Tapaan kadottaa käsineitä. Syksyn ja talven aikana katoaa minimissään kuusi paria. Hukassa on monesti moni muukin asia, avaimet ja kännykkä katoavat joka aamu. Teippaan ne kohta itseeni. Tai solmin johonkin kaulanaruun, semmoiseen samanlaiseen, jossa kuljetin ala-asteikäisenä kotiavaintani. Kaulanarussa oli nahkainen pussukka, jossa oli virtahevon kuva. Kaikkea sitä muistaakin.
Kadotan myös sateenvarjoja. Jotkin kerrat ovat harmittaneetkin. New Yorkista ostamani musta Mikki Hiiri -sontikka katosi jossakin jalkapallomatsissa. Joku nyysi sen, saakeli sentään. Viimeviikkoiselta Italian-matkaltani ostamani Benettonin sateenvarjo katosi sekin - en ole nähnyt sitä kertaakaan kotosalla. Kaipa se tipahti lentokoneeseen. Hitto!
Matkoilta hankittujen satikoiden katoaminen on kurjaa. Jutustimme asiasta ystäväni Ellun kanssa (ennen kuin kadotin Benettonini). Varjot ovat kuitenkin kelpo muistoja.
Mutta eipä tässä tarinointi auta, huomenna on pakko marssia sateenvarjokaupoille. Täällä sataa tauotta.
Kuva: www.cartoonstock.com
0 kommenttia:
Lähetä kommentti