Pidän 1950- ja 1960-lukujen huonekaluista. Yhdistelen niitä uudempiin, muutamiin vanhempiinkin kalusteisiin. Mutta pääääntöisesti pidän viitisenkymmentä vuotta vanhoista sohvista, tuolista, pöydistä, sellaisista kevyehköistä, puuta ja verhoilukangasta yhdistelevistä.
Sellaisia on vain vaikea löytää. Onneksi on Ikean Stockholm-mallisto, jonka kalusteet puhuttelevat meikäläistä tammiviilua muistuttavine pintoineen. Eipä meillä niitä silti liiaksi ole, yksi vaivainen kirjahylly. Mutta meillä on vanha ruokapöytä ja tuoleja, jotka taannoin maalasin mustiksi. On meillä vanha valkea senkkikin. Maksoin siitä seitsemän euroa. Se oli ostohetkellä huonossa hapessa, mutta maali tekee ihmeitä.
Tänään huusin Askon vanhan sohvan. Se on juuri tahtomani kaltainen mutta vaatii verhoilijan palveluksia. Mustalla kankaalla siitäkin tulee komea, kotiimme sopiva sohva. Kuvaan sitä, kunhan saamme sen tänne. Saatte seurata myös verhoiluoperaatiota, vaikka en siihen itse ryhdykään. Se olisi kyllä taito, jonka tahtoisin oppia. Kansalaisopistojen kurssit houkuttelevat kaiket syksyt ja keväät. Ehkäpä joulun jälkeen...?
0 kommenttia:
Lähetä kommentti