Home Bazaar

Ikävöin Espoon Kurttilassa asuvaa ystävääni. Piti matkaamani sinne tänään, mutta toisin kävi. Keuhkoja kuristava allergia, painovalmiutta venaileva lehti ja kohta avattava Kerä käskyttivät kotiin. Terveisiä peiton alta, väsyttää.

Mutta jos olisin matkannut Kurttilaan, olisin käväissyt samalla reissulla Tuomaisen Ulin ja Jepen Home Bazaarissa. Pariskunta ihana valitsee kotipuotiinsa vain ihania tuotteita, vanhaa ja uutta, vähän 1950-lukua, rouheita luonnonmateriaaleja ja tuliaisia Afrikasta. Ja keramiikkaa, rakua ja tavallista – vai voiko sitä sanoa tavalliseksi, sitä ei-rakua? ;-)

Home Bazaarilla on verkkokauppakin. Onneksi. Meikäläinen saattaisi tarvita esimerkiksi edellä kuvattuja asioita. Ja noista keraamisista kupeista olen juonut ystäväni luona kahvia. Parempaa sormituntumaa ei olekaan. Että niitä nyt ainakin – aamusufeesiepolle.

Home Bazaar is a Finnish webshop concentrating on carefully chosen items, both vintage and new. There's an ecological aspect as well. I totally and utterly appreciate the work Uli and Jeppe, the owners, have done. A dream come true!

Sormet saveen

Keramiikka on yksi parhaista tietämistäni asioista. Haluaisin mennä savikurssille, kokeilla sitä rakutouhuakin. Että keramiikkakurssille syksyllä. Kertokaapa, tamperelaiset, minne täällä kannattaisi suunnata. Vai tahtoisiko joku taitaja opettaa meikäläistä kädestä pitäen? Olen kiltti, kuuliainen ja ahkera.

Japanilaisen Analogue Life -kaupan sivut ovat taivaani, jonne sukellan sunnuntaisin, kun kaipaan jotakin kaunista. Asioita, jotka tasoittavat sydämensykkeeni. Jotkut ne vain osaavat. Ja japanilainen, vähänlainen estetiikka, se vasta meikäläiseen vetoaakin. Antaa esineiden puhua puolestaan, miksi tunkea kuva täyteen kaikkea muuta?

Ja muistinpa juuri kertakaikkisen ihanan, kotimaisen verkkokaupan, josta saa yhtä lailla kaunista keramiikkaa. Siitä lisää illemmalla. Nyt suuntaan kukkapöytäostoksille (!) ja maalikauppaan: olohuone saa tänään pienesti uutta.

Ceramics. Something I adore and want to learn to make. Even a small clay pot. Like I did while in play school. Too bad is was like 30 years ago. Japanese Analogue Life has the most beautiful selection of all kinds of things. They surely know how to keep the selection together. And how to style the pictures.

Sarjaton syyskuussa

Kun Iittala ilmoitti pari viikkoa sitten ensi kerran Sarjattomasta, tuijotin haavi auki tietokonettani ja ajattelin innostuksensekaisin tuntein, että ei kai taas. Uusia astioita, joita on saatava, vaikka kaappi on mukeja, laseja ja lautasia täysi. Mutta ei tällaisia.

Syyskuussa ilmestyvän Sarjaton-sarjan muodonanto on Harri Koskisen ja Aleksi Kuokan käsialaa. Astioiden kuvioinneista ovat vastanneet Samujin ja Musutan tyypit. Ja minä aion vastata syksyn tullen ainakin aamukahvimukin ja luonnonjogurttikulhon täyttämisestä ja käyttämisestä.

Koska tämä koti taitaa kaivata hieman hailakoita mutta silti vahvoja luonnonvärejä. Kirkkaanvihreäkin on sellainen – siitäkin lisää tuonnempana.

Iittala's new Sarjaton series. Out in September. 

Karamellimaa

Oijoi. KoKo-sarjan kepeästi vaaleanpunaiset ja -vihreät väritulokkaat ovat kuin karamelleja. Ja sehän sopii ihmiselle, joka on syönyt tänään puolikkaan mutakakun. Pastellisia mukeja saa muuten puolilitraisina. Se jos jokin on viimeinen sinetti ostopäätökselleni. Kahvia, paljon kahvia!

Arabia's KoKo series has two brand new colours: pale pink and mint. And I'm in heaven. Just a perfect combination which gives some hope in the middle of this freezing month. Way to go, Arabia!

And It Was All Yellow

Joulukuun toisen päivän jälkeen on tapahtunut kolmemiljardiakuusisataakaksikymmentäseitsemäntuhattaneljäsataakolme asiaa. Suurimmalle osalle niistä on yksi ja yhteinen nimittäjä, työ. Joulunalusviikolla nukuin korkeintaan kolme tuntia yössä, samoin sitä edeltävällä. Tuntui, kuin olisin vanhentunut viikossa viisi vuotta. Kertokaa se muutamalla viikolla... Että Estée Lauderin Idealistia kehiin vain. Onko joku teistä muuten testannut sitä? Onko se kaiken kiitoksensa väärti?

Lomailinkin viikon. Tulin tänään kotiin ja pudistelin kassin pohjalta kourallisen valkeaa santaa ja hautasin kasvoni hetkeksi aurinkovoiteelta haisevaan suureen huiviin, jonka päällä kuuntelin pelkkiä aaltoja ja silloin tällöin kääntyviä kirjansivuja. Ja ystävää.

Vaikka olenkin vankkumaton syksyihminen, kaipaan takaisin päiväntasaajan auringon alle. Tai jos vaikka kotiin vähän keltaista: String Pocket, Muuton Bulky ja Ordinary Purposes -kello.

P.S. Mulla oli ikävä teitä.

My last blog entry is from the 2nd of December. Since then I've been working, working and working and sleeping too little. Last week was something else: a perfect holiday thousands of miles away. I came home today and miss the sun already. I wonder if these yellow things (String Pocket, Muuto's Bulky cookie jar and a clock by Ordinary Purposes) cheer me up. Worth trying maybe. But how are you guys? I missed you.

Lauantain listalla: Hennika

En tiedä teistä, mutta meikäläiselle iskee silloin tällöin pakottava tarve kiitellä itseään. Silloin tällöin tarkoittaa tavanomaisesti jonkin työn valmistumista tai pahaa oloa. Siis sellaista, kun tekee vain mieli maata sängyssä, katsella seinää ja olla ihan hiljaa. Siitä suosta saattaa nostaa vaikkapa verkkokauppa, koska tavallisiin ei siinä koomassa kykene.

Olen ollut kohta kuukauden enemmän tai vähemmän kipeänä. Nyt enemmän. Kurkussa kasvaa kaktus, ja hipiä puskee kuumehikeä. Mutta eipä auta, kun deadlinet puskevat päälle – sairausloma ei kuulu yrittäjän sanavarastoon. Vali, vali.

Sainpa kuitenkin juuri juttuni valmiiksi. Ja sillä samaisella sekunnilla aloin miettiä, mitä tekisin huomenna. Hilaan takalistoni Tampereen kaduille vaikka väkisin ja käyn katsomassa ainakin Marimekon uutuuksia. Hennika-vati näyttää hyvältä! Ja lankakaupassakin voisin käydä, sain inspiraation, josta kohta lisää.

Tampereessa on muuten yksi vakava vika: täältä puuttuu hyvä lankakauppa! Kaipaan Priimaa niin maan pirusti.

Sometimes, when I'm tired as hell, I get the urge to buy something. The time is now. I just finished one article – despite the sore throat. Need something to cheer me up, Marimekko's Hennika-plate, for instance. And a cinnamon roll. Or two. :-)

Olkoon menneeksi

Oranssi, nimittäin. En halua sitä ylleni, en millään lailla, mutta kotiin. Ehkä. Ainakin teoriassa.

Täällä on pimeää. Ensimmäiset kuukaudet uudessa kodissa ovat kertoneet, että parin seinän purkaminen ei tekisi pahaa: eteinen ja keittiö eivät kylve valossa, hyvä jos saavat pisaran jostakin, niin kuin keittiön ikkunasta, joka on kokoa 30 x 30 cm. Maksimissaan.

Siispä valoa, mutta tässäpä piilee pulma: en oikein pidä keinovalon väristä. Enkä tiedä, onko luonnonvalolamppuja olemassa – siis ihan kotikäyttöön. Jos on, kirmaan kauppaan heti. Kiertäisin sellaisen lampun Gubin Grasshopperiin, joka on vaivannut päätäni viikon verran, siitä saakka, kun spottasin sen Finnish Design Shopin uutuuksien seasta. Hienohan se, vaikka onkin saanut nimensä pelottavan näköiseltä hyönteiseltä. (Älkää kysykö, kammoan perhosiakin...)

Ja toinen mietintämyssyyni mönkinyt oranssinpunainen asia on Iittalan uusi Kulku-lautanen. Lokakuussa kauppoihin saapuvaa sarjaa saisi harmaanakin, mutta se ei nyt sattunut sytyttämään, ei ainakaan kuvista käsin.

Ja mitäs muuta oranssia... No jotakin ruosteenpunaista lankaa olisi mukava löytää ja mieluiten Debbie Blissiltä. Osaatteko vinkata?

I like colours, really. Even though I only wear black, grey and sometimes white. Plus I have a pink dress – and a blue one! Colours aren't that much around at our home either. Well green is, in a form of plants. But there's something with the orange! These two things have been circling in my mind during the past week. I'm in a desperate need of some light, but let's see. Would be nice to see Gubin's Grasshopper IRL first.

Vasu ja vähän muutakin vanhaa

Mummu sanoi koria vasuksi. Mummulassa oli myös vihreitä juomalaseja, kirkkaitakin. On varmasti vieläkin, pitäisi käydä pian katsomassa. Ei laseja vaan pappaa. Ikävöin 'moroa', muutamien sanojen vaihtoa ja hiljaisia hetkiä, sellaisia luontevia.

Pieni tuohivasu ja vihreä juomalasi, juuri sellainen kuin mummulassa, löytyivät Kyttälän kirppikseltä. Löytyi sieltä Riihimäen lasin keittiöpurkkikin.

Se on hyvä paikka, se kirpputori. Kunpa ehtisin sinne tälläkin viikolla. Turha toivo.

Some cheap buys from the flee market in Tampere (Kyttälän kirppis, if you're interested – I highly recommend!). Had to have them, they reminded me of my grandma. Should go and see grandpa, miss him.

Pannullinen

Kääpiö on ottanut kiinni päiväkotirytmistä ja herää kahdeksalta. Se on merkillistä, se – tavallisesti tuo vetelee sikeitä kymmeneen yhteentoista. Koska herääminen on meikäläiselle monin verroin vaikeampaa, juon kahvia. Yleensä pannullisen (joskin siihen sopii vain kuusi mukillista).

Vanhat Biltonsin mukit löytyivät Fidasta alta eurolla. Jokin niissä viehätti, väri kai. Voisivat tosin vetää enemmän kardemummakahvia, tässähän joutuu kipittelemään keittiöön viiden minuutin välein.

Alan olla vakuuttunut siitä, että kahvinjuontini on kolossaalista, mutta en aio muuttaa tapojani, en ainakaan vielä. Muutan aluksi muutaman muun seikan itsestäni, nimim. uudet poskiontelot ja pian.

I'm a addict. A coffee addict. Found these cups by Biltons a couple of weeks ago in a flee market. Quite like the colour.