Pidän neulomisesta. Olen pitänyt siitä pienestä pitäen, kiitos äitini, joka meikäläistä opetti.
Neulon joka vuosi jotakin, tavallisesti jotakin pienehköä: sukat tai tumput. Joskus intoudun ja pykään paidan. Nyt neulon villatakkia, harmaata sellaista. Tänään hipelsin okrankeltaista lankaa. Jokin väri tekisi terää, ei kuitenkaan se keltainen, mutta enpä mene vannomaan.
Päivän ostokseni sisälsivät potan ja kynttilöiden lisäksi lankoja. Nämä päätyvät puikkojeni kautta joululahjoiksi. Violetista langasta neulon huivin (ja ei, tämä ei tule lahjan saajalle yllätyksenä), ruskeasta salaisuuksia.
Puikot + villalanka = parhautta.
2 kommenttia:
Itselleni on tullu tästä puikkomaniasta jo ammattiongelmia, mun vasemman etusormen yks kohta johon puikko aina hieraisee on kovettunut. ällöä.
Mutta on se niin mukavaa ja terapeuttista! T:SP
sp: heh, mä tiedän tuon vaivan, mutta mitäs siitä, kun pää pysyy kunnossa - siis sen terapeuttisuuden ansiosta. :-) mä tein juuri testikipaleen tuosta ruskeasta langasta. saas nähdä, onnistuuko joululahjaviritelmäni, omasta päästä väkerretty... illalla on taas villatakin vuoro. en malta odottaa!
Lähetä kommentti