Pyöräilytaito on pysyvää sorttia, tavataan sanoa. Tiedä sitten: meikäläisen taidot ovat vuosien varrella vähintäänkin ruostuneet. Jos koettaisin irrottaa sormeni sarvilta (mikä sujui suvereenisti ala-astelaisena), löytäisin ruhoni tienposkesta. Tuskinpa kokonaisena...
Siksipä pyöräilen vain pienillä pyörillä. Olen jopoillut viisi vuotta, mutta koska herra Hoo on ominut fillarini, ostan uuden. Tämä cityäiti kuskaa kesällä kääpiö(i)tään ruskealla Ponilla! En tiedä, asetanko Sienan etu- vaiko takatarakalle. Heimo saa jäljelle jääneen.
Kuva: Tunturi
8 kommenttia:
Hih..mulla oli punainen poni silloin joskus. Nyt fillaroin lumien sulettua aina pitkälle syksyyn mustalla mummopyörällä. Meillä etukori on varattu koiralle ja Tyllerön istuin tullee taakse. Tulispa jo pyöräilykelit!
Joo ponit kehiin! Mä oon myös harkinnut poni-ostosta, yksi asia vain vaivaa. Miksi niin hienossa ponissa on tuo muovinen ketjusuoja?!
Saakohan tuohon eteen laitettua turvaistuimen hyvin?
Ihana, mäkin bongasin tämän heti jostain lehdestä. Tahdon vihreän!
Aivan ihana, tuon minäkin haluaisin.
Mulla oli lapsena vihreä-poni, ja voi että mä häpesin sitä, koska kaikilla muilla oli "upeet" crescentin violetti-valkoiset käyräsarviset :)
Nyt Poni taas kelpaisi.
ruusuliisa: eiköhän mekin tuolla systeemillä fillaroida: koira eteen, lapsi taakse. :-)
lili: mä en edes kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta olet oikeassa. merkillinen homma! no, poni saa tulla muovisuojasta huolimatta. tilasin sen just. :-)
jonna: en tiedä, pitää kokeilla. raportoin, jos päädyn kiinnittämään istuimen eteen.
o & o: honey, mä niin näen sut sutkuttamassa vihreällä ponilla!
minna: jos säkin hankit ponin, niin lähdetään yhdessä pyöräilemään!
kahjis: voi sua, murkeloinen.
Ihana!Tuollaisen ponin mäkin voisin ottaa itselleni.
Lähetä kommentti