Siksakit kohdillaan

Style Files -blogistahan minä nämä löysin, West Elmin siksakrahit. Kyllä kiitos, koivet ylös tai persus alas, kaikki käyvät. Ja kaksin kappalein, kuten alemmassa kuvassa.

Kangas on kudottu käsin ja näyttää äkkiseltään kestävältä. Juuri sellaiselta, jonka päällä voisin istuskella ja paistella soijanakkia kakluunissa.

Yes, please. Two of these zig zag puffs by West Elm I found via Style Files.

Littlephant

Ruotsalaisen Camilla Lundstenin Lillefant (a.k.a. "Pikkufantti", kuten olen Sienalle kolmisen vuotta suomentanut) on kuulunut silloisten Tukholman-kuukausien jälkeen lempilukemistoomme. Pikkufantin parissa on opeteltu pesemään hampaita, pottailtu ja ryystetty kasviskeittoa. Taisin kantaa  kulahtaneet pahvikirjat muutossa, siis tässä viimeisessä, keräyskoriin. Harmittaa oikeastaan: olisivat muistuttaneet monesta mukavasta, vaikka siitä, miten Siena luopui "tynnelista" (siis tunnelista på svenska) vasta vajaa vuosi sitten ja miten hän toisteli Tukholman vihreän linjan metroasemia.

No, eipä tarvise harmitella enää, sillä Littlephantia saa myös kodintekstiileinä. Tai no, ei Pikkufanttia itseään, mutta Lundstenin tuttua, lempeän leikkisää käsialaa. En osaa päättää, minkä tyynyn tilaisin. Kaikki kai.

I really can't decide between these pillows by Littlephant. So what's it gonna be? All, I think.  

Enhabiten ja muisto 30 vuoden takaa

Painoin päiväkodissa maiseman valkoiseen t-paitaan. Sen keskellä virtasi joki, jonka sinisen sävyt vaihtelivat vaaleasta tummaan. Tädit tykkäsivät siitä, sain painaa yhden paitaan samanlaisen. Tuli vain mieleeni, kun näin all the mountains -blogissa Enhabitenin tyynyliinan. Kertakaikkisen kaunis. Haluaisin lahjoittaa sen uudelle kodillemme.

A beauty by Enhabiten. Found it via the magnificent all the mountains blog.

Sokerisia verhoja, pussilakanoita ja muita

Ajatus syksystä alkoi kummasti kutitella (vaikka kyllä se kesäkin johonkin rakoseen kelpaisi), kun näin Kaunisteen syyskokoelman kuvia Design*Sponge-blogissa. Suursuosikkini, Hanna Konolan kuvittama Sokeri, päätyy ainakin pussilakanoiksi. Enkä panisi pahakseni verhojakaan, vaikka en verhoihmisiä olekaan. Ja niitä keittiöpyyhkeitä, niitä on hankittava lisää: kahdesta ja olemassa olevassa ei ole kyllin katseltavaa. Köökki täyteen ja sillä siisti.

Nykyinen kivitalokotimme meni sunnuntaina kaupaksi. Ensimmäisestä näytöstä ja täydellä hinnalla. Kyllä nyt kelpaa muuttaa, vaikka emme kahden asuntolainan loukkuun jääkään. Ja sinne uuteen kotiin, sinne sopivat myös verhot! Tuleekohan siitä mummula?

I haven't seen anything inspirational for a while (except fot the painting number 2 I bought from H-R). I've been cracing for something simple, yet soft and cosy. Well, Kauniste did it with its fabrics for fall 2012. That peachy Sokeri fabric (means sugar in Finnish) may invade our new home, which is about to turn in to a grandmother's place.

Paras Pesä

Silmäni seisahtuivat siihen Habitaressa, enkä saanut siitä katsettani irti. A!ku Designin villaiset viltit viehättivät kaikki, mutta musta-valkoisessa Pesässä oli jotakin kotoisaa, kaupunkimaista. Muistutti Helsingistä, jonka olin juuri vaihtanut Tampereeseen.

Kun seisoskelin siellä osastolla ja kierrätin katsettani vilteissä, kohtasin Pesän suunnittelijan, Reetta Aholan. Kesti minuutin, kenties kaksi, kun olin jo tilannut häneltä merinovillaisen peitteen. Se matkasi meikäläiselle postin muassa jo syksyllä ja on siitä pitäen lämmittänyt aina kalsasta kärsiviä ketaroitani. Viltistä saa tosin käydä kamppailua harva se päivä – kera koiran ja kissan, jotka hakeutuvat hanakasti Pesään. Mutta siinäpähän hakeutuvat, käytönjälkiä peitteeseen ei jää: ei nukkaa, eikä venymistä eikä vanumista. Päälle piskotelleet kahvipisarat ovat ihan omaa aikaansaannostani.

I became familiar with the Finnish A!ku Design at the Habitare fair last fall. Their merino woollen blankets were one of the best things at the whole fair – probably the best. It took me about a minute or two to order one for myself. Pesä (which is 'nest' in English) by Reetta Ahola was my favourite, so there was it: an easy decision. I'm a blanket junkie, I am (considering the fact that I have way over ten woollen blankets), and I dare to say this is the best I've had so far. No signs of use, even though I have two serious competitors – a cat and a dog. I guess I have to order an other one, just for me.

Fine Little Day goes UO

Fine Little Day on tehnyt muutaman tuotteen varta vasten Urban Outfittersille. Patakinnas tulisi tarpeeseen – eivätpähän palaisi sormet, kun nostelee lanttulaatikoita kuumasta uunista. (Ja kaipa niitä on pakko pykätä, kun sen tähän kirjasin.)

Fine Little Day has made a special collection for Urban Outfitters. The "glove" (don't know the proper word in English and am too tired to check it out) is my favourite. And once again it hits me that blue is a good colour! Should use it more often at home.

Erinomaista Espanjasta: GAN

Espanjassa piisaa erinomaisuuksia. Erinomaisuus numero yksi on FC Barcelona, mutta lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon pitäväni jalkapallon poissa Musta tuntuusta. Sillä tavalla suureellisesti poissa – mitä nyt silloin tällöin sana kaksi Messistä.

Mutta GANin matot. Ne ovat kokoelmasta riippumatta mahtavia, mikä ei millään tavalla yllätä, kun tarkastelee talon suunnittelijakuntaa tai mattojen pokkaamia palkintoja.

Patricia Urquiolan suunnittelemia Mangas-mattoja näkyi muutamilla Habitare-osastoilla, muistaakseni, mutta erityisen esillä ne olivat amsterdamilaisissa sisustuskaupoissa, joita kiersin pari viikkoa sitten. Työkeikka, kerron sitten tuonnempana.

Mitä enemmän mulkkaan mattoja, sitä pikemmin haluan maalata parketin valkoiseksi. Sitten onkin kova paikka pohtia, onko olohuoneen matto jokin Mangaseista vaiko Foreign Objectsin berbereistä. Sienan huoneeseen sopisi kyllä pieni Mangas, vaaleanpunaisella väritetty. Eikä muuten ole rahissakaan vikaa. Pystyisiköhän tuollaisia pykäämään itse...?

Kotomaassa ainakin Catalina näyttäisi kauppaavan GANin mattoja.

There's absolutely nothing wrong with Mangas-rugs by the Spanish GAN. Can't think of anything better at the moment. Saw these two weeks ago "live" in Amsterdam, and they certainly caught my eye for good.

Toimittajien tusina

Yksi Habitaren hienoimpia osastoja oli Sisustustoimittajat ry:n Toimittajien tusina, joka esitteli yhdistyksen nimeämät ykköstuotteet.

Meikäläinen tahtoo KAKSITVÅN Friends-tyynyn, jota passaa koristella neppareilla kiinnittyvin lisäosin. Ja Aiku Designin vilttiin kerkisin jo sortuakin. Tilasin Reetta Aholan musta-valkoisen, mökeillä kuvitetun merinovillaviltin mutta enpä panisi pahakseni Päivi Tikkasenkaan peitettä, tuota pinon päällimmäistä.

Kävittekö kurkkaamassa tusinan? Mistä tuotteesta te tykkäsitte?


A bit more from Habitare. A bunch of Finnish interior journalists presented their favourite products of the year. The section was one of the nicest in the whole fair and the picks were good as well, especially the Friends-pillow by KAKSITVÅ and the blankets by Aiku Design. I already ordered one... And I think I have to make another order as well. :-)

Punatulkkuja petin täydeltä

Lapsi sanoo, että nämä ovat punatulkkuja. Luomupuuvillaiset Fermin Pipper-pussilakanat ovat Houmista ja kovassa käytössä. Musta tuntuu, että nämä vain petraavat pesukoneessa.

Tai oikeastaan tiedän, sillä Sienan ensimmäinen Ferm-pussilakanasetti on palvellut yli vuoden – vähän kuin koko ajan. Siis pesupäiviä lukuun ottamatta.

Pitäisi oikeastaan kokeilla ihan aikuistenkin versioita, esimerkiksi musta-valkoisilla Vertigoilla.

Only positive things to say about Ferm Living's bedlinen. Organic cotton gets better by every wash – trust me, I've been using the previous (and still excisting, of course) set for a year now. These Pipper ones are from Houm. 

Omenapuun alla

Lapsi piirtää. Kaiken aikaa. Tällä hetkellä lintuja, toissa viikolla puita. Teippasi omenapuun sänkynsä päätyyn, ruoaksi Fermin robotille. Mummu osti, kun kävimme Design Boulevardissa.

Seinät pitäisi hyödyntää muissakin kuin piirustusmerkeissä: säilytystila on kortilla. Siksipä onkin surku x miljoona, koska seinämme eivät tykkää porakoneista. Mutta kyllä tässä jotakin keksitään, sitä vaaleanvihreää tököttiä vaikka. Hyllyillä voisi säilyttää osan leluista.

Osa löysi siistin sijansa Tunnon vanerilaatikoista. Tilasin Finnish Design Shopista, vuosien harkinnan päätteeksi. Tuli vastavetoisesti säästettyä keittiöremontissa. Laatikot ovat sileät, tuntuvat käteen sametilta. Ja vetävät mojovan määrän leluja ja Barbapapa-palapelejä. Jos joskus raaskin tilata laatikot kolme ja neljä, vinyylimmekin saavat kätevän kodin.

Hyvä pieni päivä ja sen peite

Ohjelmassa tänään: kymmenkunta sisustuslehteä. En ole lukenut viikkoon kahteen ja kaipaan jotakin uutta, uusia kiehtovia kauppoja, tuoreita tuttavuuksia. Nyt kiertelen vain vanhoja, tutuiksi tulleita putiikkeja, kun en keksi muutakaan. Laiska, mikä laiska.

Onneksi ne vanhatkin kartuttavat valikoimaan tavan takaa. Olen etsiskellyt Sienan sänkyyn pienehköä päiväpeitettä ja kappas – mikäs se sieltä löytyi, Fine Little Daysta. Varsin varteenotettava villahuopa. Nyt vain pitäisi miettiä, millainen tapetti sen seuraksi sopisi. Vai tarvitaankä täällä tapetteja ollenkaan? Jos vaikka kokeilisi vaihtelun vuoksi kollaaseja.

Oletteko te törmänneet pieniin päiväpeittoihin tai huopiin? Ilmiantakaa parhaat paikat. Ja kertokaa meikäläiselle vielä kerran, suositatteko sisustusmatkakohteeksi Kööpenhaminaa vaiko Amsterdamia. Kahden viikon päästä olisi pari päivää aikaa.

I've been looking for a small blanket to throw on my daughter's bed. Difficult! All the nice ones are big! This one comes from Fine Little Day. It's definitely an option – those colours fit perfecty to her room. Or to our room – we share it. Do you, guys, happen to know any nice blankets?

Crane. Haapaniemi. Ja Niles.

Tallentelen kuvia sinne tänne, huomaan. Kirjoitan siippani koneella, jonka työpöydän vasen laita on täynnä meikäläisen kuvakkeita, joita en ole sinne itse siirtänyt. Kätevää silti.

Nyt bongasin sieltä pari Cranea. Kovana Frasier-fanina (Niles, tuo miehistä mainioin) oletin oitis, että kuvat liittyvät suosikkisarjaani, mutta ei – nämä kurjet ovat Klaus Haapaniemen käsialaa. Uutuustyynyjä saa ainakin Finnish Design Shopista. Niissä on muuten sinapinkeltaista, mikä ei suoranaisesti heikennä Haapaniemi-tykkäystäni...

I'm a big fan of Klaus Haapaniemi. His new Crane-cushions are as great as his previous jobs. Love the yellow! 

Ikään kuin...

... kaappimme ei tursuilisi keittiöpyyhkeitä jo valmiiksi...

Mutta minkäs teet, Kaunisteen tyypit tekevät liian kauniita! Kesäkuosit kelpaisivat kummassakin värissä, tekisivät sadepäivästä paremman. Pinosta saisi, ainakin. Voisin talsia sinne ilman sateenvarjoa ja olla välittämättä poskia pitkin valuvista ripsiväreistä tai jalkoihin liimautuvista hameenhelmoista.