Ostin palan valkoista vohvelikangasta ja muutaman metrin muliinilankaa ja kirjoin kevättä. Testimielessä tosin – kuviosta tulee toisenlainen, värinkin vaihdan. Mutta että oli mukavaa puuhaa. Olen viimeksi kirjonut vohvelikangasta ensimmäisellä luokalla, jolloin tein tabletin pulpetilleni. Siinä luki Sandra (muistatteko sen saksalaislaulajattaren 1980-luvulta, sen joka lauloi
I'll never be Maria Magdalena?). Toisella luokalla koversin taltalla halonpuolikkaaseen Bon Jovin ja poltin sen ruskeaksi, siis tarkoituksella. Muut kirjoittivat puuhun sukunimensä. Eikä se Bon Jovi ole kaikonnut elämästäni minnekään, että onnea vain 50-vuotiaalle Jonpalle ja terveisiä Saaralle ja Ullalle!
Did some embroidery, just for fun. Wanted to capture the spring. Quite a fresh combination that white & green.
4 kommenttia:
"Maria Magdaleena, ootu miituu of tunait!", lauloin ystäväni kanssa kera koreografian ja kasettinauhurin. :) Vieläkään en tiedä, miten sanat oikeasti menevät. Ihana tuo voffeli!
jes, hr! tiesin, että suhun voi luottaa tässäkin asiassa. :-) ja tulipa juuri mieleeni, että olisipas mukava kirjailla voffeliin sun teoksistasi tuttuja värejä!
vilken härlig bild!
♥
oj, jag tackar, caisa! vad roligt att höra. blev jätteglad! <3
Lähetä kommentti