Tuntuu, kuin sisäinen sisustajani tulisi päivä päivältä varmemmaksi siitä, mitä tahtoo. Luonnollisuutta (ja kuluneen kalanruotoparketin, kiitos) – lukuun ottamatta lapsen huonetta ja sinne sommiteltavia perusvärejä. Linkki Douglas Friedmanin kuviin löytyi Desire to Inspire -blogista (käykääpä katsomassa, kuinka kenkähullut julkimot asustavat).
Esittelen ideani ensi viikonvaihteessa tulevalla vuokranantajallemme. Saapa nähdä, pitääkö hän suunnitelmistani. Pitäkää peukkuja.
Odotan viimeistään toukokuussa tapahtuvaa muuttoamme kuin kuuta nousevaa. Seiniä vasten pinotut pahvilaatikot, käytännöllisyyttä karttava köökki ja keltaiseen taittavat lakatut lautalattiat ottavat päästä. Ja se, että päiväkotireissu kestää kaksi ja puoli tuntia päivässä... Kevättä ja kohta postissa saapuvaa Ponia odotellessa.
2 kommenttia:
Ai kuinka ihana koti kuvissa! Voisin heti muuttaa tuonne! Pitäisikö sittenkin mennä vuokralle vanhaan taloon jossa olisi korkeat huoneet:) Sellaista kun ei ole meillä varaa ostaa, paitsi jos tulisi lottovoitto, mutta kun en edes lottoa.
aika ihanaa meininkiä, joo. kuvat tosin taitavat olla eri kodeista, mutta silti... mennään vuokralle kaikki! hankitaan joku iso vanha talo, jonka voi jakaa parille kolmelle perheelle. :-) pitäis muuten alkaa lotota...
Lähetä kommentti