästän kahteen ehjään, kunnon objektiiviin ja jalustaan, kunhan saan täydennettyä viimevuotisia verojani kaiketi miljaaaaardilla. Odotan kirjanpitäjäni viestiä kammolla ja vanhaan tapaan unetonna. Mutta kunhan saan sutattua sen homman to do -listaltani, käännän kaiken tarmoni koulunkäyntiin ja kaurapuuronkeittoon. Pakkokin, mutta siitä pakosta kirjoitan toiste. Hyvä pakko onkin.

Seinille ja ilmoitustauluille päätyy pikkuhiljaa kortteja ja paperinpalasia. Kanelikauppaa, RK:ta ja Vee Speersiä.

Fotografiskasta löytyneet magneetit hakevat vielä paikkaansa. Kaapissa olisi julistekin, samaa sarjaa. Muistin juuri.

Can't remember the last time I've taken pictures of our place. Tried it today with poor results. Hate my broken 50 mm lens and don't even start to complain of the one that followed with the camera. It's time to do some saving and buy at least one lens that works. And the tripod. My hands are shaky as hell.

Our walls are too empty, but some of my favourites have found their places. Love the cards by Kanelikauppa. And RK. Vee Speers' card and magnets are from Fotografiska.

Tomaatinpunaista ja pikaisesti

Olen istuskellut kohta kaksi tuntia kone sylissäni ja ollut aloittavinani töitä. Parasta "vapaudessani" ovat vapaat työajat. Otin ja lusmusin muutaman päivän, siivosin ja neuloin. Tykkään tehdä öisin töitä, kun kotona on rauhallista. Särpiä siinä samalla kahvia, vaikka yllätinkin juuri äsken itseni teekupilla. (Tiedä tosin siitä rauhasta: nelikoipiset sekoilevat pitkin kämppää...)

No, en ole kuitenkaan kerinnyt työn makuun, blogit veivät mennessään. Ja hyvä, kun veivät: sain idean, jonka ajattelin toteuttaa heti huomenna. Desire to Inspire postasi pari kuvaa Sköna Hemistä, ja meikäläinenhän matkii. Katselen paraikaa olohuoneeseemme johtavaa oviaukkoa, jonka ajattelin sutaista tomaatinpunaiseksi, sitä ympäröivä seinä saa pienen osansa sekin.

Saapa nähdä, mitä tuleman pitää. Jos jotakin karmeaa, homma on korjattu alta viiden minuutin valkoisella maalilla. Väriä on silti saatava.

Desire to Inspire posted two inspiring pictures from the Swedish Sköna Hem. Guess, what I'm about to do tomorrow... Yep, some painting with tomato red or dark orange. Haven't made up my mind yet.

2012

En haluaisi lotkauttaa korvaani ensi vuodelle, en vielä, mutta minkäs teet – sehän on täällä tuota pikaa. Sanokaa, miksi aika kuluu aikuisena niin nopeasti...

Meillä on tarvista kalenterille, koska kaikki ovat kaiken aikaa jossakin. Meikäläiseltä olisi turha kysyä, missä se siippa menee, jos en voisi vilkaista sitä kalenterista. Google on kelpo kapistus, mutta menoja on mukavaa katsella myös seinältä käsin, etenkin, jos kalenteri on komeaa sorttia.

Kaksipuolinen kalenteri, johon voisi liimailla valkoisia post it -lappuja, olisi juuri passeli! Papershopista saisi. Kävin muuten pitkästä aikaa putiikin sivuilla: ne olivat uudistuneet hienosti! Pääsisipä joskus käväisemään ihan siellä kivijalkakaupassakin.

This calendar has two sides, one in black and the other one in gold. And then some white post its to mark your special dates. I like it. A lot. This one comes from Papershop.

Tilattu: Tiny Train

Sisustamista omien sanojensa mukaan "rakastava" Siena valitsi seinälleen tapetin. Ferm Livingin junia on tullut tiirailtua aiemminkin, mutta vain virtuaalisesti. Design Boulevardilla oli pieni pala sitä itseään, ja homma oli sillä selvä. Kolmen vanha tykkäsi, meikäläinen samaten. Tilasin pari rullaa, jotka teippaan (kyllä, teippaan) yhdelle seinänpätkälle, ehkä myös ikkunan ylle. Kaksipuolinen teippi kunniaan (joskin sen valinnassa saa olla tarkkana).

My three-year-old loves to decorate – so she says (while going through Elle Interiör, like now). She's also quite fond of Ikea. Yesterday we visited Design Boulevard, the best shop in Tampere. Siena picked a wallpaper for herself: Ferm Living's Tiny Train it is. And I couldn't agree more. :-)

Omenapuun alla

Lapsi piirtää. Kaiken aikaa. Tällä hetkellä lintuja, toissa viikolla puita. Teippasi omenapuun sänkynsä päätyyn, ruoaksi Fermin robotille. Mummu osti, kun kävimme Design Boulevardissa.

Seinät pitäisi hyödyntää muissakin kuin piirustusmerkeissä: säilytystila on kortilla. Siksipä onkin surku x miljoona, koska seinämme eivät tykkää porakoneista. Mutta kyllä tässä jotakin keksitään, sitä vaaleanvihreää tököttiä vaikka. Hyllyillä voisi säilyttää osan leluista.

Osa löysi siistin sijansa Tunnon vanerilaatikoista. Tilasin Finnish Design Shopista, vuosien harkinnan päätteeksi. Tuli vastavetoisesti säästettyä keittiöremontissa. Laatikot ovat sileät, tuntuvat käteen sametilta. Ja vetävät mojovan määrän leluja ja Barbapapa-palapelejä. Jos joskus raaskin tilata laatikot kolme ja neljä, vinyylimmekin saavat kätevän kodin.

Romahdusvaara / Barely Hanging

Seinät ovat yhä varisevaa sorttia, mutta ei auta: Stringit ylös vaikka väkisin. (Väkisin tämä laitettiinkin: oikean yläkulman ruuvi on tungettu tennispallon kokoiseen kraateriin, joka on täytetty vihertävällä tökötillä, jonka nimeä en muista mutta jonka lemua en unohda.)

Hyllyn alla olisi paikka jollekin, kuvalle kai. Ja hyllyn ylle – oikeammin ylähyllylle – tulee jokin mehikasvi, kunhan löydän sopivan. Viherkasvit ovat kiven alla, sesonki alkaa kuulemma kuukauden kahden kuluttua. Paras onkin, sillä olohuoneen nurkan vallannut johtohelvetti pääsee piileksimään peikonlehden taakse. Ei sitä setvi erkkikään. Tai jos setvii, niin neuvokaa, hyvät ihmiset, miten.

Despite the fact that it's (in my opinion) impossible to make a nice hole in these walls (they turn into graves or something...), I can't live without my Strings. This one needs a green plant, something with thick leaves and a dark green color.

Pikkiriikkisiä puita

Ruotsalaisen Maria Bergströmin piirtämä Tiny Tree -tapetti on kiehtova: se yhdistelee säännönmukaisuutta ja luonnollisuutta – ominaisuuksia, jotka koristavat harvakseltaan yhtä ja samaa asiaa. Lastenhuoneeseen – varför inte?

Ja kolmioiden kavereille Triangle-versio.

Kuvat: Studio Rita