Kuten olen kertonutkin, en pidä vain yhteen tyylisuuntaan tukeutuvasta sisustamisesta, vaan suosin sekoittelua. Eri vuosikymmenten tai -satojen kalusteet sopivat toisiinsa, kunhan sävymaailma käy kutakuinkin yksiin – jokusia piristeitä lukuun ottamatta. (Lapsen siivellä kelpaa onneksi ostella Annamoaa ja muita mahtavuuksia.)
Pentikin Henrietta erottuisi koukeroisine koipineen muista kalusteistamme, mutta siitä meikäläinen viis veisaa. Tahdon sen silti. Sinne uuteen kotiin.
Kolahtavatko krumeluurit teihin?
3 kommenttia:
Tietyissä määrissä krumeluurit on jees, mutta liika on aina liikaa :D Minimalismia ja krumeluuria kun yhdistää nii sitte toimii kyllä :)
Joo, välillä todellakin kolahtaa - ja sitten aina olen ihmeissäni, mitä minulle on tapahtumassa :D
Uskon, että tollainen olisi just hyvä kaivattu "särö" muuten täydelliseen pelkistykseen. Jotain epäloogiselta vaikuttavaa tarvitaan, ettei homma mene liian kliiniseksi :)
roosa: juuri näin! :-)
inke: täydellisesti tiivistetty. liika kliinisyys tai liika romanttisuus tai liika mikä vain on tylsää...
Lähetä kommentti