Olisi sittenkin pitänyt piipahtaa sovituskopin puolella. Gina Tricot´sta ostamani porkkanabyysat ovat ärsyttävästi isot, mutta käytänpä niitä silti - muistuttaakseni itseäni sovituskopin olemassaolosta. Ne nyt sattuvat työntämään meikäläistä luotaan lauantaisin. Kaiken sen kansan joukossa pukkaa paniikinsekainen hiki. Jos joku tarvitsee kerran käytettyjä mustia housuja koossa 36, mä myyn. Halavalla.
Tahtoisin sopivat chinosit. Koska olen kohtalaisen kelvoton shoppailija (en nautiskele kaupungilla kiertelystä, lukuun ottamatta jokusta pientä puljua ja Stockmannia, josta kohta lisää), en tiedä, mitä esimerkiksi Vero Moda sisältää. Siksipä yllätyin, kun käväisin kaupan verkkoversiossa – sellainenkin on olemassa. Harkitsen yllätyksekseni visiittiä paikallisiin putiikkeihin, ties vaikka niistäkin löytyivät a) halvat chinosit ja b) sysimustat farkkuleggarit.
Tampereen Stockmannista vielä. Meikäläistä riepoo tavaratalon valikoima. Kakkoskerros kauppaa Filipoita ja Tigereita, mutta millaisia... Joku on kaiketi kaivellut suurennuslasin kera kokoelman tylsimpiä kuteita. Hyvä sisäänostaja, muistaisitko seuraavasti myös meitä ei-viiskymppisiä, kiitos?
2 kommenttia:
Myös Helsingin Stockan sisäänosto tehdään lähinnä venäläiset turistit mielessä. Isoja logoja, timantteja ja kimmallusta.
Oletko käynyt Gallant Clothesissa katsomassa heidän Tiger of Sweden valikoimaa? Itse olen pitänyt kovasti.
Lähetä kommentti