Kun matkaan seuraavasti kotikonnuilleni, käväisen varastossa, jonne vanhempani ovat säilöneet teinivuosieni kengät. Esimerkiksi kahdet Dr. Martensit. Koska olin kovis (heh), omistin vain teräskärkisiä maihareita. Kolmereikäiset ostin muistaakseni tamperelaisesta armyvaatekaupasta, jonka nimeä en muista mutta joka on yhä olemassa. Toiset taas ostin Lontoosta, pääkallopaikalta Covent Gardenista.
Olisinpa ollut nöösimpi ja hankkinut pehmeillä kärjillä varustettuja kenkiä. Ne passaisivat nyt viidentoista vuoden jälkeen pirtaani paremmin. Joutunen toteuttamaan syyskuusta saakka kyteneen kutsumukseni: marssin kai Hard Beat Clothingiin ja ostan nämä parikymmentäreikäiset Martensit. Niissä on sitä jotakin. Alkuperäistä kai.
Voisin palkita niillä itseni. Sain nimittäin ensimmäisen oikean KIRJAN käännettäväkseni. Uujea!
4 kommenttia:
Tarkoittaako tämä viimeinen virke (näköjään siis "uujea", jos tarkkoja ollaan), että Päivi on näyttänyt vihreätä valoa Linalle? Ihanaa kun oot niin innoissas! Kunpa mäkin olisin voinut olla... Mutta nyt oon innoissani kun sä oot innoissas:)
jepulis! aikas mahtavaa. mä oon kiitollinen sulle tästä tappiin saakka, ultsisein! :-)
Hola! Hieno blogi ja onnittelut kirjasta! "Belssi" :)
kiitos, belssi. :-) pian nähdään, iik!
Lähetä kommentti