Vietin jokusen vuoden hiljaiseloa kenkärintamalla. Ostin vain tennareita, jotka totta maar passaavat paikkaan kuin paikkaan. Ainakin meikäläisen mielestä. Kesän korvalla köpöttelin mustissa paljetti-Converseissa ystäväni häihin. Olin ostanut juhlallisuuksia varten hopeasti hohtelevat Biancon avokkaat, mutta ne putosivat jo autolle astellessa. Olisi pitänyt ostaa pienemmät. Converset pelastivat pälkähästä. (Ovat Biancotkin sittemmin päässeet tositoimiin, kiitos nahkaisten pohjallisten ja päkiöiden alle painettavien silikoniläpysköiden.)
Tämä syksy on marssittanut arkeeni parin jos kolmannenkin kenkiä. Eikä vain tennareita. Suosikkini ovat Vagabondin saappaat, jotka sopivat paitsi pillifarmareiden myös tunikoiden taikka mekkojen seuraksi. Etenkin jälkimmäisten. Sekunnin parin verran pidin kenkiä liian kiltteinä, kunnes tajusin, että käyttö suoltaa niihin särmää. Niinpä se on tehnytkin: nahka kuluu kerta kerralta kauniimmaksi. Ja nuo vartta verhoavat soljet, niihin en kyllästyne koskaan.
Sohvikin katsoi parhaakseen poseerata kameralle. Viileästi taka-alalta.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti