Kuivahtaneet tussit + vähän sinistä = win, win

Onni on ystävä, joka koskettaa, vaikka ei olisikaan kaiken aikaa kyynärän päässä. Vaikka onhan se oikeastaan, melkein naapurissa, mutta joskus vierähtää viikko, kaksi, kolme näkemättä. Koskaan ei kuitenkaan tunnu, etteikö se olisi lähellä, ja se piisaa, se tunne.

Että onneksi marssin morjestamaan HooÄrrää Designtorilla syyskuussa 2011.

Ja Designtorilla se eilenkin oli. Sain kassillisen uusia Papu-vaatteita, joita kuvasin eilen ja joiden parissa jatkan tänään. Siellä kassissa oli myös yllätys, uudet Kanelimaa-kortit. Vähän kuivahtaneet tussit (tiedän, se yksi sananmuuntaa jo ja se toinen ylöjärveläinen kanssa) ja juuri oikea sininen ovat sellainen kaksikko, että enpä heti keksi parempaa. Paitsi akvarellit, joita H-R oli käyttänyt uusissa julisteissaan. Nyt on jonkin muun kuin viivaimella vedetyn graafisuuden aika.

I've written before that one of my favorite artists is Hanna-Riikka from the Kanelimaa blog. Thank god I was brave enough to shake hands with her a year and a half ago – from that moment on I've had a friend with a capital F. Her latest cards show the same figures as before but the feeling, the way she uses the colors, is somehow new. And the best thing, as always with her work, is the freedom. There are no straight, graphic lines, no strict structures.