Sarjaton syyskuussa

Kun Iittala ilmoitti pari viikkoa sitten ensi kerran Sarjattomasta, tuijotin haavi auki tietokonettani ja ajattelin innostuksensekaisin tuntein, että ei kai taas. Uusia astioita, joita on saatava, vaikka kaappi on mukeja, laseja ja lautasia täysi. Mutta ei tällaisia.

Syyskuussa ilmestyvän Sarjaton-sarjan muodonanto on Harri Koskisen ja Aleksi Kuokan käsialaa. Astioiden kuvioinneista ovat vastanneet Samujin ja Musutan tyypit. Ja minä aion vastata syksyn tullen ainakin aamukahvimukin ja luonnonjogurttikulhon täyttämisestä ja käyttämisestä.

Koska tämä koti taitaa kaivata hieman hailakoita mutta silti vahvoja luonnonvärejä. Kirkkaanvihreäkin on sellainen – siitäkin lisää tuonnempana.

Iittala's new Sarjaton series. Out in September. 

Talokuumetta ja tavallista

Habitare-käyntini typistyi keskiviikkoon, ja siitä pitäen olenkin pönöttänyt peiton alla kuumeessa ja oksennustaudissa. Verraton yhdistelmä.

Habitare oli Habitare. Pinnalla oli puu, vähän samaan tapaan kuin Milanossa viime vuonna. En valita: puu on parasta. Selasin äsken kamerani sisältöä, ja liki jokaisessa messukuvassa oli joko puuta tai villaa.

Lapponian Minitalo oli puuta läpeensä. Liikuteltava pieni lukaali sisälsi tupakeittiön, makuuhuoneen ja parven. Ja taloa puolittain kiertävän pation, sellaisen, jolla kelpaa kasvatella omaa keittiöpuutarhaa tai pelargoniruukkupeltoa. (Lapponian kotisivuilla on video kohteesta!)

Meikäläiselle iski talokuume, oikeastaan ensi kerran elämässäni. Kaipa tässä on tutkailtava, paljonko paikalliset tontit maksavat, ihan vain mielenkiinnosta...

Kävittekö te Habitaressa? Tykkäsittekö?

The biggest furniture fair in Finland, Habitare, opened its doors on Wednesday. I went to see some wooden and ecological things, this mini-house by Lapponia, for instance. The house consisted of two rooms and a loft. I fell in love, couldn't help it. This is probably the first time in my life I'm fancying a house! Maybe in a couple of years. 

Let's eat!

Huomenna tulee kuluneeksi kolme viikkoa siitä, kun meistä tuli taas tamperelaisia. Valmiita nurkkia ei oikeastaan ole (sen edellisen lisäksi), mutta sain sentään siivotuksi ruokapöydän, joka ei ole suorittanut ruokapöydän vaan varaston virkaa. Keittiöstä en ala edes kirjoittaa. Enkä listoista. Enkä seinistä, jotka murenevat porakoneen alla.

Viikko on ollut kiireinen. Työt häiritsevät kodinlaittoa, mutta hyvä niin. En valita. Tänään pidin päivän verran vapaata, yö on omistettu työnteolle, kun lapsi vetelee sikeitä. Flow'kin tuntuu painavan vielä päälle: kupoliani koettelevat jatkuvat festivaalit, joskin yksipuoliset sellaiset, koska olen kuunnellut viikon vain Twin Shadow'ta. Ripiitillä.

Mutta se ruokailutila. Se on nyt tällainen. Tuolien sakkiin sopisi keltainen Tolix. Ja voikukkakasvitaulu! Jos jonkun nurkissa pyörii yksi ylimääräinen, ilmoittaudun innokkaaksi ostajaksi. Maksoi, mitä maksoi. Hajuherne kaipaa kaveria.

Our dining area. New apartment is still a big mess, but I managed to clean the table. I think this corner needs some color. A yellow Tolix, maybe. And a similar poster but with a dandelion.