Rakastan Italiaa. En muista, olenko sitä aiemmin kirjannut, mutta siten se vain on. Jos mun pitäisi valita yksi maa, jonne matkaisin tästä tappiin, se olisi Italia. Sellaista vaihtelua (kaikin tavoin: ilmasto, maisemat, elintaso...) saa etsiskellä toisaalta, siitäpä se yksi milanolainenkin eilen muistutteli.
Matkan ainokainen aurinko näkyi kutakuinkin kymmenen kilometrin korkeudessa.
Piipahdimme päivän verran Milanossa. Olen käynyt siellä aiemminkin mutta myönnän, että Italiasta löytyy miljardi parempaa paikkaa. Muodista viis. Tottahan toki kaupunki on yhden päivän väärtti, kevyestikin, mutta ei, ei, ei. Arkkitehtonisesti esimerkiksi 120 000 asukkaan Bergamo hivelee sadasti enempi silmää. Vaikka onhan Milanossa muoti (joka ei sovi tavallisen työläisen kukkarolle, paitsi Benetton, Sisley ja Bershka). Vinkkaanpa muuten, että saapasmaassa Sisleyt ja Benettonit ovat muutakin kuin United Colors of Benetton -trikoopaitoja.
Mutta se Bergamo. Matkatkaa sinne, ette pety. Mä suuntaan sinne saletisti kesän korvalla Serie A:n mitalimittelöiden aikoihin. Jeps, pidän jalkapallosta, mikä lienee lievähkö ilmaus.
Kuvia ja tunnelmia Bergamosta.
Ja jos jotakuta kiinnostaa, millaisia matkamuistoja kanniskelin kotiini, niin täältä pesee: Bershkan mustat "nahka"leggarit, Benettonin harmaa villatakki (jonka jujuna ovat piiitkät hihat), Zaran musta samettijakku ja Benettonin ruskea kaulahuivi, kokoa huge. Mies sai AC Milan -huivin, lapsi semmoiset sukat. Lupaan kuvata ostoksiani viimeistään viikonvaihteessa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti