Huuto.netistä ostamani kotimainen, liki 50 vuotta vanha sohva saapui kotiimme tänään. Piti kuljettamani se samassa syssyssä verhoilijalle, mutta hänen huushollinsa tursusi tavaroita, siis verhoamista odottavia. Meidän sohvamme vaihtaakin väriä vasta kuukauden kuluttua.
Askon sohva on juuri sellainen kuin kuvittelinkin. Matala, sirohko (joskin pirun painava) ja särmikäs. Musta päällinen kruunaa koko komeuden. Nyt täytyykin miettiä, mitä tehdä vanhoille sohville. Ehkäpä mä kauppaan ne jollekulle.
Sohva seisoksii nyt keskellä keittiö-olohuonekompleksiamme. En raaski raahata sitä makuuhuoneen puolelle, en ennen kuin koiramme heräävät. Ne löysivät paikkansa sohvannurkasta. Tuntuvat ainakin karseasta kuorsauksesta päätellen viihtyvän.
Sohva siis saapui meille myyjän toimesta. Tyypit vinkkasivat pakettiautossaan odottelevasta pöydästä, jota kävin katsomassa. Nyt se samainen pöytä pönöttää keskellä samaista keittiö-olohuonehommelia, kuten jääkaapista näkyy. Olen ostoksiini tyytyväinen, koti muovautuu, vaikkakin verkkaisesti, mieleiseksemme.
Vielä kun saisi ne koiran kuseksimat matot pesulasta... Näin meillä. ;-)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti