Tampereella myrskyää. Tuohon keliin en keuhkoineni (jotka parkuvat paraikaa hoosiannaa) köpsi, vaikka mieleni tekisi kirpputorikierrokselle.
Kuva: Satakunnan museo
Keittiömme pöytä kaipaa kavereikseen pinnatuoleja. Ei Ilmari Tapiovaaran 1950-luvulla piirtämiä Mademoiselleja, koska ne kustantavat prkleesti, mutta sellaiset halpikset kelpaisivat kyllä.
Matotkin olisivat mukavat. Puhtaat. Omamme ovat pesulassa, jonne ne kuskautuvat kutakuinkin kolmasti vuodessa. Koiravanhuksellamme on kiusallinen tapa kohottaa koipeaan matoillemme. Onneksi se on kokoa kääpiö, eikä kusta lorise litrakaupalla (pardon my language). Saamme mattomme ensi perjantaina. Siihen saakka on kärvisteltävä koleahkoilla laminaateilla. Niissä näkyy kaiken lisäksi lika, siis sekunnissa. Vaikka siivoamisesta pidänkin, en viitsisi luututa lattioita päivittäin. Matot sentään peittävät osan lattiapinnasta.
Huonekaluista vielä. Tein kuukausia sitten päätöksen: koetan pysytellä kaukana uusista kalusteista (lukuun ottamatta lapsemme valkoista Brio Sleep -sänkyä, joka tosin odottelee yhä ostajaansa kaupassa...). Kierrätys on yksi tapa kantaa korteni kekoon. Lupasin luopua myös kenkäkaupoista: pärjännen arsenaalillani kesään saakka. (Terveisiä S:lle!) Ja farkkulakossahan mä jo olen.
Luonnon ja luontokappaleiden kunnioittaminen on kaukana kiihkoilusta taikka tärinöistä taikka muista sellaisista. Lupaan kirjoittaa aiheesta kohta. Ja kyllä, myös mulla on paljolti petrattavaa. Nyt siirryn sohvalle köhimään keuhkoni pihalle.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti