Olen etsiskellyt mustaa miniä, perussellaista, muutaman kuukauden. Kaikkea muuta kuin helppo homma. Totta maar minejä on, mutta tiirailemani ovat olleet liian minejä, liian farkkumaisia, liian kiiltäviä ja vaikka mitä. Menetin miltei toivoni, kunnes muistin Mintun Monki-minit. Tilasin semmoisen. Ja t-paidan. Tilasin jokin aika sitten myös vajailla hihoilla varustetut bleiserin, semmoisen kasarihtavan laatikon. Tuskinpa maltan odotella keväisempiä kelejä – tuonne lumisateeseen ei ilman paksua parkaa lähdetä...
Kehitin Tukholma-aatoksissani myös farmarikuumeen – kiitos Stockholm Street Stylen. Tahdon risat mustat pillit (ja tuollaiset jalat, kiitos). Kaapissani pönöttävät yhdet vanhat HenkkaMaukka-pillit. Ehkäpä mä viilailen niitä, vaikka ne jo vuosien jäljiltä lököttävätkin.
2 kommenttia:
Odotan innolla sun mustan tukan näkemistä!!!! Ja garderoobilisäyksesi kuulostavat oivilta.
Mä tarviin parkan!!! Paran?
Nyt hei kuvaa uudesta tukasta! Voi vitsit kun himottais simppeli poikatukka, mutta teinivuosien lyhyen frisyyrin ja sittemmin pitkiksi kasvaneiden hiusten jälkeen en oikein enää uskalla. Koko kasvatustyö menis ihan hukkaan ja kaikkee.. :/
Heh, eikös se parka pidä periaatteessa taivuttaa että "paran"? :D
Lähetä kommentti