Pidän Marimekosta, vaikka kotonamme tuotteita ei laukkuja lukuun ottamatta oikeastaan ole. En osaa sanoa syytä, minimalismini kaiketi. Taikka printtikammoni. Kyllästyn kaikkeen muuhun kuin yksivärisyyteen - jos en oitis, niin kotvassa kuitenkin. Ja Marimekko maksaa liiaksi vain kaapissa säilöttäväksi. No, Fokus-kuosia voisin suosia vaikkapa sohvatyynyissä, patalapuissa sun muissa... Ja Maija Louekarin uutta Kippistä!
Kuosi muistuttaa meikäläistä Finellin emaliastioista, sellaisista, joita mummulassammekin on. Kippis-tarjottimen kelpuuttaisin keittiöömme, ehkäpä verhonkipaleenkin... Plus patalapun ja keittiöpyyhkeen.
Edit 20.1.: En osaa ikävuosistani huolimatta lukea. Tämä mikään Kirppis-kuosi ole... Oikea nimi on KIPPIS. Hyvä, Spots. Eläköön lukutaito.
4 kommenttia:
Noi Louekarin työt on kyllä kivoja! :) Meillä on Nuppu-kankaasta seinätaulut - tosi perinteinen ratkaisu sinänsä lykätä seinälle Marimekkoa, mutta tuskin kenelläkään on ihan samanlaisia, kun palat on leikelty suuresta printistä itse.
joo, kyllä louekari kelpaa, vaikka ei aina. viimeaikaiset printit ovat taasen kiehtoneet, siis tuo kirppis ja pakkanen. jälkimmäisessä varsinkin on vuodenaikaan passelia raikkautta. aijai, sekin kuosi kyllä kelpaisi köökin puolelle... ;-)
Mut hei siis, saa Marimekkoakin yksi- (tai oikeastaan kaksi-) värisenä. Meillä on printtipala seinällä. Mustaa ja valkeaa, me likes.
Heh, muhun olis mennyt ihan täydestä tuo kirppiskin. Niin tosiaan lasejahan siinä on... Mulla on kai joku pieni lukihäiriöntapainen kun tollaisia virheitä tulee usein :).
Lähetä kommentti