Detaljer & valloittava valo

Kohotin jo muutenkin korkeat mummoilupisteeni tänä aamuna korkeuksiin: kävin ihanan kälyni kanssa sauvakävelyllä kello 9! Mutta kyllä kannatti: en muista, milloin viimeksi olisin nähnyt aurinkoa yhtä kauan. Tuli hetkellisesti sellainen olo, että mikäs tässä talvessa – jatkukoon, kunhan jatkuu tällaisena.

Aurinko helpottaa kummasti valokuvaamistakin, kunhan kerkiää kuvaamaan päivällä. Lähden tänään Canon PowerShot S95:ni kanssa kaupungille ja tallennan yksityiskohtia. Järkkäri saa jäädä kotiin, koska tuossa piskuisessa masiinassa piisaa potkua.

Yksityiskohtia löytyy myös ruotsalaisesta Detaljer-kirjasta, jonka hankin eilen Akateemisesta. Tekstitön opus on kelpo kahlattavaa iltaisin, kun aivokapasiteetti ei riitä tekstinkäsittelyyn, ei sitten millään.

By the way, jos joku teistä omistaa tuollaisen söpöisän pienen bambinpään, ostaisin sen mieluusti muutamille koruilleni. Ja jos joku teistä miettii, mikä kumma karvakasa tuossa yläkulmassa kökkii, niin koirahan se.

Started this morning with a good walk: a whole hour in a sunny weather – just perfect. Started to think that winter is just fine (if it stays like this, sunny). I'm about to grab my camera and shoot some details in the city. The Swedish book Detaljer is all about details. The best book to grab to when you are too tired to read.

One Straight Chair, please.

Or maybe two... Actually four.

Knollin 1940-luvun kaunokki, Straight Chair, kelpaisi tähän kaksiontynkään alta aikayksikön. Yhdistäisin sen vaikkapa valkoiseenVitran DSW:hen, joka sekin on saatava, mikäli tänne tunkee uusi pöytä. Jonka totisesti tarvitsisin...

Straight Chair by Knoll is one of my favourites – together with Vitra's DSW (the white one with wooden legs). Too bad they both require a wealthy wallet... Well, at least I got something to save some cash to. :-)

Nappikauppaa

Pari tuntia kaupungilla johti myös muutaman napin hankintaan. Nämä eivät päädy takkiin, vaan johonkin muuhun, josta lisää vasta maaliskuussa. Tuleekohan meikäläisestä vielä nappihamsterikin? Kahmin niitä mukaani myös perjantaiselta Tallinnan-työreissulta...

Kilpailu: Voita Bensimonin HouseCase!

Kuten tietänette, en keräile kotiimme tavaraa. Joku saattaisi pitää asumustamme askeettisena, mutta me viihdymme. Onpahan tilaa ajatella. Tai no, neuloa.

Viime aikoina olen huomannut olevani hamsteri – lankahamsteri. Tällä hetkellä neulon kahta villatakkia, yhtä villapaitaa, yhtä pipoa ja yksiä sukkia. Lankoja on plakkarissa myös muutamia huiveja varten. Mutta mitä tuli tänäänkin tehtyä: kävelin kaupungilta kotiin ja hoin koko matkan ajan, että "ei, ei ole tarvista käydä Menitassa". Meninpä kuitenkin. Ja voi hyvää päivää, miten kaunista, islantilaista villalankaa löysin.

Mutta onneksi on paikka, missä sitä lankaa sopii säilöä: Bensimonin HouseCaset ovat oivallisia säilyttimiä. Tavarat, tässä tapauksessa lankakerät ja puikot, pysyvät lootissa siisteinä – ja turvassa pieniltä ihmisiltä ja koirilta.

Haluaisitko kenties samanlaisen, joskin hitusta suuremman? Ombrellino antoi arvottavakseni yhden keskikokoisen Bensimon HouseCasen, voittaja saa valita värin, ja vaihtoehtoja piisaa!

Säännöt ovat simppelit: Jätä paras säilytysvinkkisi kommenttilaatikkoon (ja jos sellaista ei ole, jätä pelkkä puumerkkisi). Vinkillä tahi puumerkillä saat yhden arvan, vinkillä ja Ombrellinon uutiskirjeen tilaajana kaksi arpaa ja vinkillä, uutiskirjeen tilaajana ja Ombrellinon Facebook-ryhmän jäsenyydellä kolme arpaa. Kerro siis vastauksesi yhteydessä, monellako arvalla olet mukana.

Arvonta-aikaa on kaksi viikkoa, viimeinen vastauspäivä on lauantai 12.2.

A competition to my Finnish readers. Just wanted to say that I absolutely love Bensimon's HouseCases. They store my yarns and needles nicely. Check'em out on Ombrellino's page.

Paras printti

On tainnut tulla aiemminkin selväksi, että paitani ovat yksivärisiä. Siippani sen sijaan suosii printtipaitoja ja hyvä niin: ne pukevat häntä harvinaisen hyvin. Kuten tämä kotimaisen Jetin We Are Jeti -t-paita, jonka kuvio kietoi meikäläisenkin pikkurillinsä ympärille. Hyvät hyssykät – siinähän komeilee laumallinen griffoneita, koirista parhaita! Uskokaa tai älkää, mutta tuollaiseen sonnustautuisin itsekin. Kaikki karvaiset kullat sylissä kaiken aikaa. Ou jees!

Muista!

Lukeudun ihmisiin, joiden aamut ovat loputonta penkomista. "Missä mun puhelimeni on?" "Ooksä nähnyt mun avaimiani?" "Soita nyt siihen puhelimeen!"

Ihmettelen asiaa, sillä eteisessämme on juuri edellä mainuttuja tilanteita varten tehty tila: Mazen hylly, jonka päälle Fermin korkkitarjotin pääsi tekemään muistitaulun virkaa. Siihen nuppineulataan postittamista odottavat kirjeet ja Taikoman tummatukkainen tyttö. Siinä roikkuu myös lempikoruni. Antavat kumpikin silloin tällöin silauksen mustaan vaateparteeni.

Mutta kaikista kätevin on Pinosta löytämäni paperinen rasia. Älkää antako paperin hämätä, tämä on kestävää sorttia, pestävääkin. Pitäisi hankkia pari isoa versioita, olisivat varmasti oivia lelulaatikoita.

Trying to solve some storage problems in our hall... Like those washable paperbags they sell in Pino.

Punaista – taas?

Saattaa olla, että punaiset HenkkaMaukka + Swedish Hasbeens -puukengät miellyttivät silmääni myös tästä syystä. Kiitokset ruusuista kuuluvat Legacy Tattoon Jussi S:lle. Seuraava aika on kuukauden kuluttua, sitten piirustellaan vähän lisää ja vähän erilaista.

H & M + Swedish Hasbeens!

Swedish Hasbeensin mimmit ovat suunnitelleet HenkkaMaukalle muutamat puukengät, joita kipitetään ostamaan huhtikuun 20. päivä. Minä varaan itselleni tällaiset kokoa 36, ettäs tiedätte. :-)

Edit: Kun lukee tiedotteen tarkemmin, huomaa myös hinnat. Kengät maksavat mallista riippuen 49,95 tai 59,95 euroa. Jei!

Swedish Hasbeens has designed some clogs for H & M. In stores in april. I absolutely wanna have these res ones!

The Sopranos -fanille

The Sopranos on The Wiren ohella televisiosarjoista paras. Etenkin ensiksi mainitun kanssa on tihrustettu porua kerta jos toinenkin. Kahlasin kaikki tuotantokaudet, senkin mokoman, joka näytettiin samaan aikaan Mullan alla -sarjan kanssa (joka sekin lukeutuu lempisarjoihini). Siinäpä vasta viisas teko Maikkarilta ja Neloselta.

Nyt, kun Tonyn, Carmelan, Christopherin ja etenkin Silvio Danten edesottamuksista on vuosia, palasin sarjan alkulähteille. Sehän on täyttä timanttia alusta pitäen! Yhdessä jaksossa seikkaili Sockmonkey, jota en saa mielestäni. En etenkään nyt, kun löysin sen Ombrellinosta. Lienee pakko hyödyntää tammikuinen alennuskoodi ja lahjoa itseään apinalla.

Tulkaapa tiistaina neulomaan!

Ystävät armaat. Seuraava ompeluseura kokoontuu ensi tiistaina kello 16–18. Sama paikka eli Novitan LankaDeli. Vaikka kävijämäärä on vakiintunut kutakuinkin passeliksi, olisi hienoa, jos varmistaisitte silti, pääsettekö paikalle.

Nämä Nalle-langasta neulotut polvisukat ovat olleet kuukauden verran puoliksi valmiina. Toinen on tehty, toista ei ole edes aloitettu. Ehkäpä ensi tiistaina (vaikka tällä hetkellä pidemmän korren vetää Sienan villatakki – ja pakkohan tässä on tunnustaa, että piipahdin tänään pienillä Rowan-lankaostoksilla...).

Muun muassa nämä...

... ja muut lehdestä puuttuvat kuvat kodistamme löytyvät täältä. Kuvista kiitos Tiikerikuvan Jukalle, joka tekee myös tolkuttoman hyvää musiikkia (jota kuunnellessani silmäni alkavat vuotaa kuin seula).

Check out more pictures from our place (taken by Tiikerikuva's Jukka Salminen).

Koti / Our Home

Huomenna ilmestyvästä Kotivinkistä löytyvät muun muassa nämä kuvat ja viisi sivua tarinantynkää siitä, kuinka tässä huushollissa asustetaan. Jännittää!

Tomorrow is the day the story of our place is published in Kotivinkki, a Finnish magazine of homes, families, do it yourself stuff etc.

Vähän rahan Väte

Suosikkivalaisinteni TOP 10 -listalle (ehkäpä jopa palkintosijoille) sopii Vitran Akari 10A, jonka on suunnitellut jenkki-japanilainen Isamu Noguchi. Kaunis kuin mikä, mutta kilometrien päässä lompsani koosta.

Ikean Väte ei painiskele samassa kaartissa mutta puhuu silti samaa muotokieltä. Tarttui mukaani perjantai-iltana, kun kävin ostamassa 30 kipaletta Frödingen prinsessaleivoksia (taisi kaiken kukkuraksi olla 50 prosentin alennuksessa). Kolmevuotiskemut sujuivat niitä lusikoiden leppeästi. Siena sai muun muassa eläinlääkäri-Barbien, oikein naisellisen sellaisen. Arvatkaapa, minkä se sai nimekseen. No, pitkäkutrinen kaunotar on Pekka. Tietenkin.

Rahtunen ruostetta

Neuloin viime vai toissa viikolla itselleni baktushuivin. Ohjeen löysin täältä. Se oli ensimmäinen kerta, kun neuloin jotakin englanninkielisillä ohjeilla, mutta nämä olivat helpot. En tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisi pitänyt pykertää palmikkoa tai muuta kuviota...

Langaksi valkkasin Rowanin Felted Tweedin, joka on yksi suosikeistani. Väri tosin on jotakin poikkeuksellista, mutta kuinka ollakaan, tykkään siitä. Ja tuo malli, se on kertakaikkisen nerokas! Ei jää viimeiseksi baktuksekseni, ei.

I forget to translate nearly every other time. ;-) Well, I knitted my first baktus a week or two ago. Found a perfect pattern here. I used Rowan Felted Tweed, which is one of my long-time favourites. And this scarf, it's not going to be my last one! I highly recommend!

Reilusti raitaa

Mummot ja vaarit ja sedät ja tädit kävivät tänään laulamassa kolmevuotiaalle Sienalle. Päivä on kulunut nukkekodin kimpussa. Siinä sivussa on suittu barbien kutreja ja kurvailtu junilla. Nyt tuosta vierestäni kuuluu kohtalaisen rasittava leikkimarsun mutina, mutta en omaa aavistustakaan, millä kapistuksen saisi sulkemaan suunsa. Ei näytä tietävän tytärkään, joka alkaa olla petivalmista kamaa.

Ja kun sankari simahtaa, kaivan keskeneräisen villatakin kaapista ja käyn neulontapuuhiin. Löysin uudesta Moda-lehdestä kiintoisan ohjeen, mutta ihmekös tuo – se oli Sanna Vatasen käsialaa. Sannan Neulo. Virkkaa. Kirjo. Jämälangasta! -kirja on paras ikinä lukemani neulekirja, ja tämä ohje jatkaa samoilla linjoilla. Meikäläistä jännittää, miten selviän raglanhihoista, mutta tuskinpa niiden neulonta ydinfysiikan tietämystä kysyy. Vai kysyykö?

Purnukkaihmisiä

Pidän purnukoista ja rasioista mutta omistan niitä aivan liian vähän. Kaipaan jo Tukholmaa ja käyntiä Granitissa: seuraavan reissun jälkeen kaappimme saavat luvan tursuta lasipurkkeja ja pahvirasioita, ei reunoistaan repsottavia jauhopusseja, kauraryynejä roiskivia paketteja eikä etenkään kymmeniä pastapusseja. Kuriin kaikki tyynni.

Mutta näitä Purnukoita en säilöisi kaapeissa. Kaj Franckin 1953 suunnittelema kannellinen rasia on taas kaupan kuudessa eri värissä. Mustaa, valkoista ja sinistä meille, kiitosta vain. Piilottaisin niiden uumeniin satunnaiset koruni ja vähän vähemmän satunnaiset silmä- ja parsinneulani, nappini, nepparini, nauhani... Koko pienen käsityöarsenaalini.

I'm a jar-person, since I like to have it clean and tidy. But I have too few of them! These Purnukka-jars by Iittala would help me with my needles and pins etc. And I wouldn't storage them in the closets, quite the opposite – they are so simple and so beautiful I'd place them somewhere I could see them. Like constantly. :-)

Lötköpötköt

Joulun alla valmistuneet polvisukat näyttivät päättelyn jäljiltä tältä. Mukiinmeneviltä, vaikka puikot olivatkin puolikkaan tai kokonaisen numeron liian paksut. Nyt ne ovat mallia makkara, mykkyrällä nilkoissa. Syytän yhä puikkoja. Vai sanokaapa te, Kureyon Sockia testailleet, onko langalla tapana löystyä. Ohutta se ainakin on – veikkaan, että parsin kantapäitä päivänä pikaisena.

Mutta toisaalta, mitä sitten? Neulominen on aina mukavaa, melkein kertakäyttömielessäkin. ;-) Nyt puikoilla ovat Nalle-polvarit. Tai ensimmäinen on ollut valmis viikon pari, toinen odottelee inspiraatiota. Mutta voi morjes, kun olisi niin paljon muutakin neulottavaa (kuten tänään ompeluseurassa aloittamani villatakki Sienalle).

Kiitos kaunis taas kaikille mukana olleille! Nähdään parin viikon päästä. Ja hei, muistakaa tämä Anu Harkin vetämä kurssi Priimassa: ilmoittauduin sille tänään enkä malta odottaa sen alkamista!

P.S. Tein sukat summamutikassa mutta kirjasin jonkinlaisen ohjeen ylös. Laitan sen pikapuoliin tänne.

My first knee socks ever. The second pair is on its way – like quite a few other knits as well. ;-)

See by Chloé

Kuvasin ja käsittelin ja olin jo kipityttämässä sormiani näppäimistölle eilen, mutta toisin kävi: puuhani keskeytyivät tänään kolme vuotta täyttäneen painajaiseen. Ja sinnehän minä nukahdin, selkää silittelemään, kuten niin monena muunakin iltana.

Mutta tältä ne nyt näyttävät, uudet kenkäni, jotka jalkautuivat Suomeen vuorokaudessa. Tehokasta touhua net-a-porterissa, ei voi muuta sanoa. Ja voi sitä pakettia: oli mittanauhaa ja rusettia ja silkkipaperia ja vaikka mitä. Pieniä, mutta silti niin suuria asioita.

Kiilakoroilla on hyvä köpötellä. Ulos en uskaltaudu, ennen kuin jäiset kadut ovat vähemmän jäiset. Olisi muutenkin mukavaa kävellä katse kohti menosuuntaa eikä taivasta. Nyt on vain varottava katolta mäjähteleviä märkiä kinoksia...

Jatkuvan muutoksen kourissa

Minussa asuu kaksi ihmistä (tai oikeastaan kolme, kenties neljä), mutta aloitan kertomalla kahdesta. Ensimmäinen voisi vedellä hirsiä puolet vuorokaudesta ja jatkaa pyjamassa loput, mutta toinen miettii muutoksia. Alati. Muutokset tuppaavat liittymään kotiin, sillä vaatekaappini sisältö on näyttänyt yli 20 vuotta samalta, eivätkä hiuksenikaan vaihda tämän tästä väriä eivätkä mittaa.

Mutta koti, se on kaiken aikaa käymistilassa. En siirtele naapureidemme kiusaksi kalusteita, mutta olen tämän tästä vaihtelemassa vihrekasvien, valokuvien ja kirjojen paikkoja. Stringeille kasatut asetelmat ovat toistuvasssa vaarassa nekin.

Eilen siirsin yöpöydän virkaa tehneet vanhat hedelmälaatikot pois silmistäni, koska tahdoin jotakin muuta, kepeämpää kenties. Nyt kirja-alustana saa toimia Tolix, tuskinpa lopullinen ratkaisu sekään.

Kirjoista puheen ollen: olen ostanut Mokosta japanilaisia sisustuskirjoja maailman monista kolkista. Nyt lukuvuorossa ovat tukholmalaiset ja kööpenhaminalaiset kodit. Sanomattakin selvää, että ne ovat varsin vetäviä mestoja...

Valkoisia vekkejä

House Doctorin valkoisessa, vekeille taitetussa valaisimessa on jotakin samaa kuin Artecnican Trianonissa. Tai Le Klintin klassikoissa, joihin kukkaroni ei taivu. Jos taipuisi, kantaisin ne kotiini alta aikayksikön.

Okrankeltainen + neonpunainen

Sisustamisvimmani ei suinkaan vähene sillä, että sadan metrin säteellä sijaitsee kolme suosikkikauppaani, kuten tiedätte.

Tämä tyyny tarttui joskus joulukuussa mukaani Poreesta. Okrankeltaisen ja neonpunaisen yhdistelmä on vähintääkin kummallinen, mutta vetävä kuin mikä. Kamerani mielestä liiankin vetävä, koska punainen on totisesti punainen. Vaikka siitä syytän vain itseäni: pitäisi päivittää vermeitä, ostaa jalusta ja jokin salamasysteemi. Jos vaikka opettelisi kunnolla kuvaamaan.

Se, että kodin pohjaväri on valkoinen, mahdollistaa monenmoiset värikokeilut.Vaikka toisaalta: passaahan niitä käyttää, vaikka seinät toistaisivat sateenkaarenvärejä. Mutta minäpä olen arkajalka.

Decorating is easy, since there's only 100 meters to my three favourite shops. This cushion is from Pore. I find the colour combination rather interesting: a bit like mustard plus neon pink! But still, I totally and utterly like it, especially those tassels. The thing that our walls are pure white allows to play with odd colours. Surely you can do it with colourfull walls as well, but I can't – coward, you know...

Kinusin...

... itselleni kengät. Ihastuin Esban See by Chloén nilkkureihin siinä määrin, että tahdoin samankaltaiset. Koska kymmensenttinen korko saattaa olla (siis on) meikäläiselle liikaa, olin onnessani, kun löysin kengät kiilalla. Niillä köpöttely onnistuu vähäsen helpommalla.

Kenkäostosmatka kääntyi kuitenkin mutkaiseksi, ja jouduin kinuamaan mieheni korttia. :-) Ensimmäisen vuorokauden verran sain kieltäviä vastauksia, mutta sitten se lupa heltisi. Siippani pää on tosin helposti kääntyvää sorttia, which is nice.

Odotan jo kuivia katuja, mustia paksuja sukkahousuja, mekkoja, vihreää parkaa ja pakettia net-a-porterista. Sitten vain kengännauhoja koristavat tupsut heilumaan!

Hei, me neulotaan jne.

Jos joku ei ole vielä huomannuy tuota oikean laidan ilmoitusta kuluvan kuun ompeluseuroista, niin kerrottakoon vielä, että seuraava kokoontuminen on ensi keskiviikkona kello 16–18. Huomatkaa siis poikkeuksellinen aloitusaika. Sama paikka kuin aina ennenkin. Muistakaa myös ilmoittautua etukäteen, muruset!

Jatkanen keskiviikkona baktustani, jonka aloitin toissapäivänä Rowanin Felted Tweedistä. Toisaalta tässä on vielä kosolti aikaa ennen kokoontumista: huivihan saattaa valmistua jo huomenna... Sitten on lapsen villatakin vuoro. Ja sitten isoäidinraitahuivin ja pipan ja kaikkea. Oikeaa olkaa kolottaa jo kaikesta puikkoamisesta.

P.S. Musta tuntuu sukelsi myös facebookin syövereihin. Tykätkää ja kuulostelkaa: facebookin puolella on luvassa myös kaikenmoisia ekstrajuttuja!


This one is mainly for my Finnish readers. We have a small club that knits every two weeks. Our next meeting is on Wednesday. My blog is also on facebook – so like. :-)

Pöllön talo

Darling Clementinen Woodland-tarjottimien joukosta löytyy myös Owl's House, pöllön talo. Lienee sanomattakin selvää, mitä tapahtuu, kun kaltaiseni pöllöhullu huomaa tällaisen...

Darling Clementine's trays are as great as the rest of their stuff. But this one, Owl's house, is my absolute favourite (which doesn't surprise anyone who knows me – owls, you know...).

Nytkö se löytyi?

Design Boulevardin ihana Karita bloggasi vähän ennen vuodenvaihdetta Artecnican Trianon-valaisimesta ja kertoi siinä samalla, että odottelee niitä kauppaansa. Karita, jos luet tätä, niin varaa mulle yksi.

Olen tässä muutenkin katsellut illan verran kotia sillä silmällä. Vanhat hedelmäkorit saavat väistyä yöpöydän virastaan, tahdon jotakin muuta, vaikka jotakin seinään kiinnitettävää... Noista koreista voisi nakutella vaikka jakkaran.

One of my favourite shops, Design Boulevard, is about to sell Trianon-lamp by Artecnica. This is perhaps the one I've been looking for. Hooray!

Kaulahuivikokeilu

Käsityöintoni on kivunnut viime vuoden aikana uuteen ulottuvuuteen. Voisin neuloa ja virkata vaikka joka päivä. Viime päivät (tai viikot, ehkä kuukaudet) olenkin pykännyt vähän joka ilta jotakin, tavallisesti jotakin tavattoman simppeliä.

Mutta tahtoisin opetella uusia tapoja ja tekniikoita. Ensimmäisenä koetin aaltopitsiä, jonka bongasin Harkin Anun KOTOliving-sivustolta. Helppoa kuin heinänteko! Teen varmasti vielä toisenkin, vähän pidemmän version. Tämän tapauksen virkkasin päistään toisiinsa, ja soikio kiertyy kahdesti kaulan ympärille. Käytin huiviin tai kauluriin, mikä lie, yhden kerän ruskeaa Rowan Felted Tweediä ja jämät samanlaisesta turkoosihtavasta kerästä. Epäsymmetrinen kaistale eri väriä piristää perusruskeaa huivia kummasti. Ja tuo lanka, se nyt vain on ihan ykköstä. I'm becoming a granny.


Cant't stop knitting...

Valokuvia kotiin

L'Affiche Moderne -julistekauppa osoittautui oivaksi paikaksi. Lastenhuoneeseen löytyisi yhtä sun toista, mutta sama pätee myös kodin muihin tiloihin. Kuten olen aiemminkin kertonut, kevääni on sininen. Olen kerännyt siniseen laatikkoon sinisiä tyynyliinoja, patalappuja, julisteita ja muita, mutta mukaan mahtuisi vielä valokuvataidetta. Cyril Auvityn La fille du café puhuttelee ja paljon. Tiedä sitten miksi – olen tavattoman huono analysoimaan, mikä joissakin teoksissa viehättää. Tunnelma kai ja värit. Tämän kuvan saisi joko 30 x 30 -senttisenä tai 50 x 50 -senttisenä, valinnan varaa on muissakin ominaisuuksissa.

Sinisestä laatikosta vielä. Sinne sopisi muutama Marimekon Siirtolapuutarha-astia sini-valkoisena. Pahakseni en panisi uusia Teema-purkkejakaan. Mutta vielä vietetään vihreitä viikkoja tai kuukausia. Raikkaita nekin.

I absolutely adore this photo by Cyril Auvity. They sell it in L'Affiche Moderne.

Milk – kuin linnunmaitoa

Työtoverini toi joululomamatkaltaan uuden Milkin ja onneksi toikin: ranskalaislehdestä ammentaa ajatuksen poikineen. On se vain kummallista, että sitä ei saa Suomesta – vai saako? Korjatkaa, jos olen väärässä.

Vaikka vanerilaatikoista kootut hyllyköt ovat värittäneet lehtiä ja blogeja vuoden kaksi, ne ovat yhä yhtä kivoja. Ja kekseliäitä. Vaikka totta maar tavaroillakin (niillä varsinkin) on merkitystä. Kuten missä tahansa sisustuksessa, on kiinnostavaa, jos settiin sopii jotakin vänkää, ei niin sopivaa. Ei pelkkää valkoista, vähän beessillä väritettyä – ainakaan meille, vaikka eihän tämäkään kämppä väreissä kylve. Kohta näette. :-)

Kunhan kerkiän, aloitan Sienan huoneen sisustamisen alusta. Pohjalle valkoista ja mustaa, sekaan perusvärejä. Eiköhän niistä synny vallan sopiva soppa.

Perusväreistä muistuikin mieleeni Elloksen matto, jonka tilaamista jahkasin, kunnes se myi loppuun. Eipä uskoisi, että kirjava tekstiili kuuluu Zara Homen kokoelmaan. On sekin merkillistä, miten ketjun vaatteet ovat varsin mukiinmeneviä, mutta sisustustuotteet jotakin täysin toista.

Toisaalta, so what. Kuten kerkisin jo tänään todeta: life is good ja bloggailuintokin kova. Onhan siitä viime postauksesta taas aikaa.

It's impossible to get the French magazine Milk from Finland. It's a pity. My collegue brought the latest issue to work today and – quelle surprise – it was stunning. The first two pictures for instance. The last one, the carpet, is from Zara Home, which on the other hand surprises me. I'm not usually that fond of Zara's interior stuff but this is nice with its bright colours.