Kävin eilen keikalla ja millaisella... Joan As Police Woman pisti pääkupolini sekaisin, särpimäni karpalosooda ei sitä ainakaan tehnyt. Brooklynilaistrion keulassa kaunisteleva Joan Wasser pesee paitsi karismallaan myös äänellään Winehousen Amyt sun muut. Edesmenneen Jeff Buckleyn heila hilaa tunnelman taivaisiin, eikä avuksi tarvita kuin kaksi kollegaa: Tolkuttoman tyylikäs herrainliiviin sonnustautunut Parker Kindred hoiti pestinsä pinnistelemättä. Sitä rentoa rummuttelua kelpasi katsella. Soitanta luonnistui myös Timo Ellisiltä, jonka musta basso herätti meikäläisessä kateutta, vaikka en osaa edes soittaa. Ja se ääni, huh. Harvinaisen hyvää stemmailua kumpaiseltakin miekkoselta.
Mutta potin korjasi Joan. Pianoa ja kitaraa soittanut punatukkainen kaunotar osaa laulamisensa lisäksi pukeutua. Mustiin kiiltosukkahousuihin, paksuihin sellaisiin, ja hopealta hohtavaan vintagemekkoon sonnustautunut timmi nainen onnistui jossakin, johon minä en edes rohkene: hopean ja kullan yhdistelyyn. Mekko sai seurakseen kultaiset korut ja kengät. Olisi pitänyt saada niistä kuva. Ne muistuttuívat sellaisia 1980-luvun topattuja talvilenkkareita (joita saa taas) mutta muotonsa ne nappasivat cowboybootseita korkeine korkoineen. Eksoottista mutta NIIN siistiä!
Mutta siihen musisointiin vielä. Enpä tiedä, ovatko Buckleyn kanssa vietetyt vuodet vaikuttaneet Wasserin ulosantiin, mutta hän laulaa samalla viipyilevän tyylikkäällä tavalla kuin edesmennyt siippansa. Ja se vain kolmella soittimella synnytetty soundi... Huh. Vaikka olisipa solisti siellä lavalla yksinkin pärjännyt, niin vakuuttavasti hän veti, Idols-tuomareita lainatakseni.
Eikä ollut lämmittelijässäkään mitään vikaa. Tamperelainen Tapes on kuulunut suosikkibändieni joukkoon parin vuoden takaisesta ensilevystään lähtien. Vaikka eipä Tapes, siis Salmisen Jukka, mikään eilisen teeren mies ole. Kutakuinkin kaikkia soittimia soittava ystäväni vaikuttaa myös Tigerbombsissa, Samae Koskisen Taikabändissä, Steel Mammothissa ja miljardissa muussa. Jukkaa kuunnellessa ottaa keuhkoista. Niin hyvä se on!
Eikä täydellisyyttä hipova ehtoo päättynyt keikkojen myötä. Kotona minua odotteli tällainen paketti, kiitos appivanhempieni. Taika-astiastoni kasvaa hitaasti mutta varmasti.
2 kommenttia:
Kiva kuulla, että Joan oli niin hyvä ja NÄYTTI niin hyvältä kuin pitikin! Melkein ei harmita yhtään tämäkään missattu keikka... ;)
joan toi jollakin tavalla mieleeni carrie bradshaw'n. kropaltansa kaiketi. muutenhan siinä piisaa potkua enemmän kuin koko sinkkuelämää-kvartetissa.
ja sille muuten sopii paremmin tuo hitusen vaaleampi, punertava tukka. oikein passeli!
Lähetä kommentti