Taannoiselta Tukholman-reissultamme hankkimani Hopen villapaita passasi torstaiaamuun kuin nokka päähän (taikka hajuvesi pässille, kuten veljeni virkkoisi): harmaita kumpikin.
En ole ennen omistanut Hopea, mutta paita on totisesti ollut kruunujensa veroinen. Napakka neulos pitää kuosinsa, hyvä niin, sillä pesussa joko lerpahtavat tai likistyvät paidat pistävät ärsyttämään. Ja kyllä, vika on varmasti myös pesijässä, myönnän.
Kiitos teinivuosieni, kaappini kätkee sisuksiinsa niittivyön poikineen. Tämä on niistä se siroin.
Villapaita: Hope / Mekko: American Apparel / Vyö: historiallinen / Huivi: ei hajuakaan
0 kommenttia:
Lähetä kommentti