keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Salmix, soijanakkisoppa ja muita totuuksia minusta

Kanelimaan Hanna-Riikka muisti muutama viikko sitten plakaatilla. Tämä tekstintynkä on odotellut luonnoksena siitä saakka – mietin kai, millä tämän kuvittaisin. Sillä tunnustuksella tietenkin! Etäisyys tekstiin on tehnyt hyvää, sillä tänään olen varma siitä, että tarvitsen äänikirjan. Kuuntelen sitä huomenna, kun istun työhuoneeni lattialla ja mietin, että nojatuolissa olisi huomaten helpompaa neuloa. Ei puutuisi persuskaan.


Lempiruoka
Jos saisin valita yhden maan, jonne matkata aina ja ikuisesti, se olisi Italia. Ilman muuta. Parasta saapikkaassa on sen valo, mutta en pane pahakseni perinnesapuskojakaan, en etenkään pizzaa. Että pizza se kai sitten on, lempiruoka. Tein tosin toissa maanantaina soijanakkisoppaa, joka maistui tiistaina maailman parhaalta.

Lempimakeinen
Salmiakki ja suklaa ja tietysti sekaisin. Suklaista jokin tumma ja kahvin kanssa Geisha, salmiakeista parhaita ovat Salmixit. Kaadan niitä kauhallisen Makuunin paperipussiin ja syön yksin.

Lempiluettava
John Irving. En ole lukenut aikoihin, mutta juuri tänään mietin ja kaipasin. Garpin maailma mullisti lukiolaisena käsitykseni kirjallisuudesta. Pitäisi lukea enemmän, mutta aika on koko ajan kortilla. Neulon vähän vapaa-aikani. En ole koskaan kuunnellut äänikirjoja, ehkä pitäisi – siinä samalla, kun pykää pipoa, kaulaliinaa taikka lapasia.

Mieluisin tapa tehdä käsitöitä
Tuossahan se tulikin, edellä. Neuloisin vaikka kaiken ajan, jos vain voisin. En valmiin neuleen, vaan sen tekemisen takia. Vaihdan lauantaisen baari-illan milloin vain kotoisaan sohvannurkkaan, viinilasilliseen ja villalankaan. Valintatilanteet tosin ovat harvassa. Pitäisi kai ulkoillakin. Parasta neulominen on kuitenkin porukassa, kässäkerholaisten kanssa. Ajatus uusista sielunsisarista vetää nöyrän kiitolliseksi.

Lempielokuva
Jos mittarina pidetään katselukertoja  (yli 30 kertaa...), se on kiistatta Bridget Jones. Sitä ilon ja joskus lohdunkin määrää ei sanoilla selitetä. Viime vuoden suosikki oli Biutiful. Kaunein koskaan näkemäni, ehkä koskettavinkin. Javier Bardem. I say no more.

2 kommenttia:

vilppumaan erika kirjoitti...

Kyllä sulle pitäs tuoli alle löytää, eihän se nyt neulojan sovi pyllyään puuduttaa :)

John Irving on mun suosikki myös, tosin herättävä kirja oli "Kaikki isäni hotellit", Garpin Maailma tuli tutuksi ensin leffana.

Ja kiitos näin virtuaalistikin kässäkerhon perustamisesta, se on kyllä parhaita irtiottoja tässäkin elämänsuunnassa!

Jonna kirjoitti...

no niinpä, erika! mutta ei ole tuolia vieläkään. että tänään suuntaan työhuoneelle tyynyn kanssa ja istun ensi hätään sen päällä. :-) mä luin muuten irvingiltä toisena kaikki isäni hotellit, klassikko sekin, josta en luovu ikinä. rakastan myös ystäväni owen meanya. oli onnenpotku, kun löysin sen kerran divarista, kirjakaupoista sitä ei enää saanut. ja hei, ei kestä kiittää! nähdään taas ensi keskiviikkona!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...